Kuten ehkä jotkut ovat jo jostai bonganneet niin minulle kulkeutui tällainen ensimmäiseltä omistajalta oleva V70R AWD. Syksyllä tapauhtui tosiaan tällainen käänne talviauton suhteen, ajatuksena oli ollut hankkia XC70 mallinen talvikulkine mutta se saa nyt odottaa kun tämä hoitaa talven käyttöauto tarpeet. Ensi talvena sitten uudet kujeet...
Autolla on aivan täysi Bilian huoltohistoria, ja auton historian aikana vain kaksi huoltomiestä ovat tästä autosta pitäneet huolta, vähintään kevät- ja syyshuollon yhteydessä. Muutakin mielenkiintoista historiaa autosta löytyy vaikka millä mitalla ja se alkaa siitä kun auto tuli enimmäisenä demo yksilönä Suomeen ja on tosiaan Suomen ensimmäinen V70R AWD. Suomessa auto vietti ensimmäiset pari viikkoa demoautona, jolloin myös auton ensimmäinen omistaja sai Volvon silloiselta toimitujohtajalta kutsun tulla koeajamaan kyseinen yksilö ennenkuin auto jatkaa matkaansa näyttelyautona muihin maihin näyttelyihin. Volvon toimarilla ilmeisesti oli ajatuksena myydä tälle kyseiselle herrasmiehelle uusi auto silloisen 850R:n tilalle...
Pari kuukautta meni ja herrasmies sai taas puhelun Volvon toimarilta, "Tehdäänkö samalla tavalla kuin 850Rän kanssa että ostat, meiltä tämän hyvään hintaan pois?". Herrasmiehellä ei omasta mielestään ollut huutavaa autonvaihdon tarvetta sillä hetkellä, mutta kovana business miehenä ehdotti kuitenkin diiliä että Volvo vuokraa häneltä hallitilaa Hernesaaresta ja perustaa sinne sitten Oma Mekanikko huollon, niin hän voi miettiä auton ostamista. Noh lopputuloksen varmasti arvaattekin...
Seitsemäntoista vuotta Saarikankaan ja auton yhteinen taival kesti kunnes tiet erkanivat.
Niinkuin aikaisemmin mainitsin niin auto on erittäin hyvin huollettu, mutta tottakai vanhassa autossa tekemistä riittää. Teknisellä puolella oli jonkun verran pikkuvikaa mitä ei ole huomattu kun auto ollut rauhallisessa ajossa ja ajettu lyhyttä ajoa. Minulle saapuessaan kuitenkin ulkokuoressa oli melkoisesti sanottavaa, etupuskuri ajettu mökkitiellä kiinni niin että se oli mennyt halki ja maalit jääneet matkalle, takapuskurin päälle nostettu tavaraa niin että siitäkin oli maalit lähteneet, niin ja helmoissa kulumaa kun lahkeet osuneet. Auton oltua kolme päivää minun omistuksessa päätinkin purkaa auton osiin ja kiikuttaa osat maalaamoon.
Samalla kun osat oli maalaamossa hoidin muovihelmojen alla olevat alkavat ruosteet ja kiikutin EU tunnuksilla olevat rekisterikilvet konttorille, ja tilasin uudet ilman EU tunnuksia. Eihän nyt tämän ikäisessä alkuperäisessä Suomi autossa voi olla EU kilpiä, eihän...?!
Maalauksen jälkeen myllytin auton ja pistin päälle kunnon vahat niin on helppo pitää auto puhtaana myös talvella. Pimeiden iltojen laskeutuessa huomasin kuinka huonot vanhat ajovalot olivat, joten jotain niille oli tehtävä. Keulalle asentuikin C70 Volvosta tutut kirkaslasiset umpiot ja kaveriksi tilasin kirkaslasiset vilkut. Takalasin pyyhkiän varsi oli mennyt aika pahan näköiseksi niin siihen lääkkeeksi tilasin Volvolta 960 muovisen varren.
Tällä hetkellä mennään ulkonäöllisesti tässä kuosissa...
Alkujumpan jälkeen onkin sitten päässyt nauttimaan autosta, pikku parannuksia tehden koko ajan. Pitkästä aikaa taas mukava talviaamuna istahtaa nelivedon rattiin.
