Menneenä syksynä osui silmään paikallislehdessä myynti-ilmoitus, jossa tarjolla oli melko edullisesti 2 kpl 145 Volvoja. Samantien puhelin käteen ja soittelemaan ja sovittin samalle päivälle vielä "esittely". Paikan päältä löytyi sitten, niinkuin olettaa sopikin, melko kulahtaneet autot. Toinen muistaakseni vm '70 mallia deluxe ja toinen vm '72 mallia 110 kahdella SU-kaasarilla. Myyjä keroi, että vanhemman auton kone lienee väljä, mutta oli valmis antamaan vielä ylimääräisen varaosa-auton jossa oli ehjä kone.
Hetken tutkittuani tein jo tarjouksen kaikista kolmesta autosta johon vaimoni, joka näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt jättää kotiin, ilmoitti jyrkästi

ei käy.
Pitkän vonkaamisen jälkeen siteen sain kuin sainkin luvan ostaa yhden näistä autoista.

Eikun raileri perään, kaveri kyytiin ja volvon hakuun. Ja tämmönen sieltä sitten jäi käteen.
https://www.dropbox.com/s/dylx177m5tniwzc/20171008_103857.jpg?dl=0Tämä yksilö on viimeksi katsastettu 1998. Myyjä oli tämän ostanut vuonna 2003, ajanut navetan vinttiin ja niillä sijoillaan se sitten viime syksyyn asti seisoi. Alkuun ajatuksena oli, että "hisataa vaa pikaseen ja herkistellää paikat ja eiku on the roud", mutta hieman tuumittuani meinasin, "jotta ku kerran tehää ni tehää sit kans kunnol". Näin jälkikäteen ajatellen olisi tähän tarkoitukseen löytynyt ehkä parempiakin aihioita, mutta näillä mennään.
Nyt on alkuun päästy ja muutamana päivänä olen tuolla kylmässä tallissa (pahimmillaan -21°C) Volvoa purkanut ja aina mitä pitemmälle on päässyt, on lisää hitsattavaa löytynyt. Tosin olihan se jo heti alkuun selvää, ettei kemppi tässä remontissa helpolla pääse.
