Kahvit tuli näppikselle...
Toivottavasti ei ollut kallis näppis ja mennyt piloille. Joskus nuorempana joku nainen taisi sanoa ihmissuhteen päättyessä dramaattisin kääntein että olet oksettava, mutta en arvannut että tällaisessa porukassa etoo niin paljon että kahvit tulee ylös. Pahoittelut aiheutetusta mielipahasta. Mutta kirjoittihan nimmari härski hirvi kierroksilla vai mikä badmoosecycles että täällä on ollut projektikertomuksia, josta on ollut mainiota apua ja sitten on ollut mun, jota lukiessa oli pakko juoda kaljaa ja sai melkoisen darran.
tulee hieno ama
Hienoa jälkeä.
Kiitoksia vaan palautteesta ja kannustuksesta, mutta valittaen pitää todeta että tällä iällä en enää usko joulupukkiin, hyviin haltijoihin enkä tekijämiesten kehuihin mun työn jäljestä. Tosin osasyynä näkemyksiinne saattaa olla kamarakännyjen tekijöiden softan vääntäjät. He kun ovat edellisen vuosikymmenen parhamipia onnistujia markkinoinin alalla. Ainakin minusta kännykameroiden kuvat valehtelevat melkein yhtä paljon kuin venäläinen tietotoimisto. Lähes poikkeuksetta chattiautossa loppuunajettu, läpimätä lulla näyttää kännykameralla otetuissa kuvissa tuoreelta, muutama viikko aiemmin autoakvaariosta haetulta vehkeeltä. Jolle ostoksen jälkeen ei ole tehty muuta kuin vedetty autoglymiä pintaan.
täytynee kanssa ottaa seurantaan
Minä en ainakaan pakota tekemään mitään eikä kovin suuria haluja ei enää ole toimia muinaismuistona tai muunakaan esimiehenä. Mun seuraaminen ei varmasti toimi, tai no joo, jos olet ajatellut vaihtaa osoitetta enemmän korkeammalla volyymilla tapahtuneen supattelun jälkeen niin sitten muijan autoon nää mun tekemismallit ovat paikoillaan.
Olin sitä mieltä edellisen päivityksen jälkeen että pintatervat voisi kiskaista kittien päälle. Vaan ei mennyt ihan kuin suunnittelin. Meinasi keulia, kun tuli filleria roiskittua ja hiottua pois iltatolkulla kun pullon pohjalla sitä oli ja kama toimi. Jossain vaiheessa vaan piti todeta että ei oo mitään järkeä hio kontin maton alle tulevaa pintaa tai pyöränkaaria, jotka osaava maalari kuitenkin oikoo . Budget sporttia ollaan tekemässä. Sitten kun lopetin, otin jotain vanhaa varastoa olevaa happomaalia ja ruiskaisin sellaiseen kohtaan joka oli tullut hiottua pellille. Projektien tekijät tietää, että tämä on se maalaukseen olennaisesti kuuluva vaihe jolloin viikon hieromisen jälkeen joku kerros kuplii. Toinen vaihtoehto kuplimiselle on pintatervan kanssa. Onneksi tuli kokeiltua vain pieneltä alalta ettei tarvinnut koko juttua alusta aloittaa. Mutta tämän kokemuksen jälkeen jopa meikäläiselle supersäästäjälle päätös alkoi olla valmis: koko kolmenkymmenen vuoden kilikoli+muu maalikokoelma lähtee Kuusakoskelle. Aikuisten oikeasti, jos järjellä miettii, lähes joka kerta kun jotain vuosikertamaalia on käyttänyt, niin just roiskaistu pinta on ollut yhtä tasainen väriltään ja pintarakenteeltaan kuin oma naama murrosiässä ja sen jälkeen.

Pintaväriä tuli puikattua pohjien päälle lopulta. Jäi juutuupi video tekemättä, kun piti tää aikuisten värityskirja eristää muusta tallista verholla eikä tilaa jäänyt virittää kännyä kuvaamaan maalin kuivumisen edistymistä. Kun maalia suihkuttelin konttiin, olisi tietty videoon saanut tunnelmaa, kun ainakin alussa kontti oli sellaisen maalisumupilven peitossa, että mitään ei näkynyt. Siinä olisi voinut luulla että tulossa on joku musiikkiperformanssi, kun siellä niitä savuja usein käytetään. Ilmeisesti nää artistit haluaa kertoa ihan kuvainnollisesti tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle että he tykkäävät olla kunnon pilvessä esiintyessään, kun ei sinne oikein muuten mieli tee mennä.
Pärstäkirjaan tietty voisi myös avautua tekemisistään, jos sellaiseen tulisi liityttyä. Ilmeisesti siellä kerrotaan enemmän omasta ihanasta, kauniit ja rohkeat look like -elämästä sekä onnistumisista. Jopa siitä miten hienoa on käydä paskalla (no itse asiassa se on kyllä hienoa jos onnistuu viikon ummetuksen jälkeen). Mulla vaan nää onnistumiset on sen verran harvassa, että ei taida sekään olla mun juttu. Akryylin kiskaisun jälkeen oma pärstä oli naamarin irrottua kuin porsas lihatiskissä ja suojaamaton osa habituksesta isänmaallisen sinivalkeassa maalipölyssä. Sellainen sateenkaarenkirjava Frankenstein, jota edes kamerakännyn softa ei tunnista ihmiseksi tai autoksi. Eikä saa muokattua kuvaa esittämiskelpoiseksi. Sen verran on itsekritiikkiä, että ei sellaisella kuvalla voi mennä sosiaali mediaan itseään esittelemään positiivisessa valossa eikä senssipalstoille seuraa hakemaan menestyvänä miehenä muiden kaltaisten joukkoon.

Pinta-akryylin maalaus onnistui muutoin poikkeuksellisen hyvin. Decovärissä löysivät mätäpalasta ruosteen seasta muutakin kuin ruskeaa eikä sotkettu sävy erotu pahasti vanhasta. Kiiltoa jätettiin 30 % täyteen verrattuna niin kuin sopivasti nautintakelpoiseksi lantratun kosanderin mukaan, eli aika bueno tähän projektiin. Kontin näkyville pinnoille ei tullut valumia, joten senkin suhteen mentiin triplajättipottilottovoittajan fiiliksissä. Muutama valuma kylkiin tuli, kun ruiskun säätäminen pitkästä aikaa ei ole ihan handussa. Yhdessä palassa näköjään oli silikonia tai muuta kraatereita luovaa skeidaa jäljellä, mutta sekään ei haittaa kun maalarille ajatuksena on vielä mennä. Ja mikä uskomattominta mistään ei kukkineet vanhat kerrokset. Kaiken kaikkiaan, aika lailla voittajatunnelma. Joka tosin perinteisesti katoaa nopeasti, kun projektin parissa jatketaan.

Bensatankkia seuraavaksi voisi alkaa räppäämään kiinni koriin. Sen verran mielenkiintoisesti Volvo on ratkaisun toteuttanut että jotain stuffia korin ja tankin reunuksen väliin pitäisi laittaa. Laadukkaat korikitit on ulkona kuvioista, koska seuraavan kerran irroitettaessa tarvinnee timanttilaikkaa. Yhtenä vaihtoehtona on tullut mietittyä Bilteman korikittiä, koska se ei kuivu eikä todennäköisesti tartu kiinni. Eli tässä tapauksessa voisi olla ok tuote pitämään vedet ja hiekat ulkona peräkontista. Toivottavasti ei kuitenkaan ole valmistettu Kiinan ensimmäisessä kierrätykseen perustavassa tehtaassa, joka käyttää raaka-aineena käytössä poistettuja pesusieniä. Niitä kun halvalla saa prosessin raaka-aineeksi. Jos jollakin on hyvää ehdotusta mitä liukkaria sinne rakoon työntää, niin lupaan luonteelle epätyypilliseen tapaan vähintäänkin kuunnella.