Amazon -70 budget sport

Hienolta autosi näyttää kunhan nuo kontrastierot häviää

Vai ovat jyränneet sen helsingin turvavyömestan. 
Aikoinaan kyselin sieltä hihnojen uudistusta ja olisi onnistunut 50e kappale hintaan...
Mikä tuo hyvinkääläinen mesta on?
Nuo näyttää ihan hyvältä / ei ole pahan hintaista.
Se on ikävä jos kolarin sattuessa juuri ennen kuolemaa kuulee sen 'naps' -äänen kun vanha virkkaantunut vyö antaa periksi.
Tosin sitä ei kuule kun bakelliittiratti lyö tajun pois sitä ennen, armollinen lähtö volvolla. 

Itse asiassa se Hyvinkään lafka on sama Turvavyö Oy. Kaverille oli ilmoitettu että ota kamasi ja nouse vähän samaan tyyliin kun se Nasaretin mies teki joskus aikoinaan. Ilmeisesti hieman erilaisella äänepainolla. Muutti Hyvinkäälle mikä lie alueelle siinä kolmostien varressa. Sama vuokra, tilat enemmän kuin tuplat (eli saa kerätä kaikkea tarpeellista entistä enemmän) ja matka duuniin lyhyt. Asiakkaatkin kuulemma tulevat edelleen käymään, kun ajallisesti matka on lyhyt vastavirtaan. Nettisivut kertoo enemmän uudesta elämästä. www.turvavyo.fi.

Sanoin kaverille muuten viedessä että korjaa mahdollisimman vähän. Ei kuitenkaan uskonut vaan vaihtoi yläkiinnikkeet kun sanoi että nää sun vanhat oli liian ruosteiset ja hajottaa vyön. Onneksi oli mattamustat ettei liikaa silmää häikäise ja menee suoraan suojuksen alle. Hyvä mesta, ei noudata tyhmien asiakkaiden visoita vaan tekee oikein. Voin suositella.

Kiva että saat rassin liikenteeseen!

Se nyt on vielä aika vahvasti auki. Tässä on tullut haalittu itselle niin paljon kaikkea askaretta, että uhkaa aika loppua tältä keväältä. Saattaa olla että menee viimeiset viritykset ensi talveen.

Hienolta autosi näyttää kunhan nuo kontrastierot häviää

Joo, aloitin näiden kontrastierojen hävittämisen 1200 - 2000 paperilla. Hävittää muuten aika tehokkaasti ja lopputulos on hienon kulahtaneen näköinen. Ei ole kuin yksi haittapuoli - vie liikaa aikaa.

Budget Sportin kanssa on saatu jotakin aikaiseksi kun on vietetty kevään juhlaa näissä valoisan marraskuun tunnelmissa. Landella raksaproggiksen kanssa on tuntunut että tän hienompaa ei ole kun ei vain räkätippa jäädy klyyvarin päähän vaan myös se räntä jota on tainnut tulla lähes joka päivä. Eli autotallikin on tuntunut  bonusvaihtoehdolta ja eurojackpotvoitolta. Ei ihan Mansen sellaiselta, mutta ehkä loton viisi oikein 10 hengen kimpalla.

Kävin hakemassa Moteurnetissä uudet tulpat. Olin ennakkoon katsonut NGK numeron ja sitähän sitten tiskiltä pyytämään. Kaveri katsoi ilmeisesti asiakkaan habituksen huolella päästä varpaisiin kun sieltä varastosta takaisin tullessa toi denson tulpat ja sanoi että käykö nämä. Vähän aikaa löi tyhjää että oonko noin spugen näköinen, en edes pyytänyt lasolia vai mikä on. Mutta sitten mieleen tuli että ilmeisesti kyseessä onkin asiakkaan tarpeen täyttäminen. Eli siis myyjä tekee parhaansa että asiakas ei todellakaan tartte sitä pienimmän katteen tuotetta vaan sille työnnetään se mistä firma saa parhaiten fyffeä. Pitää ihan kiittää Motonettiä edellisestä kerrasta kun näin kävi. Kävin hakemassa uudet sulat käyttöautoon. Kysyin tiskin kaverilta katsotko parttinumerot Boschin sulille kun en viitsi kaivaa niitä luetteloja. Kaveri katsoi ja tuli ihan näyttämään missä ne ovat. Pätö osa, siinä vaiheessa raksutti ja mietitytti että nyt taitaa olla katteet kohdallaan kun ihan tiskin takaa lähdetään täyttämään asiakastarvetta. Siinä sitten työnnettiin käteen 15 €/kpl sulat. Kotona katsoin autodocista paljonko nämä oikeasti maksaa. Kiitoksia vaan liikkeelle vinkistä, asiakastarve tuli ihan oikeasti tyydytettyä kun keksin että nää samat Boschin sulat muuten maksaa tilattuna 2.50 kappale. Sen jälkeen tulikin hankittua varastoon uudet sulat, suodattimet ja muut kulutusosat jos vähänkään tuntuu että kohta vois tarvita. Ton tapahtuman jälkeen myös päätin että tytön kysyessä kassalla kanta-asiakaskorttia minä vastaan kohteliaasti että kiitos mulla on jo, en tartte toista. Ja en näytä sitä missään muussa tapauksessa kun että olen todennäköisesti palauttamassa tuotetta tai käyttämässä jotain kanta-asiakasetua.



Maalauksen pohjatöitä tuli muutama päivä tehtyä. Koko biili tuli hinkattu neljäsatkulla. Tosin täytyy tunnustaa että hieman karkeampaakin meininkiä piti pitää kun kuivana koneella hieroskelin. Ei vanha äijä jaksa kaikkea käsin, pakko käyttää myös konetta kun näitä esileikkejä harrastaa.



Kävin läpi kaikki paikat mistä vielä löytyi pieniä epätasaisuuksia tai mistä oli keittänyt. Näistä keittokohdista selvisi että kupliva vapputunnelma tulee pohjalla olevasta punaisesta. Näköjään edelleenkään punaväri ei oikein toimi toisen ääripään eli sinisen kanssa. Ilmeisesti siellä on jotain happoa, joka on eristetty tehtaalla harmaalla. Sitten toinen harmaa ja pintaan varsinainen väri. Tuli tehtyä koe yhdessä kohdassa kunnolla kun hioin pellille. Ja kyllä, nuoruusajan piirroksen sai aikaan kun niin kaunis  ryppykuvio tuollaisen pyöreähkön kohdan ympärille muodostui. Nuorena olisi miettinyt että musta voisi tulla ihan taiteilija kun näin hienosti onnistuu kuvaamaan näitä nuoren miehen elämän kiinnekohtia. Ei muuta kuin temaduria peliin, en tiedä onko joku eristeväri mutta hyvin tuntui toimivan. Ainoastaan oven karmi jäi vielä maalaamoa varten kun siinä ei edes epoksi toiminut. Hiottava kaikki pois pellille ja uudet kerrokset tilalle.

Siirtokilvet kävin hakemassa. Kun kysyin aiemmin käydessä niin maalaamokeikkaa varten ei myönnetä. Eli yllättäen muistin  puuhalappuja hakiessa että kyllä samassa paikassa pitää myös näitä katsastukseen vaadittavia korjauksia tehdä. Maalaus ei ole niin olennainen, siitä ei varmaan tartte edes mainita runoilu-osiossa.



Päiväkin löytyi siirtoa varten kun pari viikkoa odotti kuivaa keliä. Toiveikkaana auto käyntiin ja matkalle Espoosta kohti sudeettisavoa. Aiemmin oli jo tiedossa että ryyppy ei toimi kunnolla, joten alkumatka ei ollut mitään juhlaa. Samoin ratti ei olltu ihan keskellä, eli ohjauskulmien säätämiseksi menee. Moottoritielle päästessä ihmettelin, kun oikein ei meinaa pysyä suorassa. Alusta muuten tuntuu olevan ihan ok, mutta etupää vääntää keskelle ja on löysän tuntuinen. Homma vaan paheni ja jossakin Heinolan nurkilla piti ajaa sivuun kun jopa meikäläinen huomasi että nyt ei ole kaikki kunnossa. Ei tarvinnut pitkään zoomailla kun totesi että vasemmasta etupyörästä puuttuu kaksi pulttia ja loput löysällä. Kun aloin kiristämään, ei tullut mitään kun pinnamutskut irronneet jo booreistaan. Mitäpä muuta kun hinausauto paikalle ja pajalle.
 


Pajalla etupää auki. Levy halki useasta paikasta, kaikki pultit enemmän tai vähemmän irti, kaksi pulttia loppu mutta napa saattaa ehkä olla käyttökelpoinen. Pitkään ei mennyt kun levy oli irti, pultit hakattu sen verran kiinni että auto siirtokunnossa. Vanteesta en osaa vielä sanoa menikö vai onko pultin reiät siinä kunnossa että tällä setillä voi vielä cruisailla.  Näillä mennään nyt maalaten ja ihmetellään myöhemmin mitä sitten. Ei ollut ihan budjettiretki tämä siirto, mutta tää on tätä harrasteautoilua. Jatkossa myös pitää näköjään laittaa roketti raising pyörän pultit putsaten ja momenttiavaimella tarkistaen. Ei toiminut tässä pyörässä laiskan miehen tapa, eli pulttikoneella kiristys normaalimomenttiin.

Näihin tunnelmiin, Pasila, Porilaisten marssi.

Kesä alkaa olla kaukainen unelma - tai tällä kertaa oikeasti kaukainen kun jonkinlainen sellainen ilmeisesti viimeeksi oli 2016. Joka tapauksessa monsuunikauden edelleen jatkuessa jo totutulla intensiteetillä jopa meikäläinen vähemmällä kapasiteetilla varustettu auton elvyttäjä uskoo että taitaa olla aika aloittaa talvikausi ja sitä myötä ryömiä talliin autojen kanssa askartelemaan.

Sitten edellisen projektikatsauksen jotain on tapahtunut. Auto siirtyi lopulta trailerilla maalaamoon ja sai siellä uuden kerroksen tervaa. Etulevy ja napa vaihtui kokonaisena, kun VPltä ei saanut kuin täysihoidon. Muuta sitten ei tarvittukaan ja helppo oli vaihtaa kun kaikki pultit oli sopivan löysällä.


Ennen maalausta tasoistukset oli tällä kertaa jo lähes hifistelytasoa, kun vihon viimeisenkin skraadin ja lommon suhteen pystyi sanomaan se on täytetty samalla pieteetillä kun vissiin maailman ensimmäinen auton pohjien tekijä Siirak totesi tolpassa roikkuessaan ja lopettaessaan hommansa. Ei muuta kun auto pesten ja pahimmat siirtomatkan suolat pois pyyhkien useampaan kertaan ja sitten tervat pintaan. Maalit tuli tilattua automaalit.netistä ja tällä kertaa rasti meni automaalipaketti ruutuun. Se kun oli halvin. Mattana tietty ja pyynnöllä että sitä samaa stuffa ja sävyä mitä koe-erän tilasin.


Tervat vedettiin autoon ja hiphei. Ekaksikin oli täysin mattaa. Ja toiseksi peittävä väri peitti hyvin vanhan sinisen mutta niissä kohdissa missä oli filleriä isompi alue, lopputulos näytti ihan samalta kun nuoren pojan lakanat silloin kun oli yöllä nähty unia toisesta sukupuolesta ja heidän kanssa touhuamisesta. Siinä sitten päätä raapimaan että mitäs nyt, muoviämpäriys alkoi olla jo sitä luokkaa että huumorintaju ei enää paljon lisää kestänyt.


Loppujen lopuksi konepelti, jossa oli pahimmat kartat, tervattiin uudelleen. Konepellissä ainakin on riittävästi maalia, se kun on tervattu nyt neljään kertaan. Loput ajattelin katsoa nyttemmin, sen verran riittävästi maalaustouhuilua oli harrastettu. Auto vaan sen verran läjään että sai siirretty kesäksi landelle kuusen alle odottamaan inspiraatiota. Sen kun tietää tulevan yleensä syksyn lopuksi kun kaikki muut harrasteet tuntuu vielä hienommilta räntä- ja vesisateessa arvuutellessa tuleeko tänää pysty- vai vaakasuoraan. Kylmähän tulee kaupan päälle raikkaan pohjois- tai koillistuulen henkäillessä.



Keväältä oli jäänyt sen verran mieleenpainuvia muistoja että koko kesänä ei muuta tullut tehtyä kun akkuun välillä Fortumin tuotteita lisättyä.

Autoa käynnistellessä ja siirtoa stadiin suunnitellessa eipä startannut. Bensaa ei saanut jolloin muistin että tässähän oli jo kerran aiemmin kohokammion venttiili jämähtänyt. Ei muuta kuin kaasari auki ja tällä kertaa vaihtaen kun uusi oli toisessa varaosakaasarissa. Tietty tämäkin oli mitä motivoivinta askaretta pikku pakkasessa ja lumisohjossa, mutta kun ei huvita kesällä näitä hommia tehdä niin ei sitten. Tyhmästä päästä palelee koko ruumis tai jotenkin sillein ne mutsin opetukset aikoinaan upposi hedelmälliseen maaperään.



Kun auto kävi ja sisälle oli lastattu vähintäänkin riittävästi osia, niin ei muuta kuin hakemaan siirtolaput. Korjaamolla taas siirtämään tietty. Ja kun tarpeeksi tiskin takana olevalla ladylle lirkutteli, niin saman tien sai uudet tarralaput ilman mitään kyssäreitä.

Lähtötarkastusta tehdessä oli takalamput pimeänä. Ekana tietty katsomaan onko sulakkeet palaneet. Ei olleet. Valot kun toimii vissiin sen toisiksi alimman kautta. Siinä sitten pähkiessä ja mitatessa pystyi toteamaan, että oli näköjään motonetin laatusulakkeen päät hapettuneet alta vuodessa eikä enää sähkö mennyt läpi. Muut oli jotain vanhaa varastoa ja niiden kanssa ei mitään ongelmaa. Pitää arvostaa kyseistä lafkaa, tuo on kyllä saavutus pystyä löytämään lähes poikkeuksetta maailman huonoimmat tuotteet ja samalla pohjustaa asiakkaan uutta käyntia sekä jatkuvaa asiakassuhdetta. Meikäläisen kohdalla todennäköisesti jonnekin muualle.

Siinä sitten ajeltiin marraskuisessa vesi ja lumisateessa stadiin. Jos jotain hyvää, niin alusta toimii mainiosti. Koneessakaan ei ole valittamista, vaikka alkumatka mentiin vuosikertabensalla. Jakkara on valmistusajankohta huomioiden gran turismo -tasoa eikä metelikään ole tajuntaa räjäyttävä. Jos näitä omia harrasteautoja vertaa, niin kyllä tämä vaikuttaa matkantekoon sopivimmalta. Tiettyä hankaluutta retkeilyyn räntäsateessa aiheutti pyyhkijöiden puuttuminen, mutta mitäpä niistä. Lennokkitouhuissa kun on oppinut, että kun ajaa tarpeeksi kovaa niin virtaus irtoaa paremmin pinnasta. Siten voi toivoa näkevänsä jotain. Perille tällä kertaa ongelmitta. Sellaiset pikkujutut kuin että tuulilasi muuten vuotaa huolella molemmista alakulmista on vain yksi juttu siinä useamman A4-pituisessa to do -listassa. Tästä on hyvä taas aloittaa, ainakin auto on tämän kauden aluksi huolella marinoitu reilun kahdensadan kilometrin suolakylvyssä.

Lähtötarkastusta tehdessä oli takalamput pimeänä. Ekana tietty katsomaan onko sulakkeet palaneet. Ei olleet. Valot kun toimii vissiin sen toisiksi alimman kautta. Siinä sitten pähkiessä ja mitatessa pystyi toteamaan, että oli näköjään motonetin laatusulakkeen päät hapettuneet alta vuodessa eikä enää sähkö mennyt läpi. Muut oli jotain vanhaa varastoa ja niiden kanssa ei mitään ongelmaa. Pitää arvostaa kyseistä lafkaa, tuo on kyllä saavutus pystyä löytämään lähes poikkeuksetta maailman huonoimmat tuotteet ja samalla pohjustaa asiakkaan uutta käyntia sekä jatkuvaa asiakassuhdetta. Meikäläisen kohdalla todennäköisesti jonnekin muualle.

Havaitsin muuten saman kun katosi jarruvalot omasta 144:sta. Ensin epäilin sekunnin jarrupolkimen kytkintä mutta eihän se nyt voi hajota.
Sulakerasian kansi irti ja havainto että hätävilkut samassa sulakkeessa --> ei toimi nekään.

Sulake näytti ehjältä, mutta kun sen irroitti oli hapettunut totaalisesti toisesta päästä. Tämä juurikin joku motonetin sulake.
Siirryn vanhoihin sulakkeisiin. Nämä on onneksi aika ikuisia olleet omassa volvohistoriassa, kun en muista että olisin saanut yhtään poltettua.

Sulake näytti ehjältä, mutta kun sen irroitti oli hapettunut totaalisesti toisesta päästä.

Tuossa taitaa toteutua jalompi-epäjalompi metalli ilmiö.
Nykyisissä sulakkeissa lienee metalli yleensä alumiinia ja runko muovia joka sulaa, jos kontakti huononee ja syntyy lämpöä.
Jos saatavilla on kupari-messinkisulakkeita ja vielä vanhanaikaisella posliinirungolla niin voi käyttöikä kertaantua.

Rompetoreilla silmät auki. 

Kokemuksia omasta amukassa, niin jarrupolkimen kytkinkin on kerran hajonnut. Ja vikaa etsittiin pitkään.

Sulakkeille kävi myös minulla useita kertoja tuo että muovirunko suli ja sulake tippui paikaltaan. Sittemmin ajovalojen releytyksen jälkeen tuo loppui, valokatkaisijakin oli niin kuuma ettei kärsinyt puuttua, nykyisin se ohjaa vaan releitä ja pysyy viileänä ja sulakkeetkin jotakuinkin paikallaan. Tosin sää hapettaa konehuoneessa olevat sulakkeet tasaisin väliajoin jatkuvasti ja kontaktit pätkii.

Kokemuksia omasta amukassa, niin jarrupolkimen kytkinkin on kerran hajonnut. Ja vikaa etsittiin pitkään.

Sulakkeille kävi myös minulla useita kertoja tuo että muovirunko suli ja sulake tippui paikaltaan. Sittemmin ajovalojen releytyksen jälkeen tuo loppui, valokatkaisijakin oli niin kuuma ettei kärsinyt puuttua, nykyisin se ohjaa vaan releitä ja pysyy viileänä ja sulakkeetkin jotakuinkin paikallaan. Tosin sää hapettaa konehuoneessa olevat sulakkeet tasaisin väliajoin jatkuvasti ja kontaktit pätkii.

Hieraise sulakkeiden kontaktipinnat kiiltäviksi ja siiten voitelet ne liitosvaseliinillä, niin eipä hapetu enää.

Sitten edellisen kommentin tämänkin kirjoitelman taso nousi useilla tuhansilla prosenteilla. Eipä olisi pieni ihminen aloittaessaan omaa projektiaan uskonut että tässäkin projektikertomuksessa voidaan keskustella asiasta kuten sulakkeista ja josta muut osaavammat harrastajat kertovat kokemuksistaan. Yleensä tässä projektissa kerrotaan enemmän sellaisesta kun käämi on mennyt tai päre palanut yksilöimättä tarkemmin vikakohdetta. Tosin valistunut lukija on sen pystynyt arvaamaan. Jotenkin tuntuu helpottavalta, että en ole ainoana sulakkeiden kanssa hankkeitaan kironnut.

Nyt kun auto tallissa ja suurin piirtein ajokunnossa niin on aika keskittyä kaikkein olennaisimpiin asioihin tällaisessa projektissa eli kromilistoihin. Näiden suhteen aloittelin ikkunoiden alla olevista kapeista listoista. Näihin tuli näköjään hankittua pariinkin otteeseen koko sarja uusia kiinnikkeitä. Kun käikäleen otti käteen niin siinä piti tovin miettiä että mitenköhän nämäkin tulee kiinni. Vaikka miten yritti voimalla tunkea listaan paikoilleen,  ei toiminut ja meikäläinen luovutti. Manuskaahan ei tosi mies katso, ei. Soitto Soossille ja kysymys miten nämä käikäleet laitetaan paikoilleen. Selvisi saman tien, ensi pukataan huulille ja pienellä vasaralla napauttaen sisään. Soossi ilmeisesti tiesi meikäläisen tekemisen tavan olevan XXXL koon lekaa suosiva kun korosti sanaa pienellä vasaralla naputtaen.



Sinnehän ne paikalleen humpsahtivat kun tiesi miten toimitaan. Tällä kertaa täytyi olla tyytyväinen että käikäleitä oli kaksi pussia, koska ainakaan meikäläiseltä ei kaikki sisääntyönnöt lasketulla tarkkuudella ihan onnistunut.  Välillä tuli huteja eikä tuo tappi siinä keskellä ihan tanassa pysynyt ja sisään sujuvasti luiskahtanut. Tuli ihan takaumia omasta elämästä mieleen.

Tuulilasin vuotoakin tutkiskelin. Kulmista huomasi että uusi tiiviste oli raollaan ja kosteana niin kuin aikuisviihdetaiteiljan esiintymisväline. Tallella oli tuubillinen aiemmin tässäkin kertomuksessa suositeltua butuulikittiä, joka edelleen tuli ilman suurempaa väkivaltaa ulos tuubista. On se mainio tuote tuo jesari, sitä oli vaan pätkä kääräisty pään ympärille turhan kuivumisen estämiseksi ja edelleen tiputti kun oma vehje hyvän hoidon jälkeen. Nyt on kulmiin tungettu kittiä ja muita kohtia marinoitu kotelosuoja-aineella 3 kerrosta. Jos saisi kerrankin vedenpitävän jutun ettei aina tarttis selitellä.




Laseihin tulevia alumiinilistoja asentelin - Moppenetin laadukkaan sähköjohdon avulla. Jottei aina tarttis avautua näistä laadukkaista tuotteista, pitää kehua että tähän tarkoitukseen tuote on ihan ok. Vasta kolmannen käyttökerran ja listan asennuksen jälkeen kuori alkoi kesiä ja johdon suhteen pystyi toteamaan että taisi olla siinä. Mutta rulla riitti hyvin listojen asennukseen. Tätä johtoa en aio nimittäin toisiokäyttää ainakaan omassa autossa, vaikka miten säästäminen alkaisi ässällä. Sähköjen kanssa saa muutoinkin harrastaa, tällaisessa seisoneessa autossa sähkölaitteet näköjään toimii 5 minuuttia yhtenä aurinkoisena perjantai-iltapäivänä. Joka taisi muuten olla joskus vuosi sitten.



Projekti alkaa näyttää siltä että voisi jossain vaiheessa katsastusaikaa alkaa etsimään. Auto lähtee avaimesta käyntiin, siinä on jarrut ja kaikki pakolliset jutut on jossakin vaiheessa toimineet. Eli jäljellä on enää tehdä hommat uusiksi niiden kohteiden osalta jotka on aiemmin korjattu pussihousuelvyttäjän periaatteella. Eli siis lähes koko auto, kuten oheisesta budjettirakentajan vilkun releen kytkentänastoista huomaa.

Kuten viime päivityksessä tuli kerrottua, osia sai vaihdella ja varsinkin sähköosia taas kerran zoomailla. Vilkun releen lisäksi jouduin vaihtamaan toisenkin antiikkiosan – pissapojan pumpun. Näköjään amaan on tehtaalta laitettu niin paskoja osia, että jo vajaan 50 vuoden iässä nämä hajoaa. Jo toinen varastosta kaivettu pumppu joka ei halua budget sporttiin. Jos pumpulla on sielu, niin tämä ainakin teki tiettäväksi että nyt riittää. Se kuulosti siltä että kaikki laakerit rikki, kalvo puhki, ankkurin ruosteet ottaa käämiin kiinni ja vielä jotain muuta tunnistamatonta ääntä sieltä tuli. No uskotaan varsinkaan kun ei ruikkinut, otin sitten ehjän tarvikepumpun hyllystä ja laitoin paikoilleen.



Kromilistojen ohella toinen tärkeimmistäkin tärkein duuni oli laittaa roiskeläpät paikoilleen. Toisen puolen läppä oli revennyt palasiksi, joten sitä ei voinut enää edes meikäläisen kaltainen museomies kuvitella käyttävänsä. Varsinkin kun suurin osa on jossain ojan penkalla rikastuttamassa kotimaan luontoa. Pelkääjän puolen läppä oli  vielä tori.fi myyntitermein uuden veroinen, joten sen kanssa piti pitkään pohtia mitä tehdä. Sen verran tiukkaan oli jämähtänyt kuitenkin kiinnityspeltiin, jonka kiinnikkeitä olisi pitänyt lisäksi hitsailla, niin tällaiselle työn määrää vahvasti optimoivalle kaverille oli helpompaa laittaa uudet peltilevyt ja läpät. Varsinkin kun löytyivät hyllystä. Missä lie köyhät kyykkyyn -mielenhäiriössä tullut hankittua.



Etupuskurista oli ties milloin pelkääjän puolelta toinen kiinnityspultti rungosta poistunut jonnekin.  Budget sportin yleisilmeeseen sillä ei ollut merkittävää vaikutusta, kun osien sovitus projektin aikana on ollut  enempi luovuutta korostavaa. Yksi roikkuva ja rytmisesti heiluva puskuri pikemminkin täydensi kokonaisuutta, tosin mistä sitä tietää ukkoylijumalan eli katsurin mielipidettä. Lähes luokkahitsaajan taidoilla kemppasin uuden kiinnityspultin, jopa hieman korkeammalle puskurin nostamiseksi edes vähän ylöspäin. Oli vaan sen verran hankalaa kovertaa reikää pultille, eli räppäsin sitten vaan kiinni. Hyvä tuli, jos tarpeeksi kaukaa katsoo. Katsastumieskin saa nyt repiä koko rahalla puskuria. Ilmeisesti edellisen omistajan mällissä ovat myös nämä puskurin kiinnikkeet eläneet, kun suoraan ei oikein saanut. Museotarkastukseenkin on selitys valmiina - auton historiaa ei ole haluttu liiallisesti kajota.

Jakajan vaihdon lopulta elektroniseen. Syynä lähinnä oli että Jupetin kautta sen sai halvalla. Jos se nyt vaikka vähentäisi kakun kulutusta ja helpottaisi käynnistämistä. Tuon 123 jakajan asennus on aika suoraviivaista, jopa meikäläinen sai homman tehtyä parissa tunnissa ja kerralla oikein. Uskomatonta kyllä varvikellokin toimi saman tien. Saattoi olla tässä projektissa eka juttu joka meni laakista kohdalleen. Tai siis ainakin moottori lähti käyntiin ekalla vaikka alipaineletku ei ollut kiinni. Käyrät pyysin Luchadorelta, kiitoksia vaan, ihan ok näyttäisi toimivan. Luchadore varoitteli että jossain 1500-2000 välillä rykii, mutta ainakin pihalla naapureiden iloksi vingutellessa hyvin hyppäsi siitä yli ja tuotti meteliä naapureiden iloksi. Ainoastaan jostain 500-1000 välillä hieman mietti haluaisko tehdä mitään ja yski. Ihan max rundeja ei kuitenkaan tullut kokeiltua, sitä kun asustellaan täällä stadissa. Täällä kaikki on paljon hienompaa kuin maakunnassa ja naapurit avautuvat, jos enempi konetta huudatat. Peace. You know.



Asennuksen aikana kävi myös selväksi että Motonetin jonkun aikaa palvellut letku menee vaihtoon. Ei siis sen takia että siinä olisi paljon vikoja tai että se olisi sen normaalin muutaman vuoden käyttöiän jo ohittanut, vaan uudessa kombossa se oli liian lyhyt. Budjettisportin rakentamisperiaatteen mukaan taas zoomailtiin moneen kertaan mistä letkun saa halvimmalla. Motonetin hinta oli näköjään 3.90 metri, mutta pitkään piti miettiä mitä tehdä kun IKH tarjoaa saman speksin letkua hintaan 4.60 metri. IKH tuli valituksi kun ajattelin näin projektin viimeisten ostosten kunniaksi pistää elämän risaiseksi, törsätä kunnolla ja hankkia paremman osan. Ilmeisesti joku joulu on, kun IKHsta sai continentalin kumin josta heti paikalle rullatessa pystyi sanomaan että tiukka on vanhaan verrattuna ja tämä kestää nylkytystä varmasti paljon paremmin kuin tässäkin projektikertomuksessa useasti kehutun laatutavaratalon tuotteet.



Kun letkun laittoi paikoilleen ja sai mukaan myös alipaine-ennakon, ainakin tyhjäkäynnin nurkilla toiminta parani. Vielä jonkinlaista rykimistä on havaittavissa alle tuhannen kun polkaisee, mutta itsellä ei ainakaan ole mitään hajua mihin suuntaan käyrää pitäisi fixata. Tällä mennään toivottavasti ainakin yksi reissu.

Koska homma on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että voisi lähteä leimaa pilkkimään, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensiksi piti exceliä vääntää miten rekisteröintiprosessin voi suorittaa edukkaimmin. Jos auton ensin leimaa tavan rekisteriin, niin vakuutus- ja käyttömaksuja joutuu maksamaan täyteen hintaan ennen kun saa museoleiman. Myös muutoskatsastus maksaa. Eli vakavan harkinnan ja päivälaskennan jälkeen päätös oli että ensin museoleimaa yritetään. Seuraavaksi arvottiin mikä on halvin - mennä jonnekin puuhalapuilla, mennä jonnekin trailerilla vai pyytää valvontakomissio paikalle. Omissa laskelmissa tarrakilvet ovat halvimmat, joten niillä siis.

Paikalla on myös merkitystä, museoproopuskalla kun on hinnassa suuri vaihteluväli. Koska säästäminen alkaa ässällä, niin tietty etsittiin projektin kantavien periaatteiden mukaan edukkain paikka. Ranskis-klubi suostui ottamaan ruotsalaisen syyniin, kun kuulemma museokatsastusluvat ei ole sidottu merkkiin. Valitettavasti alustavan keskustelun jälkeen piti niellä raskas pettymys ja todeta että yksi tätä hanketta käynnistellessä asetettu ja koko projektin ajan vaikeiden hetkien yli kantavana teemana ollut tavoite ei tule täyttymään. Kuulemma jos inkvisiittoreiden tarkastuksessa tulee yksikin ykkönen, niin toivottavat tervetulleeksi uudelleen. Eli  arvioinnin keskiarvo tälle huolella tehdylle entisöinnille tulee tarkastuksessa olemaan yli kahden. Vaikka siis mitä tekisi.

Museokatsastuksen ajankohdaksi tarjottiin just ennen uutta vuotta. Hyvin valittu, sillä näin inkvisiittorit tekeevät kohteen omistajan puolesta päätöksen uuden vuoden juhlajuoman laadusta ja määrästä - skumppa vai kossu. Nautittavat määrät voi eri skenarioissa valistunut lukija päätellä.

Onnea ja menestystä katsastukseen /tarkastukseen. Tätä on ollut hauska seurata ja tarinoitasi lukea. Harmi vain, ettei kuvat näy mulle jostakin syystä. Joskus on kyllä näkynyt,

Tuli mieleen noista listojen vaaleista OE kiinnikkeistä, että tehtaan suositus oli joskus 70-80 luvulla
kiinnikkeiden uittaminen vedessä ennen asennusta. Muutama tunti lämpimässä vedessä ja
pysyvät paremmin ehjinä ja listat saa helpommin paikalleen.

Saattaa olla, että seokset ovat muuttuneet sittemmin...

 

En ole ihan koko viestiketjua lukenut, mutta näiden viimeisten viestien perusteella heräsi kysymys. Onko auto siis mattasininen ja sä meinaat museokatsastaa sen? Onko prosessin onnistumiselle edellytyksiä?

Onnea ja menestystä katsastukseen /tarkastukseen. Tätä on ollut hauska seurata ja tarinoitasi lukea. Harmi vain, ettei kuvat näy mulle jostakin syystä. Joskus on kyllä näkynyt,

Kiitos kovasti kannustuksesta. Muutkin tallilla sanoivat että tarvitsen paljon onnea että pääsen läpi.

Kuvien suhteen kävi niin kuin näissä kuvapalveluissa. Mulla on dropbox, joka päätti taannoin muuttaa kuvien näyttämistä, joten tiedostolinkit meni uusiksi. Onneksi tiputtivat vanhat vain näkyvistä, toisin kuin tämä ämpärifirma photobucket joka päätti vaan näyttää lafkan mainoksia ilmoittaen että kuvan jakaja on köyhä eikä maksa meille pyydettyä hintaa. Vissiin jo firman nimeä valitessa konsultoivat tämän palstan modeja, jotka muuttavat naisen sukupuolielimellä ilmaistavaa tunnelmaa samaisella ämpäri-termillä kertoen että sellaista on joskus tarjolla.

Pitänee vissiin laittaa linkit uusiksi. Näin yleisön pyynnöstä.

En ole ihan koko viestiketjua lukenut, mutta näiden viimeisten viestien perusteella heräsi kysymys. Onko auto siis mattasininen ja sä meinaat museokatsastaa sen? Onko prosessin onnistumiselle edellytyksiä?

Se on erittäin hyvä kysymys ja vuoden vaihteessa ollaan viisaampia. Saattaa olla että ensi viikolla menee useampi purkki kiiltovahaa, ettei näyttäisi ihan niin pahalta. Siis museomiehen silmissä, minusta nykyinen kiilto sopii mainiosti kuvaamaan omistajan loistavia ajatuksia.