Koska tarkoituksena oli vaihtaa kone niin vanha elämää nähnyt sydän nousi tässä vaiheessa pois paikoiltaan. Kesän hankinta oli putsattuna ja puunattuna siihen kuntoon että voi keulille heittää ja näin antaa Joonakselle elämä. Vanhan koneen noustua pois paikoiltaan sai Joonaksen etupää huomiota osakseen.
Vanha moottori nousi pois aika lailla kivuttomasti. Yksikään pultti ei ollut tiukassa ja laatikon kiinnityskuusiokolotkin läksi irti ihan vain halvimmalla mahdollisella setillä (jonka sain pummittua kaverilta lainaan). Kokoamista varten toisin hain IKHlta kunnollisen 3/8 kuusiohylsyn kun ajattelin helpottavan asennusta. Hyvin päätelty, mutta näköjään viisas ruotsalainen on suunnitellut asian sillein että hylsy ei mahdu koloon vaan pitää käyttää tikkua. Onneksi kuusiokolopultit oli sen verran vahvan kerroksen alla, että skeidan pois veistelyn jälkeen löytyi ehjät, irtoavat pultit.

Etupäässä erona oli, että kun taka-akselistosta lähes kaikki Finikor-smäidä oli tippunut matkalle suomalaista luonto rikastuttamaan, niin etupäässä tavara oli tallella. Tässä vaiheessa jopa tuntui hyvältä, että aiemmin paikalla olleista koneistä oli tullut ulos öljyä suojaamaan vehjettä. Koneen poistamisen jälkeen alkoi liukkarilla peseminen. Moottoritilan alaosasta ja etupalkista löytyi kerrostumaa auton historiasta: hiekkaa, öljyä ja finikoria. Muodostaa muuten erittäin hyvän korroosiosuojan koska etupalkki moottorin alla oli käytännössä ruosteeton ja hyvässä maalissa. Haittana tosin on painonlisäys ja tässä kohteessa ei voida puhua mistään muutaman gramman vastapainoista. Koska sporttisempaa otetta tavoitellaan, niin kerroksen pois lapioinnilla saavutetaan alustavien laskelmien mukaan lukuisien kilojen painonsäästö ja etuakseliston jousittamattoman massan keveneminen ilman rakenteellista heikentymistä (osasinko ihan itse kirjoittaa, täähän näyttää melkein kuin ymmärtäisi asiasta jotain). Kun moottori oli poissa niin etupalkin putsaaminen ja puslien vaihto oli huomattavasti helpompaa täydempään varusteluun verrattuna. Itse palkkia en ajatellut repiä irti enkä muutenkaan harjailla / puhallella / hapotella / maalailla kun siihen ei ole tarvetta. Muutamista kohdista voi harjalla pyyhkäistä ja hapotella, jos hifistelyyn mennään.

Konehuonettakaan en ryhnyt maalaamaan uusiksi. Muutamassa kohdin maalipinta ei ollut ihan parhaassa hapessa, joten ne sitten harjailin puhtaaksi ja happoa roiskin. Akkusyvennykseen laitoin ensi sitruunahappoa, mutta ainakaan mun coctailit ei toimineet. Vaihdoin teräsharjan tiuhemmin pyörivään ja annitrolia viimeistelyyn, ainakin oli huomattavasti nopeampi prosessi. Sen verran tuli myös todettua, että Motonetin laadukkaita teräsharjoja ei kannata laittaa paineilmavinkuun, ainakaan ilman suojalaseja. Hyvin nimittäin säikeet lenteli skeidan seassa. Jos nyt kestäisi paremmin aikaa.

Vanhat lankarullat kolmiotukivarsissa ylhäällä oli toiselta puolelta täysin loppu. Toiselta puolelta olin ne joskus +20 vuotta sitten vaihtanut Bilteman tai Motonetin laatuosiin katsastusmiehen kehoituksesta, ihme kyllä ne oli paremmassa kunnossa kun Volvon alkuperäiset.

Maalipaikkoihin laitoin kaikkiin epoksia alle ja päälle aiemmin hankittua akryylia. Ruiskua en viitsinyt viritellä, joten pensselillä tökkien sutaisin kun kaikki korjauspaikat on enemmän tai vähemmän piilossa osien alla. Eikä tässä projektissa ulkonäöllisesti olla 5+ tasoa hakemassa. Konehuoneen maalipinta näyttää nyt sopivan kuluneelta ja kauhtuneelta. Myös ruostetäpliä on sopivasti kokonaisuutta täydentämään, isot laikut kuten akun ympäristö on putsattu. Moottoritila välitilinpäätöksessä näyttää aika hyvin saavuttaneen budget sportin sielun: kulahtunut ja elämää nähneen näköinen, muttei mätä, ja toisin kuin omistajallansa kaikki tallella ja toimii.
Moottorin nostin paikoilleen kun siistimishommat oli tehty. Muistelin että menee pakettina laatikon kanssa, joka kannattaa laittaa kiinni ennen paikalleen nostoa. Vaihdelaatikon kiinnitystä varten oli pakko hankkia oma kuusiokolosarja, kun Motonetissä ei ollut myytävänä yksittäistä tuumaista tikkua. Nyt on siis niitäkin tarpeellinen määrä, kun landella on jossain läjässä sekä hylsysetti ja tikut. Kun joskus saa tallin järjestykseen, niin ei ainakaan työkalut lopu heti kesken. Useamman työtilan helvetissä elon jälkeen kun kaluja on ainakin sopivasti.

Nostaessa tuli taas havaittua että tilaa nostaa moottori paikoilleen ei ole ainakaan liikaa. Ensiksi norsua työnnellessä paikalleen tuli sipaistua huolella oikeaan laitaan (niin ja disclaimer – tätä asennustapahtumassa tapahtunutta oikeaan laitaan tapahtunutta hittiä ei pidä tulkita millään tavalla poliittiseksi kannanotoksi eikä keskustelun avaukseksi). Seuraavaksi vastaan tuli tulipelti. Tässä yhteydessä mieleen tuli laittaa tulipellin yläosan kuoppaan suojaamaan kaikelta pahalta jee…, siis jesseteippiä (Siis sitä pelastavaa mallia, mutta tätä kirjoitusta pidä millään tavalla tulkita uskonnolliseksi kannanotoksi, vaan kuvaukseksi millainen teippi olisi hyvää asennusapu ja suoja moottorin paikalleen laitossa. Jos tässä yhteydessä sallitaan ilmaisu, niin kerrottakoon muillekin apuna vastaavia asennuksia varten että keskusta on paras paikka suojata moottoritila. Näillä toimepiteillä ainakin oman kokemuksen mukaan Joonas ei olisi saanut hiertymiä). Tietty moottorin asennus tapahtui lauantai-iltana, eli mistäänhän jesseteippiä ei saa kun kaupat on kiinni (tätä kommenttia ei pidä tulkita millää tavalla polittiseksi kannanotoksi aukioloajoista, vaan auton laitoon kuuluvana normaalina asiana. Lauantai-ilta ei siis ole suositeltava autonlaittoaika tarpeiden saatavuuden kannalta ja tässä kirjoituksessa siis kerrotaan kokemuksena että moottorin asennus kannattaa ajoittaa aikaan jolloin kaupat ovat auki). Kun asustelin tuolla etelämpänä, niin yhtenä etuna fixaajalle on, että viikonloppuisin ja juhlapyhinä esim rautakaupat on auki ja peruskamaa, kuten pultteja, mutskuja, maaleja ja jesseteippiä saa tarvittaessa 23 saakka aamuseiskalta alkaen. Suomeen paluussa pääsee taas näihin normaalifiilareihin ja joutuu enemmän miettimään mitä tekee, milloin ja mitä tarvitsee (tätä kommenttia ei pidä tulkita millään tavalla maahanmuuttoon liittyväksi, vaikka omaan autonlaittokokemuksiin onkin liittynytkin maasta toiseen siirtymisiä ja muuttoja. Selvyyden vuoksi todettakoon että oheinen kommentti siis kuvaa vain auton laittamiseen liittyviä asioita siirryttäessä maasta toiseen, vaikka siirtymiseen liittyykin muutto ja muuton kohteena onkin aina ollut joku maa. En ole valitettavasti vielä keksinyt miten voisi pysyvästi muuttaa esimerkin omaisesti ilmaan tai merelle tai sitten vaan olemalla incognito, jotta voitaisiin välttyä maininnasta maahanmuutosta). Yllättävän hyvin lopulta meni ja nyt on uusi moottori paikoillaan ja olennaisista paikoista skeidat poistettuna.

Mulla oli tämän talvikauden tavoitteena on saada akselistot kuntoon sekä konehuone sipisteltyä. Toistaiseksi on mennyt aika vauhdikkaasti, eletään tammikuuta ja isoimmat jutut on jo hoidettu. Etuakselistosta puuttuu enää käytännössä alatukivarsien putsaus ja puslien vaihto sekä kallistuksenvakaajan elvyttäminen. Iskarit ja jouset menee paikoilleen kootessa. Takaa jarrukilvet ja jousen aluset pitää vielä pitää vielä putsata& maalata ja konehuoneessa pientä siistimistä. Ilmeisesti vitutus aikaa sitten kun vuorossa on ranskalaisen kaasutinsetin asennus ja moottorin käynnistäminen. Mutta toistaiseksi tämä projekti on sujunut vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja suunnitelmia. Eikä normaaliproseduurin mukaan että ollaan jo eka vuoden jälkeen ainakin kaksi vuotta suunniteltua aikataulua jäljessä. Ja rahat loppu niin pitkälle kun silmä siintää ja duunia on tiedossa, kun budjetti lähti lapasesta. Tosin sen verran kuitenkin on mennyt, että ei ole varaa uuteen projektiin. Joka normaalisti siis siirtäisi käynnistyessään motivaation jatkaa tätä projektia uuteen hankkeeseen, jolloin tall(e)issa on levällään elvytettävänä vahintään kaksi hanketta.