Tilannepäivitystä Volvo S60 automaatin rattitärinään, ja hiukka muutakin jorinaa Volvoista. Pitkä postaus, pahoittelen.
SUURELLA SUULLA ja täysin ummikkona nyt puhun, kun oletan jotta yli 150 tkm ajettuihin automaatteihin kannattaa laatikkoöljyt vaihdattaa. Ummikkona, sillä tämä on ensimmäinen automaattini. Aiemmat 47 vuotta olen ajanut manuskavaihteilla, ja tällä tomaatilla vasta rapiat kaksi kuukautta.
Heinäkuussa kun lämpötila jatkuvasti kapuili +30:n liepeille, auton vaihteisto alkoi käyttäytyä melko rasittavasti, heti pihasta startatessa. Parkista pakille tai ajoon vaihtaessa loota jymäytteli jotta koko auto tärähti. Alhaisissa taajamanopeuksissa, pikkuvaihteilla vaihtaessaan ja tasakaasulla alhaisissa nopeuksissa rattia täristi julmetusti. Vääntöalueen alarajoilla homma ravistaa.
Pari viikkoa sitten käytin auton merkkihuollossa vaihteistoöljyn vaihdossa, ja samalla vaihteiston mukautukset nollattiin. Auton ensimmäinen käyttäjä mahdollisesti on ollut varovainen kaasunkäyttäjä, ja vaihteisto normiasennossaan [ei Sport-asennossa] oli oppinut käyttämään kovin alhaisia kierrosnopeuksia - tämä oli volvohuollon monttöörin näkemys.
VAIHTEISTOÖLJYN VAIHDON jälkeen laatikko vaihtaa huomattavasti siistimmin, eikä taajama-ajossa enää tunnu vastaavaa tahmailua ja nykäisyjä kuin aiemmin. Aiemmin, kotipihasta lähteissä kun vaihtelin parkilta etenkin pakille, loota jymäytteli. Enää ei jymäyttele. Alhaisissa ajonopeuksissa, tärinää ratissa kuitenkin yhä tuntuisi olevan vaihtamisten yhteydessä sekä alhaisilla kierroksilla tasakaasulla, ja tarttee seurailla. Oletan, että tärinä saattaa olla oiretta vetoakseleilta.
Vaihteiston Sport-asennossa tärinää ei ilmene, kun kone jatkuvasti käy kovemmilla kierroksilla ja pienemmällä vaihteella. S-asento kuitenkin nostaa kierroksia mielestäni turhan paljon. Esimerkiksi 40 km/h taajamanopeudessa tasakaasulla, S-asennossa kierroksia on mittarissa noin 2000...2100, kun vaihteiston normiasennossa varveja on noin 1100. Manuskavaihteisillani olen rauhallisessa ajossa pitäytynyt luokkaa 1500...1800 kierroksiin.
MELUTASO AUTOSSA putosi öljynvaihdon jälkeen korvinkuultavasti. Vaikuttaa kuin 2...3 desibeliä olisi pudonnut voimansiirrosta sisätiloihin kantautuva melu, elleikö enemmänkin. Taajama-ajossa käyntimelu on miellyttävän hiljainen, eikä kabiiniin enää kantaudu karkeaa rohinaa.
Vanha vaihteistöljy oli kovin tummanruskehtavaa, eikä punertavasta väristä ollut haisuakaan. Sinisen Tiskin monttööri totesi, että automaattilootan öljyt ylipäätään kannattaisi vaihtaa 150...180 tkm ajon jälkeen. Tällä Volvollahan on ajettu 226 tkm. Hassua merkkihuollon manöövereissä oli se, ettei huolto oikein osannut tulkita, onko auton vaihteisto mallia PowerShift vaiko ns. tavallinen. Lootassa nyt joka tapauksessa on oikeanlainen öljy, eikä jonkin pikkupajan mahdollisesti vääräntyyppinen öljy. Paikkakunnan mistra-know-it-all minulle lausui, että tein virheen vaihdattaessani lootaöljyt. Hänen mukaansa öljyjä ei missään nimessä saisi enää vaihdattaa, jos alkuperäisillä öljyillä on ajettu yli 200 tkm.
Merkkihuollossa öljynvaihto ja mukautusten nollaus kustansivat 400 euroa, mutta ihan ilolla maksoin jouheammasta vaihtamisesta sekä alentuneesta melutasosta. Ilahduin siinä määrin, että päätin viedä auton Finikor-putiikkiin alustan re-käsittelyyn, enkä yritäkään suhrata ruostesuojausta kotipihassa, kuten olen vanhoille romuilleni tehnyt. Tässähän toosassa on 60-sarjalaisten 2012-2018 vakiopulma, vajavainen alustan suojaus. Moiset ruosteet näin "nuoren" Volvon alustassa tulivat minulle täytenä yllätyksenä. Vrt. Youtubessa Tuulilasi-lehden videot tämän korimallin käytetyistä Volvoista.
Tähän Volvoon oli myyjäliike jostain syystä joutunut uusimaan turbon. Myös vaihdattanut tuulilasin, mikä tietty oli minun kannaltani positiivinen seikka.
KAIKESTA HUOLIMATTA ja kaiken päälle olen sitä mieltä, että auton kuuluu olla manuskavaihteinen ja takavetoinen, vähintään 2 litran vapaastihengittävällä bensamoottorilla ja perän viskolukolla. Paras lukkoperä autoissani oli 35... vuotta sitten Peugeot 505 GTi:ssä, viskolukko. Jokusen kerran talvisillä mökkiteillä ja Lapissakin jouduin Pösöllä jauhamaan puolen metrin kai ylikin hangessa, mutta Pösö hitaasti eteni jotta perä paukkui ja koko auto rytkyi. Talviliukkailla maantievauhdeissa Pösön lukkoperä oli mahtava ohitusväline - keskivallin yli varovasti tasakaasulla, sitten talla pohjaan ja Pösö lähti lujasti luotisuoraan, oli tie kuinka jäinen tahansa. Ei sen puoleen, Volvo 960 2.5 sekin alustansa ansiosta käyttäytyy liukkailla maanteillä hienosti, vaikka sähkölukko ei pelissä olekaan.
Mutta maailman paras auto? Volvo 740/940 manuskalootalla M47 ja koneella B230FB/FK on omassa kokemusmaailmassani helpoin, idioottivarmin, kestävin, kätevin, loogisin, luotettavin, tilavin ja kaikkea muutakin käyttö- sekä perheauto. Tehopainosuhteeltaan riittävä arkikäyttöön. Maailman Paras Automalli, toistaiseksi - minun mielestäni. Omissa käsissä ja omassa huushollissa on Volvojen lisäksi autoja ollut keulalogoilla Audi, Ford, Hillman, Morris, Nissan, Opel, Peugeot, Saab, Toyota, VW. Opeleita mulla ehti 70-luvun lopulta 80-luvun lopulle asti olla 9 kappaletta, mutta yksikään niistä ei ollut Volvon 700/900 -sarjojen veroinen, vaikka 2-litrainen Ascona B sekä Rekord D olivatkin vankkoja ja ajoltaan hienoja laitteita.
S60:N VALOHIMMELIT ovat alkaneet ihmetyttää nyt, kun illat nopsasti pimenevät. Xenonit vaikuttavat kovin tehottomilta, etenkin verrattuna 960:n -95 Valeo-hooykkösiin. 940:n Boschit nekin vaikuttavat tehokkaammilta kuin S60:n xenonit. Takavuosina käytin takavetoisissani ns. laittomia 100W polttimoita, mutta viimevuosina olen tyytynyt Osramin ja Philipsin tavallisiin 55W tehobulbbeihin, kun ovat kiitettävän kirkkaat. Kirkkaat ainakin verrattuina S60:n xenoneihin. Tai sitten vain xenonien terävärajainen valokuvio antaa himmeämmän vaikutelman.
Täytyy setviä, miten S60:n ajovalojen korkeusautomatiikkaa pystyy kalibroimaan. Typerä on koko automatiikka, ja kaukovalot jatkuvasti sojottavat turhan ylös.
Peruutusvalot S60:ssa ovat ainakin vakiopolttimoilla pelkkä vitsi ja pelkästään indikaattori ulkopuolisille jotta nyt on pakki päällä. 900-sarjan vanhoissa Volvoissa peruutusvalot oikeasti valaisevat, jotta näkee peileistä mihin on peruuttamassa.
-ilkka