Huono osasuurennos kännykällä sadan metrin päästä otetusta kuvasta, mut mikä hemmetin koira tuo on?! Näin sen ensin melko läheltä kun kävelivät poispäin minusta, niin katsoin että taluttaako tuo nainen pientä hevosta?!
Jumalavita valtava eläin!
Näyttää pikaisesti englannin mastiffille... Normaalikokoiselle vieläpä (abt. 100kg nurkissa).
http://en.wikipedia.org/wiki/English_MastiffMeidän talouden edesmennyt pöhköpuudeli oli tuollainen. Jäi vähän kääpiöksi kun oli allerginen liki kaikelle. Mutta painoi sentään sen nartun verran (hitusen vajaat 70kg), vaikka uros olikin.
Merikontti ja seiska/kaks nelikantti farkut olivat ainoita autoja johon se mahtui korkeuden puolesta ilman ongelmia ja mahtui hyppäämään sisään vaivattomasti.

Isoin mastiffi jonka olen tavannut on 140kg ja em. puudeli tykkäsi minusta kovin ja harrasti sitä mitä nykyinen valkoinen kultsimme tekee, eli nojailee polviin. Lumpiot tykkää tuollaisesta!

Hauskaa katseltavaa on myös se, kun em. koira pitää 10L peltiämpäriä puru-leluna!

Mukava koirarotu, usein kyllä sairaalloisen arkoja ja kuolan tuotosta en viitsi edes mainita. Lisäksi se kuola omaa mielenkiintoisia valkaisu (tai värin kadottamis) ominaisuuksia, eikä kuivuttuaan meinaa irrota millä kemikaalilla. Lisäksi em. kuola liimaa paikalleen melkein mitä vain.
Paljonko sitä kuolaa sitten tulee? No, enemmän kuin se paskantaa...
Mastiffeista voi sanoa, että ne syövät kuin raavas mies ja paskantavat samassa mittakaavassa. Kuolaamista voi verrata pieneen jokeen...

Tuolle edesmenneelle pöhköpuudelillemme kun antoi sen suurinta herkkua (hapankorppuja), niin suusta tuli vaahtoa kuten spray-kermavaahtopurkista jo siinä vaiheessa kun se haistoi hapankorpun.

Ruoskamainen häntä on miehen näkökulmasta "juuri oikealla korkeudella", aiheuttaen innostuessaan isännille falsettiääni-kohtauksia.
Luonteeltaan äärimmäisen lojaaleja ja ystävällisiä. Varovaisia myös pienten lasten kanssa.
Lojaaliudesta voi päätellä jotakin siitä, että edesmennyt mastiffimme (Viki) sai sydärin sinnitteli siihen asti, että pääsimme hänen luokseen illalla (koira oli hoidossa päivän). Tämän jälkeen kun olimme tulleet pihaan Viki käveli vaivoin suoraan jalkojeni juureen ja katsoi läähättäen minua. Silitin sitä ja yritin antaa kipulääkkeen. Se ei kelvannut (vaikka normaalisti se olisi imaistu melkein käden keralla). Tämän jälkeen Viki nousi ylös vinkaisi kerran ja lysähti kasaan ja vaipui tiedottomuuteen.
Palasi jotenkin tajuihinsa eläinlääkärin luona noin reilun tunnin kuluttua mutta vahinko oli jo käynyt (aivovaurio) ja niin sitten se sain viimeisen piikin.

Maininnan arvoista tässä on se, että koira tuli aikuisena emännän mukana...

Mittaakaavasta saa jotain käsitystä näistä kuvista.
http://i50.tinypic.com/4jri1i.jpghttp://i49.tinypic.com/313k7er.jpghttp://dog-photos.net/wp-content/uploads/2011/08/English-Mastiff1-287x300.jpghttp://images01.olx.com/ui/3/77/94/49247394_1.jpg