Pari viime viikkoa on ollut kiireisiä, päivät töissä ja illat PV:tä urakalla kokoontumisajoja varten, kun taisin viime vuonna sanoa muutamille että ehkä ensi vuonna. Edeltävä sunnuntai oli ensimmäinen päivä kun PV kulki omillaan. Ajoin tallista ulos ja ajattelin ajaa koeajon, mutta alkoi satamaan, joten se koeajo jäi n. 50m mittaiseksi.
Tiistaina sain iltakymmenen aikoihin kaikki pakolliset varusteet valmiiksi/paikoilleen.
Keskiviikkona oli pyöränsuuntaus, jolla reissulla auto alkoi käymään huonosti ja vuotamaan öljyä. Öljyvuoto tuli putsarin päältä letkuliittimistä, joihin ei meinannut enää päästä mitään kautta käsiksi. Torstai-iltana käytin autoa kaupungissa johdon päässä, kun oma testeri ei Siemenssin kanssa toiminut. Oli muutamia ihmettelijöitä, kun vanhukseen laitettiin ODB-johto kiinni.. Vikana oli MAP-anturi, joka ei korjaantunut anturin vaihdolla, vaan imusarjan tiiviste vuoti. Niinpä torstaina vielä sitä vaihtamaan yötä vasten, hyvänä puolena oli että nyt pääsi öljyvuotoon käsiksi, vaikka jouduinkin hitsaamaan erikoistyökalun että sain yhden nipan vaihdettua.
Perjantai oli työpäivä kuten muutkin, jonka jälkeen oli katsastus. 1h 45min meni, josta puolet paperihommia ja erilaisten todistuksien ja kuvien katselua. Vikoja ei löytynyt ja sain kilvetkin, joten pääsin kotia kohti. Kotona auto alas trailerilta ja takaisin kaupunkiin telttaa ostamaan, koska kaikki mökit oli varattu. Tällä kertaa tuli jo yli 5km koeajo, jonka jälkeen kiristelin vielä alustan pultteja, joita muutama olikin jo löystynyt. Sitten vain nokka kohti Oulua, ensimmäiset 100km meni kaikenlaisia ääniä kuunnellessa ja jännittäessä. Pikkuvikoina lämpö- ja bensamittarit eivät toimineet, tuuletusikkunat pitivät kovaa suhinaa ja joku rengas alkoi ravistamaan satasen nopeudessa. Perillä olin puolen yön aikaan ja muutama pikkujuttu, kuten hammasharja, tyyny, projekti valokuvat, eväät ym. oli jäänyt kotiin.
Lauantaina oli aurinkoinen sää ja tavoite saavutettu, eli kokoontumisajoissa kilvet paikoillaan:


Wetterin pihasta lähdettäessä seinästä kaikui pieni kilinä/räminä(vaikea kuvailla) joka lakkasi jarrua painamalla. Eräänlainen hiljainen "tikitys" jota ei enää 40km/h nopeudessa erottanut. Ajattelin ettei se ole vakavaa kunnes parin kilometrin jälkeen säikäytti tavallista enemmän. Kuin joku olisi kiskaissut käsijarrun päälle. Onneksi kukaan ei ajanut perään eikä vauhtia ollut kuin vajaa 60km/h. Asfalttiin piirtyi kaksi mustaa viivaa kunnes auto pysähtyi tien varteen. Ensimmäinen kerta oli kun jotain isompaa särkyi matkalla, kotiin 330km.. Pisti miettimään että entäs jos se olisi hajonnut edellisenä yönä vaikka 100km ennen Oulua? Kumpaan suuntaan olisin lähtenyt ja millä? Hinurilla takaisin leiripaikkaan ja osa ajolenkistä jäi ajamatta. Onneksi yhdellä kerholaisella oli peräkärry jolla päästiin sunnuntaina kotia. Kiitokset kaikille auttajille, kyllä kerholaisilla on hyvä yhteishenki. Viiden ihmisen työntämänä auto ei kunnolla liiku, vaan ennemmin tulee pyörät suhonaan. Moottorilla kun auttoi niin saatiin kärryn päälle rutinan säestyksellä. Itse en ole kuullut, eikä ollut kovin moni muukaan, että perä (1030) voi yhtäkkiä noin särkyä suoralla tiellä ajaessa.
Purin perää ja etummainen laakeri siitä on ilmeisesti särkynyt. Poskilaakerit ja rattaat on ehjiä ja taaemmassa pinjonin laakerissa näkyy rullat ja väliliha paikoillaan. Pohjalla on aika isoa metallisilppua, eräänlaista liusketta eli laakerista on pinta lähtenyt irti? Mikä sitten lienee ollut varsinainen syy ja ensimmäinen särkynyt osa? Mitään sellaista ääntä ei kuulunut missään vaiheessa josta olisin enemmän huolestunut. Ilman tasauspyörästöä voi 1/2" räikässä vetää leukoja auton alla ilman että akseli pyörii. Tallin lattialla tunkin varassa sitä purin ja kardaanin laipan mutterinkin sai auki, kun veti käsijarrun avuksi päälle. Itse akselia en irti saanut, sen verran hyvin on leikkaantunut kiinni. Akseli pyörii vähän edestakaisin ja puolen metrin varrella saa "puristuksen yli". Toinen akseli täytyy irrottaa jostakin vaihtoa varten, valmiiksi irtonaisista puuttui nopeusmittarin anturi.