Pommipyhimys

Nonni sedän satu jatkuu. Vaikka tykkäänkin tunkea leveät lahkeeni särmäreillä saappaiden päälle niin kai sitä pientä viriä voi vahauksen lisäksi tehdä pikku pyhimykselle. Kyllähän nyt GT-autossa pitää lukkoperä olla. Kauhean vaikeaa oli löytää kunnollista lukkoperää tuon ikäiseen peliin. Aikani etsittyäni löysin Jyväskylän suunnalta ehjän kitkalukon pyhimykseeni. Ainakin luulin niin. Halusin olla varma lukon toimivuudesta, niin koeajoin sitä lukkoa kesän verran.



Etualalla näkyy lukkoperä siniseen koteloonsa asennettuna. Taustalla pyhimys kiillotettavana.

Aikani kuluksi revin sisustat ja sähköt mäkeen tuosta peräkotelosta, mukavuudenhaluisena äänieristin korin ja uusin sähköt turvallisuuden nimissä. Useiden satojen testikilometrien jälkeen olin vakuuttunut perän toimivuudesta jotta uskallan siirtää sen turvallisesti pyhimykseen.

Perän myynyt setä sanoi myös että tässä sinisessä peräkotelossa olisi 2.1 litraiseksi porattu B20 madalletulla isoventtiilisellä ruiskun kannella, R-nokalla ja (huonokuntoisella) peltisatsilla. No prkl! reippaan koeajon jälkeen tuli todettua että kaikki hepat pellin alla eivät olleet kuolleet, joten kiinnostus lohkoa kohtaan nousi merkittävästi.



Tässä vielä hieman ulkoilmakuvaa perämutikasta ja moottorista siistimisen jälkeen:



No tuon perämutikan kanssa kävi sit kato niin että se on s-tana erilainen ku pyhimyksessä. Ihan turhaan ostin koko mutikan, ku ei se mahu sinne paikalleen. Oletin ihan liikaa, ois pitäny tarkistaa faktat että eri vuosimallin ja eri mallin peleissä on erilaiset taka-akselit. Emmää kato.



ÄRRÄRRÄR

Kostoksi revin siitä tuon virikoneen irti ja pistin perämutikan koreineen myyntiin. Ostaja onneksi löytyi hyvin läheltä, ja tiedän Amazonin päässeen hyvään kotiin missä se sai uuden koneen ja kovia kilometrejä. Ihan vaan siinä kun sattui lohko olemaan pöydällä, niin ajattelin hieman putsailla sitä ja ottaa turhanpäiväisen lohkolämmittimen pois. Ettei yhdelle markalle tulisi paha mieli niin vaihdoin kaikki uusiin. Samalla vaivalla tuli vaihdettua kaikki tiivisteet ja käytyä läpi oikeastaan koko lohko. Kantta en repinyt irti kun näytti olevan muista suunnista tarkasteltuna kaikki kunnossa.



Toi väri on nimeltään Ford red, toivottavasti nimi ei miestä pahenna. Mustana on käytetty POR-15:sta ja loput osat on sinkitty + lakattu

Samalla vaivalla tuli pestyä, liuotettua ruotsalaisten piet ja tiesuolat pois sekä hapotetua M41 ylivaihdelaatikko. Varmuudeksi revin senkin auki, mutta tiivisteiden vaihdon lisäksi ei tullut sen suurempia toimenpiteitä tullut tehtyä.


Älkää antako kuvasta löytyvän Ladan pilata nautintoanne.


Mitä sen perämurikan suhteen tulee, niin se tosiaan lähti auton mukana jatkamaan matkaa. Löysin kuitenkin uuden lukkomutikan tämän ystävällisen Foorumin avustuksella, ja kävin lunastamassa itselleni pyhimykseen sopivan huolletun, sen jälkeen ajamattoman lukkoperän johon oli levyt vaihdettu ja tapit vaihdatettu Karpiolalla. Jotain Redlinen litkua muistaakseni tuli laitettua sinne palikoiden kaveriksi kitkaa vähentämään. JOS olisin joskus ajanut tuota rekisteröitämöntä peltikasaa, niin saattaisin todeta, että tuntuisi toimivan. Senverta hieno peli.

Perän luovuttaneesta yksilöstä jäi käsiin lohko johon pulttasin loppupelissä 40 DHLA dellorton, Marteliuksen kioskissa poikkesin ja löysin 4-2-1 peltisatsin putkineen loppuun saakka, Freetechnicin kanssa katsottiin siihen sopivat messinginpalaset sisälle ja itseasiassa juuri äskettäin tilasin vielä USB-ohjelmoitavan 1-2-3 sytkärin jotta saadaan valot vilkkumaan oikeaan tahtiin. Finnish Motor Instrumentsilakin kävin kääntymässä  tuossa naapurissa ja nappasin vielä lambdan viisareineen putken kylkeen.



En raaskinu ostaa ku yhen redlinen suodattimen. Rän Rän

Tämä topikki on jo niin hienosti kirjotettu, että tätä vois lukea kummitytölle vaikka iltasaduksi.  Nättiä jälkeä kertakaikkisesti!

En mä oikeesti oo ihan vahauksella tästä selvinnyt, vaan vähän on pitänyt peltiäkin oikoa ja kilikolilla pinnoitella. Toivottavasti kukaan nyt ei oo postausteni innoittamana juossut tukka putkella Autodudeille ja alkanut hinkkaamaan ruosteiseen Oopeliinsa uutta väriä. Vaha auttaa vasta maalipintaan 

Nomutku ei tässä kannattanut edes yrittää vahausta, niin mä hinkkasin sit oikein kunnolla.

Perässä oli vähän sitä ruskeaa haurasta juttua ni joutu paikkailemaan vähän pellillä ja KITT:illä.


KITT on se Kalifornian kuvernöörin auto.Tai no, eihän se George Clooney enää oo kuvernööri.

Hieman joutui turvautumaan häppäilyn ja tinaamisen lisäksi myös KITT:in apuun keulan kanssa. Sitä joutui oikaisemaan muutaman sentin ja sen jälkeen on kuitenkin kiva saada se suoraksi. Jotain pikku klommoa oli päässyt kertymään muuallekkin.



Hioma-apuna käytin säädettävää AFS -hiomatukea Mobitivelta (http://mve-online.com/product_info.php/hiomatuet/afs-hiomatuki-p-129), varsin pätevä työkalu moninaisten muotojen kanssa touhutessa. Jyrkempien muotojen kohdalla hinkkaukseen käytin milloin mitäkin työkalua, mutta suurimpana ilona oli paikallisesta työkaluliikkeestä hankittu ajoneuvojen hinkkaamiseen tarkoitettu hiomatukisarja. Sain vielä lisäksi toista metriä pitkän ja parikymmentä senttiä leveän jäykän hiomatuen, joka on tarkoitettu ensisijaisesti veneiden hiomiseen. Sain sillä kuitenkin vedeltyä suuret pinnat jotenkin linjaansa.

Aika monta koria kitattuani uskalsin lähteä vetämään ensimmäistä hiontavärikerrosta pintaan jotta saisin jotain tuntumaa siitä kuinka kaukana ollaan totuudesta. Kuten AO kuvastakin näkyy niin monesta kohtaa vetelee, ja niitä tuli aika paljon oikaistua. Siltikin äärimmäisen ammattitaitoinen maalarini hioi ja kitasi koko auton vielä muutamaan otteeseen ennen lopullisia pohjia...


Siello pakaroissa appelsiini-ihoa havaittavissa viel meikeläisen jäljiltä.

No, aikani (n. 300-400h tinattuani, kitattuani, hiottuani jne) koria, runkoa ja sisustaa koitti aika siirtää kapistus ammattilaisten käsiin.


Maalari teki merkittävän määrän töitä vielä oman suoristamiseni jälkeen ja tosiaan hioi ja kittasi/hiontavärikäsitteli+hioi runkoa. Kun kori alkoi viimein olemaan suora ja luukut kohdillaan, vedettiin pohjalle (vissiin) PPG:n base primer joka sulkee pohjakerrokset ja tarjoaa hyvän tartunnan pintavärille. Tämän päälle tuli sitten maali. Mä pyysin punasen ja sellaisen myös sain. Onhan tuo sävy kieltämättä vähän haalea punaiseksi..


No ei. Kyllä siihen sitten vedettiin lisää sävyä kauniin pinkin päälle. Pohjamaalin päälle tuli väri, Volvon oma punainen mikä on kyseisessä autossa alunperinkin ollut.  Värin levittämisen ja kuivamisen jälkeen levitettiin lakka, joka hiottiin sileäksi. Hionnan jälkeen levitettiin vielä toinen lakkakerros, josta muutamat pienet valumat / paksut lakkakerrokset höylättiin ja myllytettiin pois. Tuoreeseen maalipintaan levitin vielä carnaubat pohjaksi tulevaisuudelle ja suojaamaan tulevien hommien tuomilta naarmuilta.

Kuvapläjäys:

Ei ole tainnut tehtaalta lähtiissäkään olla nui suorat pelli punainen väri pukee kyllä hyvin.


Sent from my iPhone using Tapatalk

Ai muoviämpäri ei mörkö... Se on niin kaunis, myös kerronta on niin hauskaa, että jotakuta lainaten ''vaikka kummitytölle iltasaduksi'' 

Upeeta..!
Kiiltä ku papin k****!

         David Hasselhoff <--> George Clooney?

On kyllä mukava lukea tätä projektikertomusta.
Kova homma sinulla on ollut, mutta pelastit yhden Pyhimyksen. 

Tässä on taas yks omia unelmia toteutumassa, värikin on just. 

Hienoa työtä, hienoa kerrontaa. 

Se on tuo pinkki uusi suosikki väri näihin veteraaneihin 

Kiitoksia kaikille kommenteista

Tuo pinkki on kyllä niin söpön värinen, olisi melkein tehnyt mieli vetää lakka päälle ja ajaa ulos uunista, mutta tuli nyt pitäydyttyä alkuperäisessä suunnitelmassa

Iltaa.

Projektin nykytilasta mainittakoon, että useita viikkoja sitten kävin Volvon kanssa lähikunnassa pienessä kaasuttimien säädössä. Paikallinen katsastuskonttori ystävällisesti mahdollisti siirtokilvet retkeäni varten, joten tuli ajeltua volvolla useampia kymmeniä kilometrejä ja samalla haettua tuntumaa vehkeeseen. Oikein kivasti toimi, kardaanin tuet olivat vähän löystyneet aiheuttaen tärinää. Korjaantunee Kempin kannustamana ellen muuta keksi.

No. Palaten tähän pieneen restaurointiini. Ainakin nuo volvot mitä mulla on tallissa ollut ovat olleet kovin "tunnettuja" koiranluistaan.  Pyhimyksessäkin oli jotain sen tapaista osaa olemassa. Vuodet olivat siihenkin tehneet tehtävänsä, joten jotain piti keksiä tilalle.



En nyt suoraan muista olisiko siihen jostain saanut kokonaan uuden mutikan. Kuitenkin kumiosat ja lautaset tilasin Emmalta ruotsista, loput osat askartelin nuorrutusterästä ja happarista. Uskoisin että asentaja maatuu ennen osia.



Olivat tuulilasinpyyhkijän sulatkin päässet hapertumaan vuosien varrella. Kumin hapertumisen lisäksi oli viipottimista hapertunut muutakin, joten nyppäisin moottorin ja koneiston pöydälle. Muuten ihan jees, mutta hiilistä ei ollut jäljellä kuin nysä, ja toisesta hiilen pidikkeestä oli jalka päässyt katkeamaan. En tiedä miten on mahdollista, että suljetusta moottorikotelosta on päässyt koko koipi katoamaan, mutta katkennuta osaa en koskaan löytänyt. Liekö jauhautunut dinosaurusjauhoksi.



"Valoin" 2k-epoksimassasta uuden jalan hiilenpidikkeelle, jonka hioin karkeasti muotoonsa. Upotin vielä koko paketin ihan perinteiseen "super-epoxyyn", annoin kuivua ja hioin sitä senverta että sen sai mahtumaan moottorin sisään niin että kehtaa sen tunnustaa asentaneensa.




Hyvä siitä tuli, mekanismi kaipaa vielä vähän silittelyä ja koneistusta, mutta siitä lisää #toiste. Tällästa kevyempää tänään, pienet sille \o/

Hienoa jälkeä.. Onkos edistynyt viimeaikoina?

Kiitos kysymästä, kyllä on edistynyt. Hitaasti, mutta varmasti. Jotain pieniä sähkötöitä on tullut tehtyä, tänään askartelin akulle kiinnikkeet. Muuten aika on melkein mennyt muissa hommissa, kuten autotallin siivoamisen merkeissä. Siivoustouhutkin kyllä palkitsevat, kiva sitä on puuhailla kun on tilaa temmeltää sekä asiat oikeilla paikoillaan.

Kuten aiemmin jo mainitsinkin, niin alkuperäisen virranjakajan paikalle tilasin Alankomaista Ruotsin kautta 123 Ignitionin virranjakajan. Ajattelin aluksi viritellä siihen "perinteistä" kärjetöntä sytytystä, mutta lannistuin aikani ihmeteltyäni alkuperäistä kärjellistä ja sen tuunaamista. Onneksi pieniä Porilaisia nörtteja varten on keksitty jotain vielä modernimpaa. Pussihousut ja kauluspaita tälläerää vaihtuivat reisitaskuhousuihin sekä mustaan teepaitaan, lenkkiavain Lenovoon ja ajoituslamppu Logitechiin.

Vanha jakaja oli parilla hassulla pultilla kiinni lohkossa. Irroittamista ennen manuaali kehotti pyörittämään ykköspytyn YKK:hon, minkä nöyränä suoritin.



Uudessa ja vanhassa on havaittavissa pieniä eroavaisuuksia. Toisessa on vähän enemmän patinaa kuin toisessa.. Konkka ja alipainekello ovat vaihtuneet johtonippuun. Uuden kyljessä on myös ylimääräinen kuusiokoloruuvi, jonka alta löytyi sellainen samannäköinen liitin kun kännyköissäkin latausta varten. Saisikohan siitä annettua apuvirtaa?



Uuden virranjakajan mukana ei tullut tuota lohkon ja jakajan mukaan tulevaa kiinnityslaippaa, joten vanha pääsi elimenluovuttajaksi. Tälläkertaa elimen siirtoon ei käytetty kylmälaukkua, vaan osapieni pääsi kylpyyn. Kylvyn lisäksi annoin vielä hieman rättiä ja bräkleeniä desinfioinnin varmistamiseksi. Pikkaisen piti nyt antaa periaatteista periksi ja jättää lasikuulakylpy sekä maaliruisku väliin. Se liene ymmärrettävää kun on henki kyseessä?



Hankittu tuote on varsin vakuuttava kokonaisuus. Virranjakaja on käsissä laadukkaan tuntuinen, metallia ja muovia oikeissa paikoissa. Paketin mukana tuli käyttöohje, joka onneksi löytyy myös valmistajan kotisivuilta. Kotisivuilla on myös ladattavissa ohjelmisto, jolla tätä kyseistä mallia saa säädettyä. 123 Ignitionilla on myös "kiinteitä" jakajia, joihin on ennaltamääritelty tietynlaiset asetukset ennakoiden osalta. Käyttöohje on riittävän perusteellinen tällaiselle yksinkertaiselle nörtillekkin, ja ohjetta noudattamalla on vaikea epäonnistua.


Yksinkertaisuudessaan (ulkomuistista) asennus menee näin:
- Käännä kampura kohdalleen
- Kattele miltä vanha jakaja on näyttäny ja heitä se sen jälkeen mäkeen
- Työnnä uusi paikalleen
- Laita pari johtoa että laite saa sähköä pyöritystä varten
- Pyöritä vehjettä niin kauan kunnes vihreä lamppu syttyy
- Kiristä, iske kansi päälle ja laita loput johdot
- Tee nörttitaikatemppuja käyrälle
- Kovaa ajoa



Kiinnityksen jälkeen jakajaa on tarkoitus pyörittää myötä- tai vastapäivään riippuen pyörijän pyörimissuunnasta jotta saadaan jakajan kansikin kohdalleen. Valmistaja on ystävällisesti laittanut oikeaa kohtaa ilmaisemaan klassisen vihreän LEDin, minkä ansioista sekin säätö on varsin helppo.



Asennuksen jälkeen päästiinkin meikeläisen tontille, eli tietokoneen ääreen. Valmistajan kotisivuilta ladatulla softalla ja USB-kaapelilla kerroin Volvolle pieniä totuuksia elämästä. Ohjelmiston mukana tuli muutamia käyttökelpoisia templateja, joista yhtä muokkasin hieman Volvomaisemmaksi. Malli oli sinnepäin, ja pienellä säädöllä päästiin hieman lähemmäksi. Lonkalta laitoin <1000rpm ~10° , >= 3000rpm 33°  ja loput siltä väliltä. Paskeena oleva akku roikku apuvirran varassa ja lohkolta unohtoi maadoitus. Onneksi jälkimmäisestä muistutti käynnistysvaiheessa savuavat nippusiteet kaasarin akselissa, joten lopulta saatiin kone käymään!



Softassa olevasta dashboardista voikin sitten katsoa työnsä tuloksia. Sieltä näkyy mukavasti moottorin kiekat, imupaine (jos olisi letku kiinni), mutikan lämpötila, sytystysvirta sekä tässä tapauksessa se oleellisin eli sytytysennakko. Softa osaa myös kirjoittaa nörttiystävällistä csv-tiedostoa levylle, joten kerätty data on saatavilla myös jatkojalostukseen. Tuo suorastaan huutaa lambdan, nopeusmittarin ym kaveriksi raspberryä ja millisekunnintarkkaa reaaliaikakelloa..



Siinä se nyt on, apuvirta-USB-johto kyljessään.

Ei muuta kun kovaa ajoa ja Haddaway soimaan!

onko tommosesta halvasta ultrapesurista apua? (tai ainaki se näyttää halvalta)