No niin, isot hommat on aloitettu ovipahvien raiskauksen muodossa. Paljon on suunniteltu ja visioitu.
Sitten vaan toteuttamaan niitä suunnitelmia. Hyvin monia asioita on joutunut miettimään ja ratkaisemaan ennen kuin mitään
konkreettista on tapahtunut. Natsaako kaikki sitten kohdalleen? Se tulee selviämään myöhemmin. Ensimmäisenä autoon asennettiin
sähköikkunat, jotta käsiveiveistä päästiin eroon. Näin säästynee nahat sormissa, kun sormet eivät osu ikkunaa veivatessa kaiutinritilöihin.
Sitten tuli eteen ensimmäinen muuttuja. Sähköikkunoiden moottori tulee kivasti elementtien magneettien eteen. Kele sentään. Tila
saattaa riittää juuri ja juuri. Ei hyvin ala tämä homma.
Aletaan nyt kuitenkin töihin. Isoja muutoksia noihin ovipaneleihin joutuu tekemään, jotta 8" elementti istuu oviin nätisti. Ja lopputuloksen
olisi tarkoitus olla ns. katseekestävä. Kahdessa alla olevasa kuvassa näkyy sitten mistä lähdettiin liikkeelle. Pala lastulevyä ja toinen pala vaneria.
Aika monta pahvimallia ja niiden sovituksi sain tehdä ennen kuin visiot olivat mieleiset. Ja lopputulos selviää vasta sitten kun homma on valmis.
Siihen saakka joudun vain luottamaan mielikuvitukseeni ja visioihini.


Sitten tarvitaan neljä kappaletta vaneririnkuloita, jotta elementit saadaan asennettua vanerin palaseen. Lisäksi elementeille pitää tehdä siistit
upotukset. Eli jyrsintätöihin. Tuloksena melua, pölyä, yksi katkennut terä sekä neljä rinkulaa. Onneksi olin osannut varautua terän katkeamiseen
ja olin ostanut kaksi terää samalla kerralla.

Ulkomitoiltaan kaikki rinkulat ovat samankokoisia, mutta sisäreiät ovat erikokoiset. Alla selviää syy siihen. Alempi rinkula on asennusrinkula ja
ylemmällä tehdään se elementin upotus. Liimaa rinkuloiden väliin ja naulapyssyllä kiinni toisiinsa. Tämä osuus on se helppo homma ja sujuu
kuin karamellin varastaminen lapselta.

Tässä vaiheessa laitoin iskumutterit kiinni rinkuloihin ja varmistin niiden kiinni pysymisen liimamassalla. Noiden iskumuttereiden hyöty tulee
ilmi silloin kun elementtejä joutuu irrottelemaan useamman kerran. Iskumuttereiden huonona puolena on niiden tarkkan kiinnityspaikan
löytäminen. Jos iskumutteri menee hiukan sivuun, niin pultin kiinnittäminen voi olla pirun hankalaa tai mahdotonta. Muttereiden paikat
saa merkittyä kätevästi oikean kokoisella poran terällä (puuterä huom!). Elementeissä on kiinnitysreiät ja reikien kokoisella terällä tekee
merkit rinkuloinin. Tarkkana saa olla, mutta tällä konstilla homma hoituu mallikkaasti.

Seuraavaksi pitää sitten miettiä kuinka rinkulat asennetaa vanerinpalaan kiinni sekä kuinka paljon elementtejä pitää upottaa autonoven
sisään. Tai oikeammin kuinka paljon pystyn niitä upottamaan oveen. Se hemmetin sähköikkunanmoottori kun tunkee hiukan eteen.
Monia mittauksia ja reilusti optimismia mukaan ja asia on hoidettu kuntoon. Kaiken pitäisi olla OK, mutta se selviää oikeastaa vasta
kun kaikki on kasassa ja lasken ikkunan ensimmäisen kerran alas. Mittojen puolesta homma on hyvin, mutta mistä sitä koskaan tietää.
Vanerinpalaan tein tuollaisen sopivan mallisen aukon ja laitoin iskumutterit oveen kiinnitystä varten. Taas monta mittausta ja sovitusta.
Kyllä v-käyrä pomppaa korkealle, jos jokin ei täsmää. Alla näkyy sitten tuo rinkuloiden ja vaneripalan sovitus toisiinsa. Puutavaran
kiinnitykset toisiinsa hoidan kuumaliimalla. Hartsi ja lasikuitu tulevat viimeistelemään kiinnipysymisen sekä rakenteen tukevuuden.

Tässä sitten kaikki tarvittavat levy- ja rinkulaosat yhteen oveen. Tuohon lastulevypalaseenkin on tehty tarvittavat kolot ja reiät. Mittaulua
ja sovittelua. Normisettiä tässä vaiheessa. Nuo pitäisi sitten kasata yhdeksi paketiksi ja kiinnittää oveen elementin kanssa. Vielä on monta
mutkaa edessä ennen sitä hetkeä.

Tässä sitten yksi pikku käytännön vinkki kuinka saat porattua muutaman reiän kohdalleen. Apuna voi käyttää kahta poranterää, kuten kuvasta
näkyy. Tietty puristimet ajaisivat saman asian, mutta poraaminen on aika hankalaa puristimien ollessa aina tiellä. Poranterät pitävät puulevyt
paikoillaan poraamisen ajan ja reikiä on mahdotonta saada väärään paikkaan.

Koska Volvon ovissa on niin kutsutut romulokerot, niin kai tähänkin kyhäelmään pitää sellaiset sitten saada. Sahataan sopivan muotoiset levynpalat
ja tehdän niistä romulokeron sivut. Väliin haluttu määrä puutavaraa, jotta saadaa sopivan syvyinen lokero aikaiseksi. Puristimilla paketti kasaan ja
kotelon pohjan tekoon. Tämä haiskahtaa hieman hartsihommilta, taas...

Reunat syntyvät kätevästi tuollaisesta verhoiluhuovasta ja hartsista. Huopa teipillä/nitojalla kiinni levyihin ja hartsia päälle. Kun huopaan imeytynyt
hartsi kuivuu niin kotelosta tulee taatusti riittävän tukeva. Hartsin kuivuttua ylimääräiset vuovat poistetaan ja epätasaisuudet kitataan piiloon.
Suurin työ tulee sitten joskus olemaan tuon kotelon verhoileminen nätisti.

Tässä sitten karkea hahmotelma mitä tuleman pitää. Älkää puuttuko romulokeron ulkonäköön, koska se on vielä viimeistelyä vailla. Nähkää
mielessänne paketin tuleva huikaiseva muotoilu ja tukeva rakenne. Kyllä tämä tästä lähtee.


Bassoelementin asennuskitti kasattuna ja maalattuna. Maali pintaan siksi, että kosteus ei pehmennä pakettia. Varsinkin lastulevy on aika herkkä
imemään kosteutta itseensä. Maalin voi hyvin korvata hartsilla jo olisikin parempi liemi kosteudentorjuntaan. Mutta maali riittänee ihan hyvin.
Seuraava askel on sitten paketin lopullisten muotojen esiintuominen. Tarkoitus oli käyttää samaa huopaa, mitä käytin romulokeronkin
kasaamisessa. Siitä tulisi aika tukeva ja helpolla. Mutta tuo huopa ei taipunut kaikkiin mutkiin siististi ja se piti hyllyttää tästä hommasta.

Korvasin huovan sitten tuollaisella ns. kaiutinkankaalla, jota käytetään kaiuttimien etulevyissä. On ohutta ja hyvin taipuisaa, mutta tämä tietää
siten jatkossa reilusti lasikuituhommia. No aina ei voi voittaa. Sitten vaan kaiutinkangas kiinni kehikkoon ja hartsit pintaan. Alla kaksi kuvaa siitä
miltä lopputulos tulee näyttämään. Kamerakulma tietty hiukan vääristää näkymää, mutta idea lienee selvillä kaikille.


Tässä sitten hartsit päällä ja elementti sovituksessa. Tuo rakennelma ei ole kovin tukeva ja pakko sitä lasikuitua on alkaa vetelemään tuon
kaiutinkankaan päälle. Liian tukevaa tästä tuskin voi kuitenkaan tehdä. Neljä kerrosta mattoa laitan vahvikkeeksi ja se saa riittää. Tuossa
kikkareessa on sen verran muotoja, että jo se automaattisesti vahvistaa tuota rakennetta.

Tässä nyt aluksi
