Esitellään tätäkin Iisakin kirkkoa. Kyseessä on Valkoinen Classic Range vm -90, automaatti ja ilmastoitu(ei toimi) mutta tässä ei ole ABS-jarruja eikä katteja. Joka on vain hyvä asia. Rangen ABS jarrut on todella hyvät ja tehokkaat, sähköpumpulla tehostetut mutta vanhemmiten vikaantuessaan voi olla painajainen ainakin taloudellisesti. Normijarrutkin on oikein hyvät, levyt joka nurkassa.
Tämä tuli haettua Range-krapulan tiimoilta 2014 tosta etelä-Helsingistä Suomenlahden toiseltapuolen, ihan suomipoika autoa kauppasi ja autokin on alunperin suomiauto. Mullahan oli jo 2000-luvun alkupuolella tämmöinen Classic mutta se tuli hävitettyä jo -04 kun piti saada P38 eli II-koppainen Range, joka on edelleen mulla käyttöpelinä. Classic on oikeasti hauska auto joten semmoista teki kokoajan mieli, tosin nyt harrastepeliksi.
Ex omistajan ottama kuva kotipihaltaan.
Edellinen omistaja oli autoa korjauttanut korjaamolla oikein rahaa vastaan ja ruostekorjauksiakin oli tehty. Valitettavasti myöhempi tarkastelu mun toimesta paljasti että korjaukset olivat enemmänkin kosmeettisia ja ns. ratsupaikkaa oli jokapaikassa. Kaikki kauheus ei toki ollut tullut yhdessä yössä vaan autoa enemmän pajoittaessa löysin useamman vuosikerran paikkauksia kaikista Rangen tyypillisistä mätäpaikoista, ja nämä ovat yksi tyypillinen mätäpaikka koko auto. Päältä pysyvät siisteinä kiitos alumiinisten koripanelien mutta alta nämä voivat olla täysin mätiä.
No, mätäähän tästäkin yksilöstä löyty/löytyy runsaasti mutta auto tuli kuitenkin ostettua koska yleisilme ja habitus oli ryhdikäs eikä auto oltu pilattu liiallisilla purkkavirityksillä yms.
Ihan alkumetreillä autoa tuli laiteltua pienimuotoisesti kun halusin ajellakkin.
Ohjaustehostimen pumppu tuli käytettä palasina kun se vuoti aika reilusti ja akselistefaa ei pysty vaihtamaan purkamatta koko pumppua. Virranjakaja tuli avattua kun sieltä löytyi perinteinen vaiva, ennakkolimppujen jouset irti. Tätä ei ihan helposti huomaa ajossa mutta se pieni oire on jonka huomaa jos huomaa. Samalla uusi alipainekello jakajan kylkeen, tämäkin on yleensä näissä rikki jos ei ole hiljattain vaihdettu. Myös sytkäpuola tuli laiteltua asiaankuuluvaksi, tässä kuuluu olla ihan omansa Bosch puola. Nyt oli joku Sierran puola...
Jäähdyttimen ropelli meni vaihtoon koska siinä oli ilkeitä repeämiä, muovinen. Vuotavat pakosarjat tilkitty uusilla tiivareilla, eikä tästäkään selvitty ilman vaarnajumppaa. Akun vaihdoin heti oston jälkeen koska epäilys sen kelvottomuudesta oli ilmeinen, lautallakin jännäsin lähteeköhän käyntiin.
Lämmityslaitteen puhaltimelle uusi etuvastus, se on näissä yleinen vikapaikka. Jos huonosti käy niin sitä ei saa vaihdettu ilman isompaa purkamista, sijaitsee tuulilasin ja konepellin välissä olevan decker-panelin alla. Ilmanottoaukoista sen saa vaihdettua, jos saa, mutta voi olla tekemätönkin paikka ja sitten on irroitettava konepeltikin. Myös tämän etuvastuksen liitin saattaa olla korin sisäpuolella eikä sitä saa läpiviennistään esiin jolloin vaihtoehdot on joko katkoa johdot ja laittaa jatkot tai sitten purat lämmistyslaitteen pois. Se ei ole kivaa.
No, mulla on käärmekädet ja tuurikin oli mukana joten vastuspaketti onnistui vaihtaa siitä postiluukun kokoisesta ilmanotosta.
Konepelti ei ollut pysynyt kunnolla kiinni aikoihin joten lukkolaitteen kunnollinen puhdistus ja rasvaus, sekä konepellin säätely oli tehtävä.
Etuakselille tukivarsiin ja panhardiin uudet puslat, napoihin tiivistettä koska navoista vuoti öljyt ulos. Ohjausiskari ja muutenkin napojen laakerointien hipistelyä koska kaikki ei siellä ollut ihan kunnossa kun tuli koettua motarilla se "death wobble" , ei enää ikinä, kiitos.
Soittimen vaihdoin pienempään koska näiden asennuskolo on todella matala ja soitin jää pullottamaan jos laitat tavallisen. Tavoilleni uskollisena ostin halpismankun.
Tossa noi veljekset kuitenkin ovat rinnakkain jokunen vuosi sitten.
Poseerauskuva ehjän etuspoikan asennuksen jälkeen.
Kesäisempi kuva kiilloittelujen jälkeen ja kylille lähdössä.
Jatketaan kirjailua kun joudetaan... auto ollut nyt projektina jo pitkään kun ne alussa mainitut ruostevauriot rupesivat häiritsemään. Auto on käytännössä hitsattava ympäri ja mm. tuulilasinkarmikin meni vaihtoon. Karmirempan yhteydessä tuli ulkokuori tuunattua mustalla katolla, tämä oli vähän semmoinen varovainen kokeilu kun Rangessa kuuluu olla floating roof (kattopelti korinvärinen ja pilarit mustat) ja mahis siihen että tulee tyhmän näköinen on olemassa. Omaan silmää muutos miellytti joten musta katto sai jäädä, tähän oli alunperin pontena se että halusin eroon kattoluukusta. Siitä on näissä monenlaista harmia, eikä se edes toiminut niin umpikatto vaan pään päälle.
Tämmöisiä varaosiahan pitää jokaisella brittiautoilijalla olla varastossa...
Kivaahan se on kun kaikki mun autot on bensa V8:lla. Jos ei lasketa tota Lontoossa olevaa Jaggea joka V6.
Jonkilainen värisuora kun koot menevät 3,0 -> 3,5 -> 3,9 -> 4,6
