Samaa mieltä. Autot suunnitellaan nykyisin about 200-300k eliniälle, mikä tekee 50km/h keskinopeudella vain 4000-6000 tuntia, mikä taas ei ole hyvälle öljylle lainkaan mahdoton elinikä. Veikkaan myös, että laatikot tappaa tuossa vaiheessa lika.
Harvat asuvat maaseudulla, jossa on sitä 80km/h kantatietä joka suuntaan...

Jotkut öljyt menettävät ominaisuutensa, kun kerran kunnolla ylikuumenevat. Oli sitten moottori tai vaihteistoöljyä. Samaten öljyn värin vaihtuminen kertoo epäpuhtauksista, joka on vaihdon merkki.
Voimalaitoksissa turbiinit pyörivät yleensä paljon tasaisemmalla rasituksella, kuin auton vaihteisto/moottori. Samaten voimalaitoksen vaihteistoa ei tarvitse jyräyttää -20°C pakkasista käymään sitä omaa ominaistehoaan, joten senkin puolesta on jo lähtökohtaisesti helpompi tehdä vaihteisto joka kestää pitkään vaikka samoilla öljyillä.
Esimerkki:
Isoon kärkisorviin harvoin tarvitsee vaihtaa vaihteistoöljyjä. Olen useampaakin 50-/60-/70-/80-luvuilta olevia sorveja käyttänyt, joissa on vielä "orkkisöljyt" sisällä. Onhan se tummunut jo ja haisee, muttei aiheuta toimenpiteitä. Käyttötunteja sorveilla takanaan aivan syötävästi (jokainen laskekoon itse, ammattikäytössä vaikka 30 vuotta keskimäärin 4-5h/päivä).
Auton vaihteisto olisi jo aika läpeensä loppu, varsinkin niillä rasituksilla mitä sorvin vaihteisto välittää. Toki sorvin vaihteisto on paljon paljon järeämpi, eikä pyöri siellä pakkasissa, jolloin se voidaan tehdä pienemmille toleransseille erilaisin laakerein.
Mutta jos sille sorville tekee saman, kuin autolle. Eli halliin -20°C yön ajaksi ja aamulla "kahva alas ja lastua lentämään", niin kuuluu jännä ulahdus ja pääsulakkeen laukeaminen. Tuon jälkeen se sorvin vaihteisto on joltain osin yhtä puuta.

Auto lähtee ja menee omia teitään, ilman kiinnileikkautumisia.
Eli joskos jätettäisi teolliset paikoillaan olevat vakiokierrosmoottorit vaihteistoineen autotekniikan ulkopuolelle.
