On siellä moottori paikoillaan. Mitään uutta tuossa testissä ei ole.
Hauska jälleen huomata, että kunhan asian ihmettelijällä on allekirjoituksessanikin oleva "laatikko" allekirjoituskuvana, niin samointein jotkut pahoittaa mielensä.

Oivoi, ota keksi...
En kylläkään ole seurannut, onko nyt joku kehunut 90-luvun volvoa nykyautojen tasoiseksi turvallisuudessa tai jotain? Halusin vain kuulla perustelun "tappokone" -ilmaisulle. Aseet, panssarivaunut, ohjukset yms. ovat "tappokoneita", koska ovat siihen vartavasten suunniteltu. Ihmettelin tuota ilmaisua, koska itsekkin "etuvetomiehenä" pikkuisen pelkäsin ensimmäisen volvon hankittuani, kauanko menee että on tolpan ympärillä. Lopulta tullut huomattua, että pienissä nopeuksissa tuo 90-luvulla 15-vuotta vanhaa suunnittelua ollut tuote, on hiukan epästabiili (puskee/yliohjaa). Maantiellä ei koskaan ole tehnyt ikinä yhtään mitään mihin olisi tarvinnut puuttua tai säikähtää yhtään mitenkään, puurtanut vain varmanoloisesti menemään kelistä välittämättä.
Uskokaa tai älkää, 90-luvulla on tehty muitakin autoja, jotka ovat vaikkapa lumipöperöisessä kelissä "kuin kotonaan". Todella paljon on myös niitä, joiden alusta menee täysin sekaisin ja autosta tulee todella hengenvaarallisen epävakaa lumisissa/liukkaissa olosuhteissa. Nykyään onneksi näiden "hengenvaarallisen epävakaa" -tapausten määrä on vähentynyt huomattavasti, osin suunnittelun, osin ohjelmistojen vuoksi.
Nykyautojen passiivinen turvallisuus on ihan toisella tasolla vrt. vaikkapa 90-luvun loppupuolen tuotteisiin, se on fakta (jota kukaan ei ole ollut kiistämässä).
Jokatapauksessa, oli tilanne ihan minkälainen tahansa, on vain muutama "itsestään ajanut" auto ajanut kolarin niin ettei kuljettajana oleva ihminen ole syyllinen kuin ehkä osittain. Auto ei itsestään karkaa käsistä, yleensä sitä edeltää ajovirhe.
Ajovirheitä sattuu ihan kaikille, sitäkin on turha kiistää. Niissä tilanteissa ovat ajovakauden hallintajärjestelmät yms. paikallaan. Siinävaiheessa mennään mettään, jos kuulee mikan:n mainitsemia "tämä liukkauden poistin" -kommentteja (kuten perääni ajanut nainen ihmetteli, miksei ABS pysäyttänyt hänen -12 Golfiaan?), koska fysiikan lakeja ei kukaan pysty tämänhetkisen tiedon mukaan kumoamaan mitenkään.
Olen itsekkin ajanut liukkaankelin radalla Lievestuoreella ratapohjat hirvenväistössä. 72km/h onnistunut hirvenväistö hipaisematta yhtäkään ajokeilaa ja onnistunut palaaminen omalle kaistalle. Tosin, väistöä varten jouduin preppaamaan itseäni henkisesti todella kovasti, miettimään miten pitää toimia, mikä vaihde yms. Autona oli vuosimallin 1981 Fiat 127.
Ikinä ei noin tahdikas väistö onnistuisi minulta tienpäällä "puuntakaa" periaatteella. Tuskin silloinkaan, vaikka näkisin hirven seisovan paikoillaan pitkänaikaa.
Ei ole pitkä aika, kun katsoin kolarivideota lahden moottoritieltä joku talvi sitten. Siinä tilanteessa oli ko. auton (mistä oli kuvattu) kuljettajalle hyötyä ESP:stä. Rutina vain kuului, mutta auto taipui hitaasti kuin rahtilaiva suunnilleen siihen koloon mihin kuljettaja halusi ja lopuksi törmäys tapahtui suunnitellusti keula edellä.
Omasta mielestäni on harmi, ettei nykyaikana oikein järjestetä minnekkään järven jäille tms. mahdollisuuksia ihmisille harjoitella sitä liukkaalla ajamista. Suomi on harvoja maita, joissa liukkaan kelin ajoharjoittelu on pakollinen ajokorttia ajaessa, mutta kyllä sitä kannattaisi myös harjoitella jokaisen ihan vapaaehtoisesti. Enkä tarkoita jokaviikonloppuista radan ympäri runkkaamista kelloa vastaan, vaan tilanteiden ja tapahtumien harjoittelua hiukan laajemmin, mitä nyt on pakko. Tämä ajatus nojaa ihan puhtaasti joka talvi liukkaalla kelillä näkemiini todella, todella typeriin ratkaisuihin yms. auton ratissa, mitä ei voi perustella yhtään millään muulla kuin tietämättömyydellä tai idiotismilla.
Oli miten oli, surullista se on aina kun ihmishenki on poissa. Omaisille/henkilön läheisille osanottoni. Toivotaan että vastaavia sattuisi mahdollisimman vähän.