Tonin 142 -74 B230FB Turbo

Juu en minäkään jännitä hitsatessa, ties mitä on tullut korjattua.
Kolmisiipinen kyntöaura tais olla viimesin kokeilu migillä. Kyllä sekin vääntöö kesti kun teki kunnon railon ennen hitsausta, tavara kun oli jotain sentin paksua.
Eli ihan samaa tavaraa kuin volvossa.

Käytäntöhän tuon näyttää kestääkö ja eihän siinä mitään vaaraa ole vaikka napsahtaiskin, niinkuin sanoit.

Eikö ne jousipajalla jotain tee noille jousille lämmittämällä, jolla estävät sen että eivät napsahda poikki? Siis en nyt muista oliko että lämmittävät koko roskan ja antavat jäähtyä hitaasti, vai paiskattiinko se kuumana saaviin, vai mitä sille tehtiin... Jotain jousimagiikkaa kuitenkin?

Hauskaa oli Ahvenistolla, mahtava tapahtuma kaikin puolin. Kaikki autoon tehdyt parannukset toimivat hienosti, vaikka kyllähän ne öljynlämmöt tuppasi 120 asteeseen nousta ratakierrosten jälkeen. Jotain flektiä tarttis radalle, mutta kadulle riittää hyvin.



Ja takavakaaja toimi myös mitä parhaiten. Ahveniston mutkaradalla kun vetää kolmella pyörällä niin ei ole enää mitään epäilystä etteikö modifikaatio toimisi täydellisesti. Ja tässähän on myös tuplavakaajat edessä, olleet jo vuodesta 2004..



Autolle (onneksi ei kuskille ) pokattiin myös VRCF yhdistyksen veteraanipalkinto 



Nämä kuvat Aleksi Raivio

Oli mukava muuten saada kasvot nimimerkille ja henkilölle jota seurattu kuten Juha mainitsikin kauan.

Tänne ei sen kummempia ole tullut puuhattua. Volvo maailmassa Göteborgissa tuli käytyä kun oli sinne suunnalle muutenkin asiaa. Paljon oli nähtävää muutakin kuin autoja ja pääsi itse kokeilemaan kaikkea mielenkiintoista autoiluun liittyvää, vanhaa ja uutta..


 

Nykyhään se on elämyspuisto, ei ehkä tosi Mobilistin makuun 

Itse tuli käytyä syyskuun loppupuolella World of Volvo museossa. Ihan jees ja hienoja autoja mutta enemmän saisi olla. WoV:ssa näyttää näyttää vaihtuvan autot. En muista nähneeni PG:n 244 tai tuota 145 siellä käydessäni. Ruotsissa on ihan tajuttomasti kulkuvälinemusoita. Varmaan 50 km välein.

Se PG:n 244 oli näköjään ihan ensimmäinen turbo, Pomon etuja  .

https://moottori.fi/uutinen/pehr-g-gyllenhammar-volvo-johtajan-omat-autot/

Se PG:n 244 oli näköjään ihan ensimmäinen turbo, Pomon etuja  .

https://moottori.fi/uutinen/pehr-g-gyllenhammar-volvo-johtajan-omat-autot/

Tuosta muuan Ruotsista kotoisin oleva tuttukin hiljattain haastoi, että Gyllenhammari teetti just semmoset kiesit, kuin halusi. Samanlaisia ei olisi pitänyt tehtaalta saada edes rahalla.

Alkoi kannentiiviste tihkumaan 1. pytyn kohdalta ja tässä kun on talvella aikaa, niin ei muuta kun kansiremppa työn alle. Ensin vähän osien irroittelua.



Ja ahtimen puoli. Kannesta piti ottaa pari pakosarjan pinnapulttia irti, jotta sai ahdinpaketin ylös kokonaisena. Sen verran ahdasta konehuoneessa on ja helpompi sitten irrotella osia tallin lattialla.



Sitten vaan osat riviin ja kansi irti.



Kannen tiiviste tosiaan tiensä päässä..



Kuten myös vaimennuskumit palasina ja täysin kovettuneet..



Ja kannen kiikutus plaanattavaksi ja pestäväksi GT-motorsiin. Jatketaan taas kun kansi on valmis.

Nuo vaimennuskumit on vaan hankaloittamassa venttiilinsäätöä. Eipä tuo ihmeemmin metelöi ilmankaan niitä ja tuskin nuo vanhatkaan oikeen mitään siellä ole vaikuttaneet.
Olen ne jättänyt pois ilman mitään huomattavaa vaikutusta mihinkään.

Taidatpa kuitenkin ne laittaa sinne...

Eiköhän ne venttilit säädetä ensin ja sitten vasta kumit paikoilleen. Ei taida muuten onnistua 

Onnistuu se mutta hankalammin.

Joutuu vaan purkaan uusiksi nokan ja kupit pois mutta eipä noita joudu kovin usein säätämään
Pointti oli että eipä ne venttiilit ihmeemmin metelöi kun alarajoiile säädetään vaikka noita murustuvia kumeja ei oliskaan.
Ne kun ei kauaa joustavina siellä ole.

Tiedän että teet mahdollisimman hyvin ohjeiden mukaan äläkä tätä vänkäämisenä ota. Olen itsekin muutaman kannen kanssa puljannut ja puhun vain omasta kokemuksesta.

Plaanattu ja pesty 531 kansi haettu ja hommat jatkuu, 0.25 lähti kannesta ja oli kuulemma plaanauksen tarpeessa. Vielä jäi pieniä hapettumia turhien vesireikien kohdalle niin pitää tökätä tiivisteliimaa niihin varmuudeksi. Uudet kannenpultit Hemimotorsilta.



Vanhassa ja uudessa tiivisteessä eroa vesikanavien rei'issä.



Ei muuta kun kansi paikoilleen ja pultit momenttiin. Venttiilien säätöä, just ja just riitti säätöpalat, pitää hommata vähän lisää tiettyjä kokoja kun osa pääsi loppumaan. Ja kyllä, vaimenninkumit tuli tökättyä nostinkuppien alle paikoilleen säätöjen jälkeen.



Edellisen omistajan naarmuttama VX3 nokka, pitää katsoa, että tiiviste tulee oikeaan kohtaan.



Takana on ahdasta tulipellin edessä. Juuri ja juuri menee nokkapukki paikoilleen. Kantta asentaessa pitää vas. takapultti laittaa kanteen etukäteen kun muuten sitä ei saa paikoilleen. Kuten myös jakajan päätytulppa ennen nokkapukkia..



Venttiilikopan tekstin kiillotus ja jakohihnan suojan korjaus. Lämpösuojia tuli myös kiilloteltua..



Sitten vain loput palikat ja osat kiinni ja paikoilleen niin kansihomma on paketissa. Venttiilikoppaan tuli vielä uudet rosteriset kupumutterit.



Ahdinhommat on sitten erikseen ja siinä on kaikkea mielenkiintoista tullut esille tähän mennessä, mutta siitä tuonnempana..

Tuli purettua tuo Garrett:in GT2876R ahdin. Oli paljon karummassa kunnossa mitä alkuun luuli. Toisin sanoen tiensä päässä ilman isoa remppaa. Laakereista ei ollut paljoakaan jäljellä ja kompurasiipi oli saanut hyvin osumaa kotelosta. Öljyn paineenalennin oli melkein tukossa, joten on vaikuttanut laakereiden voiteluun. Pitkäänhän tuo on rohissut mutta toiminut.

19 vuotta se kesti eli hankittu vuonna 2006, käytössä ensin 245:ssa ja sitten 2009 siirtyi 142:een, selvisi tulipalosta ja jatkoi vielä tovin toisessa moottorissa.



Ahtimen purkamisessa suurin jumitus oli pakopesän irroitus. Siihen löytyi kikka kun ruuvilla kiristi auki pikku hiljaa parista eri kohtaa.



Kompurasiiven osumat



Tässä sitten se kuuluisa oljynpaineen rajotin/alennin joka löytyy jokaisesta kuulalaakeriahtimesta. Ja se on pelkkää myyntimiesten puhetta, että hanki lisärajotin nippa vielä lisäksi. Alentaahan se sitten painetta ja voitelua kahteen kertaan ja mahdollisia tukoksia on sitten tuplasti. Tuo tappi kannattaa putsata välillä ja varmistaa että se on puhdas ja öljyreikä auki. Omassa oli karussa kunnossa, sillä olihan tuo ahdin ollut tulipalossakin..



Siinä ahtimen osat purettuna, keskellä edessä epämääräinen kasa mitä laakereista oli jäljellä.



Korjauksesta otin selvää ja katselin varaosia, niin tuota 76mm kompurasiipeä ei saa erikseen mistään. Koko keskiö maksaisi 795e Ja vaikka kompurasiipeä saisikin jostain niin kuulalaakeri korjaussarja maksaa 200e, kompurasiivet on jotain satasen luokkaa ja kuulalaakeriahtimen tasapainotus 120 - 150e. Eli tuolla hinnalla saa jo uuden ahtimen. Tämä ahdin siirtynee eläkkeelle tallin hyllyn päälle hyvien muistojen seuraan..