Vastoin ennakko-oletuksia tulin tämän yksilön kohdalla huomanneeksi ettei Volvonium ole ikuista, vaan se muuttuu ikääntyessään ruskeavivahteiseksi hauraaksi materiaaliksi, joka lopulta rapisee pois. Isot pojat ovat kertoneet, että tämä ruskea juttu ei ole hyvä, joten otin neuvosta vaarin ja lähdin rapsuttelemaan Pyhimyksestä ruskeaa volvoniumia pois.
Onneksi ruskeaa juttua ei ollut paljon, sain lähes kaiken pois kiillottamalla kulmakiillotuskoneen erikoislaikalla ja pistämällä pintaan muotoon naputeltua volvoniumia.

Nypätessäni antennin irti, sen alta löytyi reikä. Magneetin ja sähköliiman avustuksella reikään löytyi paikka
Etsin ja löysinkin paljon rakennekuvia lolvosta. En kuitenkaan löytänyt suurempaa syytä kyljissä olleille ilmanvaihtoaukoille, koska ilman sisääntulo on tehty koneellisesti, ja poistokin on järjestetty. Päädyin ottamaan kulmahiomatyökalulla suurimmat rippeet pois, jonka jälkeen teräsharjan kannustamana irtonaiset ruskeat volvoniumin palaset sai poistettua näppärästi. Kotelot käsiteltiin vielä hah-hah-hapolla ja pintaan vetästiin ruiskulla POR-15. Kauhean monta kerrosta olivat volvoniumia koteloihin asenteneet, joten jouduin kaiken vaihtamaan :E


Mä oon vähän pettynyt Pelle Petersonin Nordic designiin, koska perinteisen ruotsalaisen muotoilutyökalun - viivottimen - sijasta hän oli ottanut suunnittelutyökaluksi kaariviivaimen. Italialaisten vika, kun sattui niiden piikkiin tekemään hommia tuota suunnitellessa.

Joka suuntaan kaarevaa volvonium-palaa on vähän vittumainen muotoilla

Mobitiveltä eli mve-online.com tilasin tuollaiset volvoniumin muotoon kannustamiseen tehdyt välineet. Hieman epänörttimäsiä makuuni, kun ei niille saa annettua tekstieditorilla valmiiksi koordinaatteja. Varsin pätevä nuija-alasin yhdistelmä kyllä, sillä tuli tehtyä lähes kaikki muodot takapenkistä pyöränkaariin saakka.
Runkopalkiksi kutsuttu juttu etuosassa oli mun mielestä sen näköinen ,että se on tehtaasta tulon jälkeen menettänyt osan ominaismassastaan.

Aikani mallailtuani alkoi tuokin osa hakea muotoaan. Jos nyt kuvat on vähän epäselviä, niin kyseessä on konehuoneen kyljestä oikean puolen runkopalkki, eli se korin osa mihin tulee etukelkka ja muuta pientä kiinni.

Ihan vakavasti puhuen, niin varsinkin etuosan runkopalkit ja sen tapaiset sai rakennella ihan kokonaan uusiksi. Joitain hilppeitä löytyi vielä sinisen tiskiltä mutta suurimman osan palkkirakenteista sai vääntää prässillä ensin muotoonsa, ja sitten hitsuutella paikalleen. Niihin kohtiin missä materiaalia oli ollut enemmän, tai levyvahvuudelle koettiin muuten tarvetta sitä myös laitettiin.

Kuvassa joku säätömutteri, nyt en jaksa muistaa mistä. Jostain kelkan ja/tai ohjaussimpukan luota.

Kuten jo maintsin, niin jotain volvonium-osia sais valmiina tiskiltä, kuten kuvasta näkyvän keulan runkopalasen.
Ihan vaan sivistyksen kannalta ja välikevennyksenä, kun sattui tulemaan albumissa kohdalle: Tältä näyttää kun hitsataan volvoniumin sijasta valokuitua (eli sitä juttua mistä internet tulee)

Olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että tuo yksilö on jossain vaiheessa kohdannut jotain volvoniumia vahvempaa. Tämän johdosta puolen keulaa on ruostepaskassa tai rutussa.
Spoiler alert! Myöhemmin myös huomasin, että ei tuon auton keula edes oli -65 vuoden pyhimyksestä, vaan E tai ES-mallista..

Paljon tuli volvoniumia vaihdettua uuteen..
Volvossa on niin paljon komeita kromisia koristeosia, jostai monet olivat ikävä kyllä jääneet vuosien varrella johonkin matkalle. Sain kuitenkin haalittua jo pelityövaiheessa kaikki oleelliset osat, joten pellit pääsi muotoilemaan osien ja muiden mittojen mukaan.
Muutama osa oli päässyt vähän rapistumaan, ne tuli vaihdettua yhtenäisempiin paloihin.

Ja muotoa alkaa löytymään:
