Vanhemmilla on ollut "aina" Volkkareita ja oman autoilun starttasin aikoinaan Corollalla, kun Bemaria en saanut. Sittemmin mulla oli VAG-konsernin tuotteita (VW & Audi), yks Ooppelikin siinä välissä kun se tuli Audia myydessä vaihdossa. Vuonna 2006 valmistuin amk:sta ja ekan vakituisen työpaikan myötä päätin palkita itseni autolla. Budjetti oli 15,000€, tehoa piti olla mieluiten 200 kuin 150hv, nahkapenkit, vakkari, ilmastointi jne. No tuohon ei oikein Passatit ja A4:t ominaisuuksiltaan yltäneet, vastaavasti E39 BMW:t meni yli budjetin. Kriteerit täyttyivät joissain 9-3 Saabeissa ja S40/V40-sarjan T4 Volvoissa (en muista mitä 850 T5 olisi tuolloin maksanut - ilmeisesti pidin niitä silloin liian vanhahtavina).
No vm.1998 musta S40 T4 löytyi sitten paikallisen Volvoliikkeen vaihtoautorivistä. Täysnahkasisusta, automaatti-ilmastointi, vakkari jne. ja 170tkm ajettu. Kävin koeajolla ja 68hv diesel-Astran jälkeen totesin, että tämä Volvohan on jumalauta kuuraketti. Kaupat kiinni!
Ajelin alkuvuosina työhön liittyvillä koulutus- ym. reissuilla pitkin poikin Suomea, ja voin sanoa että kyllä tuli nautittua mm. ohituskiihtyvyydestä koko rahan edestä. Jälkeenpäin ajateltuna aivan huvittaa, miten "maailmanmies" sitä työmatkoillaan on silloin 25 vuotiaana turbovolvon ratissa ollut pukutakki hengarissa ja salkku täynnä paperia!

No sitten kun n.5 vuoden omistajuuden jälkeen olisi ollut luonteva aika Volvoa päivittää uudempaan, hurahdin lopullisesti jenkkiautoihin. Sen jälkeen autopuolen investoinnit on olleet lähes täysin harrasteautopuolella. Näin ollen S40:n omistajuudessa tuli äskettäin 10 vuotta täyteen, ja eihän tuosta raaski enää edes luopua kun se on ollut iät ja ajat. ~360tkm on mittarissa ja autossa on mm. alkuperäinen turbo, syylari ja koko pakoputkisto. Kaksoismassavauhtipyörän hajoaminen alle 200tkm:ssä on ollut oikeastaan ainoa "ei-normaali-kulutusosa" joka on mennyt vaihtoon. Auto on siis pelannu mielestäni älyttömän hyvin, eikä se esim. juurikaan syö öljyä ja jäähdytysnestettäkään ei ole tarvinnut koskaan lisätä yhtään. Etenkin kylmänä turbo viheltää jo siihen malliin että pakopesä on komeasti halki ja osa hevosista jäänyt matkan varrelle, mutta aivan hyvin tuolla vielä liikenteen matkassa on pysynyt vaikkei vakio T4 enää keskivertoiseen autokalustoon nähden tuolla tien päällä yhtä kova kampe olekaan kuin 10 vuotta sitten.
Olen oikeastaan odottanut, että tuohon tulee joku isompi vika joka päättää sen ajanjakson käyttöautona ja siirrän sen harrastepeliksi. Vähintäänkin mielessä on "käyttöentisöinti", mutta kovasti tietysti virittäminenkin kiinnostaisi (olen ollut x40fin-foorumilaisia sen alkuajoista lähtien) ja kyllähän turbovolvon virittäminen olis vaihtelua Chevroletin pikkulohkon kanssa taikinointiin.
Jossain vaiheessa tuli tarve toiselle käyttöautolle etenkin talvisin, joten mulla kävi pari kautta E39-korinen BMW "kun nekään ei maksa enää mitään". Kyllähän siitä huomasi, että on pikkuvolvoa numeroa isompi ja kalliimpi auto kyseessä, mutta silti 100tkm Volvoa vähemmän ajettunakin vikaa oli ihan älytön ja parhaillaan parkkiruudussa oli viisi eri väristä lammikkoa. Yksilöitähän kaikki autot tietysti vanhoina ovat, mutta toista kertaa en lähtenyt kokeilemaan vanhaa BMW:tä käyttöautona (harrasteautona menis niinkin) vaan laitoin tässä alkusyksystä S40:n kaveriksi 960 Volvon 2.5L koneella ja manuaalilla

Tottakai pientä siistimistä ja huollettavaa tuossakin oli mutta kertaluokkaa luotettavamman oloinen kampe kuin vaikka se BMW. Osatkin järkevän hintaisia. Alunperin ajatus oli että laittais S80:n mutta päätin lopulta ostaa kardaanivolvon, kun se vielä on mahdollista, ennen kuin ne kaikki on ikäluokaltaan harrasteautosarjassa. Ompahan takaveto myös talveksi.
Volvoissa minua on alusta alkaen kiehtonut sellainen tietty funktionaalisuus, sanotaan sitä nyt sitten vaikka skandinaaviseksi jämäkkyydeksi. Lisäksi Volvoissa on mahdollista saada ikäluokkaansa verraten hyvät varusteet (nahkapenkit, ilmastointi) ja turboahdettu moottori jossa virityspotentiaalia, ja kaikki tämä käytännöllisessä perheautossa. Volvon brändi on sellainen, että se on vähän ns. parempi auto, mutta se ei silti ärsytä ihmisiä kuten BMW tai Audi. Sopivan konservatiivinen. Tuossa ysissä kiehtoo tällasena 80-luvun lapsena tuo neliskanttinen muotoilu, ton mallisiahan autot oli silloin kun 740 taksi-Volvolla mentiin esikouluun

Vaimon perhetausta on vahvasti Volvohenkistä, joten sieltäkin tulee supporttia.