Tappikoneen vakio valuteräs ohjain ei meinaa kestää k linerin asennusta, koska materiaali menee niin ohueksi porakalvaimen jäljiltä ( esireikä tehdään sillä k linerille), että se useinmiten tuppaa halkeamaan viimeistään siinä vaiheessa kun pallotuurnaa lyö siitä läpi. Pallotuurnalla holkki pakotetaan asettumaan paikoilleen.
Ja holkki täytyy jättää vähän nahkeaksi sen vuoksi, että se lopuksi hoonataan oikeaan mittaan. Silloin siitä tulee suora ja pyöreä. Ja olen kyllä tehnyt +1000hp laitteisiin pakopuolen rosterivenoilla ja k linereilla 0,0250 välyksellä. Koskaan ei ole leiponut kiinni, eikä irronnutkaan. Jos näin käy, silloin syynä on todennäköisesti jokin virhe holkin asennuksessa tms. Venavarren kumista otan pois sen kiristysrenkaan pakopuolelta, että saa paremmin voitelua. Tämä siis ahdetuissa.
Ja samaa välystä olen laittanut laidasta laitaan käyttötarkoituksesta riippumatta hyvin tuloksin. Imupuolelle sen 0,0200 välys. Istukan koneistus onkin sitten tarkkaa puuhaa, jotta tulee just keskelle. Pieni välys kun ei anna mitää anteeksi.
Ja jos sen holkin tekee niin isoksi, että venttiili menee hyvin läpi, siitä ohjaimesta tulee normaalisti sen 0,0150 kartio. Johtuu usein siitä, että välys on siitä kohtaa erilainen missä materiaalia enemmän ohjurin ympärillä, kuin vastaavasti esim. kanavan puolella, tai venakoneiston puolella missä ohjainta enemmän vapaassa tilassa.
Eikä voi tietysti liikaa korostaa laadukkaita voiteluaineita. Tappikoneeseen itse laitttaisin Kendalin Brad Pen öljyä( seassa paljon sinkkiä, joten pintapaineen kesto hyvä) ja vielä lisäaineeksi X1R:ää.
Niin vielä noista venttiilien koosta. Omasta mielestä 44mm lautanen on melkein maksimi, koska kanavaa täytyy tehoja haettaessa kasvattaa melkoisen paljon. 46 mm lautasella tahtoo sisäkurvista loppua materiaali ( puhkeaa helposti vesitilaan). Virtauspenkki heppoja 44mm lautasella tulee 197-210 12mm riippuen tekijän rohkeudesta
