Amazon -70 budget sport

Parempi kuin huumorinurkka, joten seurantaan menee!

Tuon tekstin kun muuttaa mielessään kuviksi..... ei jumalauta. 

> Takaluukun jousien kanssa painiessa voi saada muutaman päivän saikunkin peukalon jäädessä jotenkin mystisesti vääntötyökalun ja korin väliin...
> Juu, kokemuksella.
> Lopputuloksena ne jouset ei omassa edes jaksa pitää luukkua ylhäällä mutta onneksi on harjanvarsia...

Kiitokset näistä sanoista. Ny voi mennä tallille elvistelemään kavereille, että vaikka mitä sanotte, niin minä en todistettavasti  ole maailman huonoin autonelvyttäjä. Osoituksena myös muille – fanfaareja ja rummun päristystä - oman takapaksin kansi täydessä stondiksessa. Tai ehkä tällä foorumilla voi olla sen verran rehellinen (enkä edes tällä kertaa niin rehellinen kuin chattiautossa pussihousun museota kauppaava autokauppias toisessa potenssissa), että tavaroita amazonin tavaratilaan nostellessa ei ehkä ole viisasta laittaa päätään tähän ruotsalaisvalmisteisen giljotiiniin. Jota suomalainen harrastaja on parhaalla taidoillaan modannut paremmaksi saikkuautomaatiksi. Pitää myös muistaa sanoa jälkikasvulle, vaikka ei se ole mun harrasteautoihin halunnut koskea. Rouvasta ei ole niin väliä, ainakaan silloin kun hän huutaa kuin oopperan sopraano mun harrastuksista.



Edit: ei näy kuva mulle, joten laitetaan edes linkki

https://www.dropbox.com/s/wv713sdktvbu8vn/WP_20141227_001.jpg?dl=0.

Tää on just tätä /Edit

Kiitti myös harjanvarsivinkistä, kätevä osa joka ei vie puolta amazonin mahtavasta tavaratilasta. Kaveri muuten siitä totesi, että ilmeisesti suunnittelija Pelle Svensson konttia raapustaessaan oli katsellut enemmän naapuripöytään sillä silmällä toista suunnittelijaa Palle Svenssonia (Etunimen viimeinen vokaali lausutaan ruotsalaisittain iinä). Jos olisi ollut autonsuunnittelu mielessä, niin sijoittamalla bensatankin taka-akselin päälle olisi kontin pohjaa voinut tiputtaa 20 senttiä. Tilaa olisi ollut kontissa toisella lailla ja toimintasädekin olisi ollut jotain muuta kuin se nykyiset 250 kilometriä. Mutta tämä kaveri onkin insinööri - ei ku sorry, taas tuli tehtyä sama virhe, älä nyt suutu jos tätä luet - Diplomi-insinööri.

ilmeisesti suunnittelija Pelle Svensson konttia raapustaessaan oli katsellut enemmän naapuripöytään sillä silmällä toista suunnittelijaa Palle Svenssonia (Etunimen viimeinen vokaali lausutaan ruotsalaisittain iinä). Jos olisi ollut autonsuunnittelu mielessä, niin sijoittamalla bensatankin taka-akselin päälle olisi kontin pohjaa voinut tiputtaa 20 senttiä. Tilaa olisi ollut kontissa toisella lailla ja toimintasädekin olisi ollut jotain muuta kuin se nykyiset 250 kilometriä. Mutta tämä kaveri onkin insinööri - ei ku sorry, taas tuli tehtyä sama virhe, älä nyt suutu jos tätä luet - Diplomi-insinööri.

ja olisi ollut vähän turvallisempi asennuspaikkakin, ainakin peräänajotilanteissa.. (mites toi ny kuulostaa niin irstaalta?)

oman takapaksin kansi täydessä stondiksessa.

Mulla onkin tuo vanhempi lentokonekahva joka on kai umpilyijyä ja painaa reilun leiviskän verran...



Ilmeisesti Palle ja Pelle tappeli, Palle sai lyötyä Pelleä päähän tuollaisella vanhalla kahvalla ja Pelle viisastuneena suunnitteli uuden ja kevyemmän kahvan.
Ja niin saivat Palle ja Pelle piestä toisiaan kontinkahvoilla mielin määrin eikä ketään sattunut kovasti.
Sivutuotteena alkoi Amazonin kontinkansikin pysyä juhlatanassa.

Toi bensatankkiratkasu on ollu käytössä myös velivenäläisellä. Mossessa on aivan sama systeemi. Mitäpä venakot ei olis kopioinu 

Montaa mossee en onneks oo joutunu raapiin, yks riitti. Tämä oli vm77 Elite.

Tosin jos tankki pitää vaihtaa niin siihen ei kauaa mene kun ottaa ruuvit auki ja tankki vaihtoon. Tuon ikäsissä vekottimissa on tankki muutenkin sijoteltu miten sattuu välillä. Esim Kadett B on tankki vänkärin puolella takaluukussa. Ihan kun olis jerrykannu lyöty varapyöränkoteloon. On muuten ilkee ottaa pois...

Tuohon aikaan turvallisuus oli vain joku sana muiden joukossa.

> Mulla onkin tuo vanhempi lentokonekahva joka on kai umpilyijyä ja painaa reilun leiviskän verran...

Tätä en kerro kavereille koska haluan edes kerran elämässä pitää yllä illuusiota kavereiden silmissä. Hieno amazon sulla muuten (peukkua, mitenhän sellainen hymiö tehdään)

Periaatteessa piti joulupäivinä aloittaa pellin polttaminen kiinni, mutta vietettiinkin perinnejoulu - Kaasu loppui heti alussa. Näin ollen tässä on ollut aikaa askarrella kaikenlaista intomieliselle harrastajalle vähemmän tärkeää, kuten ottaa puskuri  ja 12 vuotta sitten toiminut pakoputki pois tieltä.

Joskus ennen kuin kuusen alle auton ajoin, laitoin tankin täyteen bensaa. En muista tuliko tehty ihan proharrastajan versio eli lorautinko säilytysainetta sekaan. Jotain tankissa edelleen oli - muutakin kuin museomieheltä hankitun tankin täytettä eli ruostetta.

Jotta elämä ei olisi pelkkää vastoinkäymistä, niin lisää positiivisia uutisia. Aikoinaan missä lie vaurauden puuskassa olin laittanut rosteriset letkukiristimet bensapumpun tulopuolelle. Jaarupääsylinteri on pöydällä ’Kuusakoski  waiting for approval’ -tilassa, joten letkujen irtirepiminen oli helppoa kuin aikoinaan heinänteko Mikkelin maalaiskunnassa.  Olin jopa hankkinut pätkän 6 millin pensaletkua etukäteen. Kun vanhan letkun sai käteen, siinä vaiheessa tietty tuli mieleen takaumia nuoruudesta. Amazonissa bensapumpun molemmin puolin on eri paksuiset letkut- meno 6 ja tulo 8. Tosin kyllä pienen preventiivinkin saa isommankin vehkeen ympärille jos sen puute on toiminnan este. Siis kaverit kertoo näin.

Letku meni paikoilleen ja sitten alkoi tyhjennys. Paineilmaa hieman tankkiin ja kummasti alkoi gaso virrata kanisteriin. Tällaista autoharrastus voisi olla useamminkin: istua laatikon päällä katselemassa kun pensa valuu ja juoda kaljaa. Välillä vaihtaa törppöä.

Itsekseen tämä ei onnistunut eli pyysin kaveria. Hyvin auliisti halusi auttaa. Kun kysyin mihin hän laittoi bensat, ne meni  tuoreemman ruiskuvolvon tankkiin. Kertoi että kaasarissa näitä ei voi käyttää, mutta tuoreemmassa ruiskussa ne menee  kun on hyvä suodattimet.  Tarjoutui jopa hyvin tyypilliseen tapaan että kun nyt tuota kaljaa olet litkinyt niin tarvitsetko kyydin kotiin. Voin viedä.  Voi olla että sai ihan hyvää puhdasta stuffia, sen verran bensahometta oli tankissa. Itse aine oli melko kirkasta, mutta pian kuulemme tulokset miten se tankissa vielä jäljellä ollut 15 litraa toimi.

Kun etukautta oli tankki tyhjä, tyhjennysruuvin kautta loput pensat pois. Nyt samalla tietää, että kun tankin ajaa tyhjäksi, niin tyhjennysruuvin kautta ei tule enää monta desiä pois. Niin ja ihmeiden aika ei ole ohi, tyhjennysruuvi lähti ilman lämmittämistä ihan vaan dödöllä auki. Tosin lämmittämisen olisin todennäköisesti jättänyt tekemättä, Lauda look ilman massia kun ei taida edistää menestystä toisen sukupuolen parissa.

Tankkia reiästä kurkkiessa (näistä rei’istä olen oppinut olemaan ottamatta kuvia, korville tulee) aika puhtaalta näytti. Bensahometta kyllä on, mutta ei ruostetta, kumma kyllä.



Etsi kuvasta virhe. Vastaus – lattialta puuttuu normaali tankin tyhjennyksen 5 litraa gasoa.

Mitä on bensahome?

Peukkuhymiö tulee näin (ilman välillyöntejä) :t y k k ä ä:

Eli

>Mitä on bensahome?
>
>Peukkuhymiö tulee näin (ilman välillyöntejä) :t y k k ä ä:



Vanhojen autojen laitossa löytää ainakin kolmenlaista vaaleaa hometta. Bensahome on sellaista valkeaa jauhoa, joka kertyy auton seisoessa kaasareihin ja joka tukkii suuttimet. Siitä esiintyy myös ruskeita sävyjä Sähköhome on taas sellaista, jota kertyy Boschin sulakkeiden päihin, liittimien ja muihin vastaaviin paikkoihin. Sekin on valkoista. Ja sitten tietty sitä tavallista valkeaa hometta, jota kertyy sisustukseen kuusen alla. Vielä on yhtä ruskeaa hometta, jota kertyy auton pelteihin ja se lienee harrastajille kaikkein tunnetuinta. Pystyisiköhän näin tieteellisellä sepustuksella anomaan autohomeiden liittämistä kasvitieteelliseen järjestelmään ja hakemaan nopelin palkintoa?

Aiemmin jo kerroinkin että jouluaikana ei tarvinnut aloittaa hitsausharjoituksia kaasun puutteen takia vaan pystyi keskittymään muuhun olennaiseen. Eli purkamaan ja aloittamaan mahdollisimman paljon juttuja että saa paljon irtonaisia osia arkistoitavaksi. Koska tavoitteena on kuitenkin saada auto liikkuvaksi, toimivat sähköt voisi olla ihan kiva yllätys. Kun koneesta otetaan savut pitkästä aikaa, toiveena että ne ekat savut eivät tule muualta, kuten sähköistä.  Ensimmäistä kertaa virtoja kytkiessä vilkku, pitkien merkki ja kojelaudan varoitusvalot toimi. Muut ei. Mutta ei savua mistään. Tästä on hyvä aloittaa.



Ja jos tätä katsellaan liikaa, niin vielä linkki

https://www.dropbox.com/s/sox4b4r24pa24zk/WP_20141225_001.jpg?dl=1

Kävin hakemassa Jupetilta uuden sulakerasian. En tiedä oliko Jupetti joulumielellä ja ajatteli, että en ole saanut paketteja, kun oli pakannut rasian ihan kahteen pakettiin. Tai voihan se olla että katsoi minun tarvitsevan terapeuttista kuplamuovia stressileluksi. Tai sitten vaan tiesi, että kaikki minulla hajoaa, niin kuin Lankulle kuljetettu tuulilasi SudeettiSavon Subaru expressillä. Tosin siitä lasista ei voi olla ihan varma, voihan se olla että meni Jupetin lasimurskaamossa. Sorry nyt Lankku kuitenkin. Sulakerasiapaketeista aukaisin ensimmäisen, eli pohjan. Toisen jätin seuraavaan jouluun, että silloinkin olisi paketti. Sitäpaitsi uusi kansi ei sopisi auton lookkiin.

Sisustaa tuli purettua ja kirottua lattian Volvon bitumiäänieristeitä. Jo 60-luvulla Volvo näköjään keksi mustan goretexin, joka päästää veden ja suolan levyn alle, muttei ilmaa, joka sen kuivaisi. Myös liima, jolla levyt tervasivat kiinni, on kuin superglueta sormien välissä. Jos joku tietää millä muulla kuin poravasaralla bitumi lähtee pellistä, kiitollisena otetaan vihje vastaan.  Autossa kun on yllättäen myös tervettä peltiä.



https://www.dropbox.com/s/hhp4luwy8tat95o/WP_20141229_003.jpg?dl=0

Ohessa kuva ehtaa kasaria eli autoon aikoinaan tehty eka paikka. Ratsupaikka on edelleen paikoillaan ja tukevasti kiinni. Tämän kanssa ei finikoria säästelty tavoille vastaisesti pohjassa. Viereen on tullut tarvetta toiselle, mutta se tehdään ehkä hieman siistimmin. Tai ainakin yritetään.

Hitsaukset aloitin, niistä myöhemmin. Kaveri katseli jonkin aikaa askartelua ja totesi, että tota vauhtia ekat paikat ovat museoautoikäisiä sitten kun tuon rekisteriin saat. Vakavasti pitää miettiä hitsauksen ulkoistusta. Ei näin vanha äijä sitä taida enää oppia, vaikka joskus mielestäni jotain osasin.

Itse poistin 142:sta nuita äänieristeitä kuumailmapuhaltimella, teräslastalla ja katkaistulla ruåttalaisella äänenvaimetimella elikkäs moralla. Lähti suht helposti kuin myös massat hitsaus paikkojen ympäriltä.

> Itse poistin 142:sta nuita äänieristeitä kuumailmapuhaltimella, teräslastalla ja katkaistulla ruåttalaisella äänenvaimetimella elikkäs moralla

Kiitoksia vinkistä, nyt alkoi irrota kuin räkä nenästä viikon flunssan jälkeen. Kama näytti tarttuvan näin tehtynä hanskoihin&haalareihin yhtä hyvin kuin Dinitrol plyyssiin.

Aloitin koriharjoitukset etupäästä eka vaiheena lokasuojien irtirepiminen rälläkällä. Turha kuvitella että lähtisivät nätisti pulteista kääntämällä niin kuin Volvon korjauskirjan Dressmanin pukumies aukoo kiiltäviä pultteja pyöräkotelon sisältä SVO1xxx työkalulla, jota kansanomaisesti kiintoavaimeksi kutsutaan. Tempaisin aluksi suurin piirtein alusta asti kiinni olleet alumiiniset sisälokarit pois ja hämmästys oli suuri kun niiden takana ei ollut mätää. Yleensähän näistä Kinder yllätyksistä löytyy ruskeaa positiivisimmillaan 500 % odotettua enemmän. Edes yläosan kurankeruuhyllyllä ei ollut usean sentin sedimenttia suomalaista soratiepintaa, ainoastaan lukuisia kerroksia finikoria.  Lokarit ja ruosteenestoaine on aika lyömätön yhdistelmä. Tuskin sisäkaaret unohtuu tallin nurkkaan pölyä keräämään, ainakin tämän kokemuksen perusteella lokarit eteen säästää paljolta v…tukselta, siis volkkaritukselta. Volvothan ei ruostu, ei. Myös muusta ehkäisystä huolehtiminen menee vakavaan harkitaan. Takapesään kun saa Lokarin pessaarin parina reilulla satkulla.
 
Kun katsoin siistiä mustaa massapintaa, niin kovasti mietitytti ottaako etusiipiä ollenkaan irti. Taka-alakulmat saa hitsattua ilman irrotusta. Siipien istuvuus säilyy todennäköisesti parempana kuin ei revi irti eikä suojatut kohdat aukea keräämään kotoperäisiä mineraaleja, kuten tiesuolaa. Jos nyt kerrankin uskoisi että ehjää osaa ei kannata purkaa eikä toimivaa laitetta korjata.

Kuskin puolen etusiipi on joskus auton nuoruudessa saanut kipeää.  Ei kuitenkaan pahasti, kun paja on saanut naputtelemalla ja kitillä muotoon.  Kitti oli vedetty suoraan pellille ja hyvänä on pääosin säilynyt jotain 40 vuotta.  Etusiivessä itsessään oli outoja reikiä, kun parissa paikassa lokasuojassa konepellin vieressä ylhäällä oli kapeita mätävakoja. Muutoin lampun ympärykset, lokasuojan reunukset, A-pilarit ja muut mädän tyypilliset esiintymisalueet olivat täysin kunnossa. Jopa roiskeläpän kiinnitystangosta löytyy alkuperäistä sinistä maalia. Museomies olisi onnesta soikeana, kun löytyi ehta alkuperäinen sävy jota voi pyytää tervakauppiasta lantraamaan muutaman aallonpituuden tarkkuudella.



Amazonin etusiipeä sisältä, joka on samalla Toyota entisöijän kuva-arvoitus. Kuinka vanhasta autosta kuva on:  A. 1-2 vuotta B. 3-4 vuotta C. 5-6 D. Kuva on photoshopattu.



Konepellin vieressä oleva entinen avoin ruskea vako brasialialaisen vahauksen ja temppujen jälkeen ummessa. Tästä alkoi hitsarin ura. Kaverin mielestä siihen se olisi päättynytkin, jos sauma olisi kuvattu.

Mulla meni tunti ennenkuin sain hihityksen ja hekutuksen loppumaan Hienoa tarinan kerrontaa ja samaistuin samanlaisiin ajatuksiin omissa vaatimattomissa projekteissani.. Kimi - setä tietää ne..Joten jatka samaanmalliin niin saamme taasen yhden auton tien päälle, minne ne kuuluukiin.
ps herrgårdsvagenissa ei ole tuollaista takaluukun päälle olevaa painavaa mönttiä vaan suorastaan postiluukun tapainen kilven pitäjä..ja jopa kaksosainen takapää, ylä- ja alaosa

Kimi - setä tietää ne..

Älä turhaan heittäydy vaatimattomaksi. Jokainen harrastaa omalla tavallaan ja pääasia, että on kivaa.

P.S. Lopetin muuten Aku Ankan tilauksen, kun tätä lukiessa on kivampaa.

Kiitoksia kannustuksesta. Tässä melkein uskoo olevansa tositeeveen tähti ihan kuin Idiots kisan eka rundilla tippuva ja telkkariin päässyt wanna-be-a-start-but-without-a-slightest-talent.

Hieman niukasti hanke edennyt mutta jotain kumminkin. Sen verran museomies nostaa päätään, että projektiin piti kysellä radiota. Ilarilta löytyi Becker, josta halusi luopua projektin budjettiin sopivaan hintaan. Radion hankkiminen on ehdottomasti niitä ensimmäisiä asioita, joita museomies auton kunnostuksessa tarvitsee.  Onhan Beckerissä tarpeeksi kiiltävää, katso vaikka kuvaa.  Mutta olkoon sitten, tähänkin nyt panostetaan, kun menee samalla muiden osahankintojen kanssa. Edellinen radio, jonka kojelautaan aikoinaan kiinni löin, oli lähes ilmainen rompetorin roskalavan Schaub-Lorenz.  Muistelen, että tehoa siitä sai ulos lähes yhtä paljon samaan sarjaan kuuluneen kaiuttimen kanssa kuin kohteen elämää nähneestä moottorista. Poppikoneen kabiiniin tuoma vanhemman radion soundi, jota joku kutsuisi rätinäksi ja suhinaksi, oli hyvinkin identtinen moottorin äänimaailman kanssa.  Beckerin pitäisi olla toista. Tämä Becker ei toiminut, joten jotain vaatii että hifi kaikuisi. Kiiltävä toimimaton mötikkä kojelaudassa ei paljon muiden kuin museomiehen mieltä lämmitä.



Vein radion tutulle joka osaa elvyttää Blaukkareita ja kehuu niitä aivan loistaviksi. Katseli Beckeriä ja sanoi että nämä eivät ole hänen suosikkejaan, niissä kun on Germanium transistorit. Olen aina luullut, että Blaupunkt on saksalainen, ilmeisesti ovat sitten jotain Japanium tai Usanium tavaraa sisuskaluiltaan. Ranskalaisista transistoreista en usko edes hänen innostuvan, vaikka ranskiksilla suostuu ajamaan.

Omassa autossa oli aikoinaan kiinni kiinteä, heiluva antennpiiska takalokasuojassa. Säilytysaikana se katkesi, sinänsä harmi koska pituutta sillä oli kuin mustan miehen vehkeellä. Uudelle antennille on tarvetta, tai siis sellaiselle joka sopii projektiin. Tarjolla oli kiiltävä kromiantenni. Pikkaisen aikaa piti empiä, kun se oli liian kiiltävä. Otin kuitenkin pois kun ei ollut Hirschmann, sellaisen asentaminen tarkoittaisi projektin idean täydellistä vesittämistä. Hinta tietty oli projektin budjetin mukainen.

Kaveri myös ylpeänä esitteli levysoitin-raatoa. Oli kuulemma lenko ja sellaisesta saisi soinniltaan aivan huippua. Oli ostanut pois netistä kuleksimasta ja kuulemma tässä oli jokaisen tosihifistin malli. Tässä vaiheessa en ollut aivan varma kenellä meistä viiraa eniten ja oli lenkoa päässä. Jutut alkoi tuntua niin takuumusikaalisilta, että stadin sudeettisavolaista viedään kuin litran mittaa Mikkelin torilla mansikka-aikaan. Tarkemmin katsottuna merkki oli Lenco, eli tällaisen juntin eka assosiaatio ja käsityskyky ei mennyt ihan kohdilleen. Itse en valitsisi tuotemerkiksi lencoa, se kun on melkein sama kuin joskus saappia mainostettiin ihan Finskin lehdessä rekkarilla ASS-jotain. Jo silloin ja edelleen alalla lienee vallitsevana käytäntönä ilmoittaa rekkarissa auton tyyppi mielikuvien vahvistamiseksi.  Volvoväelle mainoksessa ei ollut mitään uutta. Mielenkiinto koski vain versiota mihin asti olivat päässeet. Taisi olla kolminumeroinen.

Kaveri lupasi katsoa Beckeriä illalla. Perinteiseen tyyliin ei sanonut mikä ilta, mutta eiköhän radio joskus saa osakseen muutakin kuin etäältä katselua. Jossain vaiheessa näihin romuihin itse kullakin palaa hihat, viimeistään siinä vaiheessa kun mihinkään ei enää mahdu. Jos jollakulla on muuten vanhaan Beckeriin sopivia kaiutinliittimiä, niin tarjoa rohkeasti. Ostaa en kuitenkaan lupaa, kun kyseessä on kuitenkin budget sport. Liittimille olisi tilaa jossakin osaläjässä ja tarvekin tulee joskus vastaan.

Ai se mun antennin hirschmann merkki näkyi noin selvästi...
Jos noita ämyrin liittimiä ei muualta löydy niin Matti Yli-Piipari Kauhajoelta toimittaa rahaa vastaan.