Rover P6 3500 1973 "pikkuauto"

Valot toimii. Aiemmin ostetut linssien rosteriruuvitkin löytyivät tovin etsiskelyn jälkeen. Ei tarvinnut sekalaisia ja jo ruskettuneita ruuveja enää laittaa, kierteet pohjissa oli vähän epämääräiset mutta varovaisella edestakaisin pyörittelyllä yhteinen sävel löytyi. Yksi ruuvi piti lyhentää kun kierteen pohja ilmeisesti kupettunut tukkoon tjsp. Ei jaksanut enää ruveta tussaroimaan sen kanssa vaan ruuvista ~3mm pois.

Piuhat ja liittimet vois ajatella ens talvena uusivansa. Aika tummunutta on johdin vaikka vähän pidemmältäkin kuorisi, meni nyt näine  hyvineen uusilla liittimillä paikoilleen ja laitetaan sit joskus vaikka sellaiset kätsät sekä tiiviit AMP liittimet. Liittimiin ei olisi ehkä muuten tarvinnut nyt puuttua, mutta koska on kyse brittiautosta niin sinisen ja punaisen auton liittimet olivat päinvastoin...  Kyseessä siis uros-naaras pyöreät painettavat liittimet jotka olivat kahdessa autossa eripäin. Nämä eivät kuitenkaan enää olleet ensiluokkaisesa kunnossa joten en ruvennut enempää tuskailemaan vaan laitoin vaihtoehtoiset liittimet.



Joo, rengas on väärinpäin. Kiireessä laittelin pyöriä muutama ilta sitten paikoilleen ja tajusin toista laittaessani virheen enkä jaksanut enää... pitäis kumit muutenkin käydä vaihtamassa niin en ruvennut enää alkamaan.

Etuiskareiden puslat ja holkit vaihdoin eilen, vielä ei ole joutanut koeajolle mutta harras toive olisi että moneen kertaan mainittu raivostuttava kolahtelu keulasta olisi nyt pois. Puslat oli kyllä aika huonot juuri enemmän kolisevalta puolelta.
Yhden, kuvassakin näkyvän, holkin kanssa joutui neuvottelemaan kun se oli ruostunut tukivarren tappiin kiinni. Rälläkällä oli sovintoehdotus joka kelpasi...



Ajelemaan tällä ei muutenkaan ole päässyt kun finanssisyistä ei pysty kaikkia herkkuja pitämään ajossa. Ehkä kohta kun peräskärryn kanssa ajelut on hoideltu niin Range seisontaan ja keskityn ajelemaan näillä ekonomic-autoilla.
Renaavan tyhjäkäynninkin suunnalla on junan valo tunnelin päässä näkyvissä. Tämä ollut vaan mietintämyssyssä kun "kaikki" on jo kokeiltu toimivasta autosta ja viime kesäkin tuli ajettua lisäilmaventtiili tulpattuna. Kävin yhtäkkiä ja varoittamatta tämän kimppuun, otin lisäilmaventtiilistä paksun kupariprikan pois... ilokseni tästä olikin selkeä apu. Nyt ei tyhjäkäynti junnaa korkealla, ja lisäilmavenan tulppauksen aiheuttama tunkkaisuus ja stumppailu kylmäkäynnistyksessä näyttää hävinneen kun ECU pääsee sekaantumaan asiaan.
Uudet renkaat pitäis kyllä käydä ostamassa ennen kesäkuun leimaa, ja muutenkin kun noi on aika slickstonet jo.

Kävin rengas-ukon tykönä ja autoon ilmestyivät uudet renkaat. Reissulla tuli myös todettua että se pitkään manailtu tyhjäkäyntiongelma näyttää ratkenneen. Auto käy hyvin, lähtee ja pysyy käynnissä ilman kikkailuja. Kaikkeen harmiin syynä siis liian paksu tiivisteprikka tyhjäkäyntiventtiilissä, kara jää liian kauas ilma-aukosta.

Sitkeä keulan kolina tuli loppuviimein noista iskarien puslista. Niiden vaihto häivytti sen ärsyttävän terävän kolahtelun. Tosin epäilen ettei tämä ole ihan lopullinen korjaus koska iskarin alapää on tapissa jossa se on vain sokalla, ei varmaan kauaa tarvi ajella kun rupeaa taas kolaamaan. Tämä pitäis varmaan modata jotenkin sillai että joko metalliholkki pois, tai tappiin kierteet ja holkki kiristetään mutterilla.

Tällekkin alkoi nyt varsinainen ajokausi kun Range meni seisontaan puunajon tultua valmiiksi.

Kaasuvaijeri mod #3 työn alla. Lyhyt vaijeri tuntui aluksi hyvältä mutta se rupesi nopeasti ahdistamaan kun tekee aika tiukan kaaren tulipelliltä throttlebodylle, oikein kiva kun kaasu muuttui enemmän tai vähemmän on-off tyyliseksi...
Mikään voitelu ei auta, spraydödö, moottoriöljy, ohut koneöljy, koneöljyn-rasvan sekoitus.

Mekanismit vaikuttavat toimivilta joten nyt naitan classic efi Rangen vaijerin tohon ja katotaan miten rupeaa toimimaan, se tekee melkoisen lenkuran Rangessakin ja on muovipinnoitettu vaijerikin vielä.
Rangen vaijeri riittäisi polkimelle asti mutta kun se poljin on niin hassusti, ja tulipeltikin on semmoinen kotelo niin ei se onnistu ilman mittavia muutoksia. Rupea sentään tuliseinää pilkkomaan...

Eiköhän se pikkuhiljaa nöyrry, tyhjäkäyntivaivatkin hoituivat lopulta ja ne ovat loistaneet poissaolollaan. Etupään kolina oli todellakin noista iskareista, valitettavasti pieni rapina on palannut niinkuin epäilinkin. Tarvii nyt miettiä hommaisko tähän orkkisiskarit ilman noita metallipuslia vai värkkäiskö siihen alapäähän joko pultti-, tai mutterikiristyksen sokan tilalle jotta se holkki puristuisi tiukaksi. Uusien renkaiden kanssa ajo-ominaisuudetkin parani, uraherkkyys meni pois. Se johtui joko kuluneista kumekseista tai huomattavasti terävämmästä renkaan olkapäästä. Uudet on selvästi pyöreämmät olaltaan.

Kaasuvaijeri mod #3 työn alla. Lyhyt vaijeri tuntui aluksi hyvältä mutta se rupesi nopeasti ahdistamaan kun tekee aika tiukan kaaren tulipelliltä throttlebodylle, oikein kiva kun kaasu muuttui enemmän tai vähemmän on-off tyyliseksi...
Mikään voitelu ei auta, spraydödö, moottoriöljy, ohut koneöljy, koneöljyn-rasvan sekoitus.

Mekanismit vaikuttavat toimivilta joten nyt naitan classic efi Rangen vaijerin tohon ja katotaan miten rupeaa toimimaan, se tekee melkoisen lenkuran Rangessakin ja on muovipinnoitettu vaijerikin vielä.
Rangen vaijeri riittäisi polkimelle asti mutta kun se poljin on niin hassusti, ja tulipeltikin on semmoinen kotelo niin ei se onnistu ilman mittavia muutoksia. Rupea sentään tuliseinää pilkkomaan...

Täsä ku lukee ni ingenjööri ollu teekuppi kädessä monokkeli naamalla töissä 

Täsä ku lukee ni ingenjööri ollu teekuppi kädessä monokkeli naamalla töissä 

 

Efi Rangen kaasuvaijeri naitettu tähän. Aika pienillä muutoksilla istui siihen jo aiemmin valmistettuun taidetaos-korvake/vivustoon. Tuliseinän korvakkeeseen uusi pidike vaijerin kuorelle, throttlebodyn korvakkeeseen sama homma. Sinne piti tehdä myös jatkoa koska läppäakselin ja vaijerin kuoren etäisyys muuttui. Rangen korvake ei tähän mahdu joten Pelle Pelottoman (paino sanalla pelle) mietintämyssy liversi ratkaisuksi ~5cm putken jonka päähän hitsasin paksun prikan, prikkaan tarttuu vaijerissa olavan muoviholkin kynnet.
Putken hitsasin muutamalla täpällä throttlebodyn korvakkeeseen, saa sitten helposti irti jos tarvii vielä muokata.

Pihakaasuttelulla tuntui toimivan, polkimella hyvä vaste ja toiminta sujuva. Toi takkuava vaijeri oli sellainen että ensin joku paikka venyy ja vaijeri liikkuu sitten kerralla liikaakin ja nopeasti... vaikkei tällä körötellä pappana niin tommonen räyhääminen ei käy laatuun ja sen lisäksi tasaisen vauhdin ylläpito alle 120 vauhdeissa oli mahdotonta.
Josko toi nyt olis oppinut olemaan.

Vaihdoin vielä iltapuhteiksi öljyt ja suodattimen. Tosi tummat öljyt vaikka ei tällä ajeta kuin 4-5k kesässä. Lieneekö edellisen omistajan karstat peseytymässä pois kun annan tolle happea ihan toiseen tyyliin ja toki ajankin pääasiassa maantieajoa pidemmissä rupeamissa. Bensaakin näissä krematorioissa menee öljyn sekaan.

Auto katsastettu tänään ilman moitteita. Kaasupoljinkin on toiminut jouheasti.

Kammo vahinko... ikkunan kammesta irtosi nuppi.  Tiukkaa kumia oleva nuppi oli sen verran haljennut kiinnitysnastan ympäriltä ettei enää pysynyt paikoillaan kun ikkunaa koitti liikutella. Ajelin eilen illan riennoista Porvoosta kotiin se nuppi mittariston hyllyllä ja pohdiskelin että millähän tuonkin korjaisi, purkuautossa saattaa toki olla ehjä kampi. (ainakin koko hissi pitäisi siitä vaihtaa tähän kun kuskin ovessa on niin paljon väljää ko. mekanismissa)
Nukkuessa oli ratkaisu kypsynyt, heti kun silmät raottui niin mietin jo varastossa olevia pieniä laakereita. 

Aamukaffen jälkeen kipinkapin pajaan touhuamaan. Todentotta, laakeri sopii sinne nupin sisään kun hieman ajoi Dremelillä lisää tilaa. Lopulta käsissä oli varsin tukeva ratkaisu jossa nupin sisään  asettui se laakeri, laakerin ja kammen väliin piti vielä laittaa pieni holkki että nuppi pyörii vapaasti eikä kahnaa kampeen. Kupukantapultti oli täydellinen kiinnittämään nuppi kampeen ja alkuperäinen suojalevykin meni paikoilleen peittämään pultinkannan. Kammessa oli mukava tila mutterillekkin niin ei tarvinnut työstää siihen mitään.

Laakeri on peräisin kuivausrummun tukirullasta joka hajosi muualta kuin laakeristaan. Se mainittu holkki on toisen samalaisen laakerin keskiosa jonka olin jo aiemmin purkanut kun etsin pieniä laakerikuulia. Tuossa kun on tietysti laakerikuulien ura niin olipa kivasti sopiva nupin reikään, pysyy nupin syleilyssä ilman kikkailua niin ei tarvi kikkailla asennuksen aikana monen irto-osan kanssa.

Tuli tosi tukeva nuppi. Nyt kuminuppi ei joudu niin kovalle rasitukselle vaan laakeri ja pultti ottavat voimat vastaan, kumi toimii enää vain otepintana ja toki visuaalisena elementtinä.

Hifistelyä. Laiskuuttani viimeistelemättä jääneet vanteiden keskiölevyt lähti nyt hoitumaan. Ihanan vihreää alumiinille tarkoitettua pohjamaalia ensin ja tänään tässä yön kestäessä pienellä siveltimellä noi mustat alueet värjäten. Ko. alueiden rajaus esim teipillä ihan hullu homma joten vanhan pienoismallailijan auttavasti vakaa käsi sai tehtäväkseen tuottaa kelvollista jälkeä ilman apupyöriä. Keskelle on jo ostettu Compomotiven logotarrat, kehä huutaisi vielä saman harmaan kun vanteet ja lopuksi koko hoito lakaten.

Tuli korjattua kuskin aurinkolippa. Pikkisen harmittanut ajella ilman, aurinkokin on kuitenkin ujosti paistellut. Tässähän oli alkuperäisenä ongelmana jumittava akselitappi jonka johdosta wanhat vaahtomuovit murentuivat, lipasta tuli varsin lötkerö ja otin sen pois. Viime kesänä. Sain lopultakin aikaiseksi pohtia tämän korjausta ja kun sopivaa ohutta solumuovia sattui käsiin niin mikä ettei, uutta päällysvinyyliä ei ollut mutta kun pyörittelin sitä kädessä kuin Huutokauppakeisarin Markku niin hoksasin että sisäpuolihan on sileä ja puhtaan valkoinen. Tokihan se on ihan väärä väri alkuperäiseen verraten mutta siedettävissä.

Rätti nurinniskoin, nopealla kokeilulla se tuntui asettuvan ihan ok. Kaksi kerrosta solumuovia lipan runkolankojen kanssa sandwichiksi liimaten, ja se vinyyli vielä liimaten päälle. Vinyyli ei ollut varsinaisesti avattava, mutta olin leikannut sen auki kattoa vasten tulevaa saumaa pitkin joten sauma jää kivasti näkymättömiin. Ompelin sauman kiinni ja mälväsin kevyeksi lisävarmistukseksi valkoista silikonia ihan ohuen kerroksen, vanha vinyyli kun on aika helposti neulanreiästä repeävä. Meinasin jo masentua työn kestäessä kun vinyyli rupes rypyttymään ja pussittamaan, tämä oli sitten kuitenkin joku liiman aiheuttama ilmiö joka oli siloittunut itsestään ja kun menin seuraavana päivänä kattelemaan lippaa asennusmielessä niin se pirulainenhan oli kiristynyt kivan napakaksi.

Tulikin ihan ok, tosin aika homma oli näprätä varsinkin kun haluan laittaa näihin uudet pinnat jossain vaiheessa. Toisaalta näin oli hyvä harjoitella, kun löytyy sopiva vinyylikuosi niin osaa sitten tehdä "priimaa".

Nyt noi on tietysti täysin eriväriset ja toinen suorastaan huutaa pinttyneisyyttään. Alkuperäistä kuosia ei saata mistään löytyä mutta kyllä noi voi jollain muullakin verhoilla, joku vaalean harmaa ehkä.

Hehö. Takakontista löytynyt vahvistin tuli kytkettyä ja jopas soi humppa kivammin.    Tämä vahvistin hommahan on ihan pöljä juttu, auton entinen omistaja oli autuaan tietämätön moisen hapatuksen olemassaolosta koskapa ei ole sellainen auton rassailija ja purkki on näkymättömissä verhouslevyn takana. Tämä oli kytketty irti huolto-ukkojen toimesta ilmeisesti jonkun talviseisonnan yhteydessä ja irtikytketyksi jäänytkin. En ole juuri jaksanut uhrata ajatusta tälle mutta pari päivää sitten sain ahaa-elämyksen ja arvelin kokeilla toimiiko se vai nouseeko LUCAS-sähkösavu jostain. Ei noussut savu mutta halpis pilipali-grammari rupes kuulostamaan ihan soittimelta.

Samalla näkee imuroiko tuo akun tyhjäksi, ties vaikka olisi sen vuoksi poistettu käytöstä.

Peräöljyt tuli vaihdettua, olikin jo tosi rumat eikä tietoa milloin ne on vaihdettu. Pääasia kuitenkin että ulos tuli about oikea määrä eli noin 2litraa eikä seassa ollut paakkuja, en tykkää paakkuisesta kiisselistä. Samalla kardaanin ja half shaftien nippoihin rasvaa.

Takalasinlämmitys tuli korjattua, tässä kun semmoinen lisävaruste on niin voisihan se näin syksyn lähestyessä toimia. Ei ole minun aikana toiminut, sulakkeen polttaa heti, en vaan ole jaksanut tutkia kun kesäbiilihän tämä on. Nyt oli riittävän tylsää kun vihoitteleva selkä ei himota mihinkään urakointiin.

Viaksi paljastui puhkipoikki hieroutunut/leikkautunut johto c-pilarin verhouksen alla. 15cm uutta johtoa niin jopas rupes toimimaan.

Samalla kun takapenkin palaset oli pois niin vaihdoin bensapumpun maajohtoon uuden rengasliittimen ja putsasin maapisteen kun kevyt viherrys oli jo nähtävissä.   

Tullut nyt muutamana päivänä harjoiteltua verhoiluhommia tämän penkkien ehostamista ajatellen. Mulla on samanlainen purkuautona ja sen penkit on romut, niistä toki saa kaavat kun ratkoo saumat auki. Otin harjoituskappaleeksi yhden takapenkin palasen, nämä kun ovat kivasti yksittäiset istuimet ja selkänoja on erillään istuinosasta.
Edullista kangasta kaupasta ja ei muuta kuin rohkeasti turaamaan. Proto#1 meni hylkyyn kun siihen orkkiksesta kopioitu rakenne sivupala-reunanauha-istuinosa oli liikaa käytössäni olevalle ompelukoneelle. Neljä kerrosta.
Proto#2 on vain kolme kerroksinen tuosta reunaltaa, reunanauha on ommeltu suoraa istuinosapalaseen. Tämä olikin koneelle helppo, ja muutenkin simppelimpi tehdä. Tämä #2 valmistuikin sovitukseen ihan tämän päivän aikana. Tämä on siis pelkkä testikappale kun en ole isompia ompelutöitä ikinä tehnyt, pienempiä juttuja kyllä enkä halunnut keinonahalla ruveta harjoittelemaan.
Testi meni mielestäni niin hyvin että taidan ostaa varsinaisten penkkien verhoiluun aikomani matskut ja ruveta rohkeasti hommiin kun auto lähtee talviunille.



Reunanauha aaltoilee kun vanha nauha on muotoutunut lysyyn istuttujen penkkien muotoon. Muovinauha eikä se oiennut edes lämmöllä. Toisaalta eipä se tässä haittaa kun ei mene käyttöön.