Kaikilla todellisilla GT-miehillä on kuulemma poikittaistuki konehuoneessa. Sellainen piti siis saada.

Homma alkoi sillä, että ensin mittailin konehuonetta ja iskunvaimentimen tolppien yläpäitä. Poikittaistukea ei siis tällä kerralla tehdä puusta, vaan tuo lauta on tuossa vaan tarjoamassa referenssipisteitä mittauksia varten. Camber-kulmien ollessa säädettynä ääriäpäihin niissä rajoissa, joita Volvon tehdas on meille suonut ilman muutoksia, on iskareiden yläpäiden väli 99,5 cm. Tässä autossa siis. Kun vanhimmilla yksilöillä on ikää 40 vuotta ja nuorimmatkin ovat jo 22 vuotta vanhoja eivät nämä mitat välttämättä ole ihan vakioita eri yksilöiden välillä.
Tässä vaiheessa näytti siltä, että konehuoneeseen saisi suoran tangon mahtumaan tuon korkean imusarjan ja 1986+ konepellin väliin. Ylettömästi tilaa ei ole, mutta riittävästi.


Seuraavaksi piti määrittää, että minkälaisessa kulmassa tasopinta on suhteessa tasojen väliseen suoraan. 12,7 astetta sain tulokseksi. Tämän jälkeen vielä mittailin tolpan yläpäätä ja tein siitä piirroksen itselleni:

Selkeää. Sillä eteenpäin ja mitat tietokoneen ruudulle:

Tästä oli helppo jatkaa. Halusin poikkitangon olevan irrotettavissa, joten kiinnikkeet piti suunnitella niin, että tanko pultataan kiinni hitsaamisen sijaan.

Päädyin siihen, että putkeen tehdään jonkinlainen kiinnikepala, joka pultataan kahden levyn väliin. Tässä vaiheessa oleellista oli tarkat mitat konehuoneesta ja erityisesti iskaritolpan ja konepellin välisestä tilasta. Tämän mallisen palan pitäisi mahtua, ja toteutus olisi yksinkertainen. Yksinkertainen on hyvä, tällä polulla jatkettiin.

Putken kiinnikkeiden osalta sama yksinkertaisuus jatkuu. Päätin ylimitoittaa kiinnitysreikien määrän, ja pultteja tulisi kaksi molemmille puolille. Pulttikooksi tuli 10mm. Reiät saisivat olla hieman soikiot, jotta kiinnityksessä on hieman pelivaraa.


Poikkituki on nyt valmis. Sitä vaan ei vielä tässä vaiheessa ollut olemassa.
Muotojen monimutkaisuuden tähden päädyin laserleikkauttamaan osat. Käsipelilläkin ne voinee tehdä, mutta tuntipalkoille siinä hommassa ei pääse. Plasmaleikkuri hieman helpottaisi, jos käsipelillä pitäisi ruveta tekemään, mutta sellaista ei tämän oman vauhtiputkan työkaluhyllystä löydy.
Laserleikkausta varten piti saada kaksiulotteisia CAD-kuvia. Lopulta osat muotoituivat tämän näköisiksi:

Todellisille tee-se-itse -miehelle pistän tähän vielä mitatkin esille:






Materiaalin osalta alumiini olisi tässä varmaan todella rock, mutta omat vajaavaiset kyvyt alumiinin hitsauksessa ohjasivat toiseen suuntaan. Terästä hitsaa melkein kuka vaan ja melkein millä vaan hitsikoneella, joten teräs olisi tässä omalla kohdalla paras materiaali. Rosterikin olisi varmaan ollut OK, mutta koska joka tapauksessa haluan maalata poikkitukikokonaisuuden, niin katsoin turhaksi maksaa rosterista lisähintaa. Hetken odottelun jälkeen osat olivat olemassa:

Pahempia mittavirheitä ei ainakaan vielä tässä vaiheessa tullut vastaan. Palikat mahtuivat paikoilleen ja mikään ei vielä näytä ottavan konepeltiinkään kiinni.


Poikittaistuki alkaa hahmottua todellisuuteen. Tässä määritetään poikkituen putken lopullista pituutta:


Putken mitaksi sopii 88,5 cm. Putki siis viilapenkkiin kiinni ja poikki oikeasta kohdasta:


Seuraavaksi pitää valmistella putken tulppapalat. Leikkautin tulpat yhtenä kappaleena, jolloin ne pitää ensin erottaa toisistaan ja viilata ylimääräiset väkäset tasaisiksi:


Katsoin helpoimmaksi hitsata tulpan ensin putken päätykiinnikkeeseen kiinni takapuolelta. Tästä syystä kiinnikkeessä on uloke ja tulpassa on neliö reikä.

Kun tulppa on kiinni kiinnikekappaleessa, ja kun putki on sujautettu paikalleen, jää tulppa sopivasti vähän reilun millin putken päätä korkeammalle.

Siitä osat on helppo sulattaa yhteen.

Samat temput pitää tehdä myös putken toisessa päässä. Nyt oli kuitenkin oleellista, että putken päätykiinnikkeet tulevat samaan linjaan keskenään. Se oli helposti varmistettavissa niin, että nosti putken ylös pöydän pinnasta palikoiden varaan, jolloin päätykiinnikkeet asettuvat samaan tasoon suhteessa toisiinsa.

Vielä pistehitsit kiinnikkeisiin, ja väliputkea pääsee sovittamaan autoon.

Vilken tusenmarks fiba! Kun 2m pitkästä putkesta katkaisee tarvittavan 88,5cm palan, niin jäljelle jää 111,5 cm ylimääräinen kappale. Koska mahdollisuuksien rajoissa on se, että hitsaukseen ryhtyy väärän putken pätkän kanssa, on lähes varmaa että niin myös käy. Onneksi osat oli vasta pistehitsattu kasaan. Hitsit auki ja pari askelta tulosuuntaan. Muutaman ylimääräisen voimasanan ja parin kahvikupin jälkeen putki oli oikeassa mitassa:

Tässä vaiheessa pääsee jo varmistumaan, että tuliko suunniteltua sopimatonta kuraa vai paikalleen istuvaa priimaa:

Imusarjan ja tangon väliin jäi vähän alle 1 cm tilaa. Aivan riittävästi.


Samoin konepelti mahtuu kiinni, eikä putki tai mikään muukaan osa ota siihen kiinni. Tässä vaiheessa vaikuttaa vahvasti siltä, että kyllä tästä poikkituki syntyy. Putki kylläkin menee osittain öljyn täyttöaukon yli, mutta sen kanssa on vaan elettävä, koska halusin putken olevan suora ilman mutkaosia. Putken ja öljykorkin väliin jää kuitenkin niin reippaasti tilaa, että poikkitukea ei tarvitse poistaa öljyä lisättäessä.
Kaikki vaikuttaa siis toimivan, joten kiinnikkeiden paikat voi merkitä levyihin:


Ja kiinnikkeet pistehitseillä levyyn kiinni. Hitsasin ensin vain toisen kiinnikkeen levyyn.

Varsinaisen hitsauksen päätin tehdä puikkokoneella. MIG-hitsainta ei tällä hetkellä ole, ja tuo 5mm tavara menee ihan hyvin puikollakin. Ei ehkä kauneinta hitsisaumaa, mutta riittävän hyvää ja toimivaa tähän käyttötarkoitukseen.

Kun ensimmäinen tuki oli kiinni, pulttasin 8mm paksuisen kiinnikepalan telineiden väliin ja hitsasin toisen kiinni. Telineiden väli jää niin kapeaksi, että tuo toinen palikka oli helpointa hitsata kokonaan ulkopuolelta. Sen ehkä saisi puikolla tuosta välistäkin, mutta toimii näinkin. Tätä varten viistin telineekappaleen alapinnan rälläkällä ennen hitsausta, jotta sain hitsin tunkeutumaan läpi asti.

Sen jälkeen pääsikin jo pinnoitushommiin. Pohjamaali päälle. Pintaan oli tarkoitus vetää VHT:n ryppyisen pinnan muodostava maali, jota olen ennen ostanut Stirwellin verkkokaupsta. Siellä oli kuitenkin seuraava tyly ilmoitus:
VHT tuotteiden maahatuonti on toistaiseksi keskeytetty niiden sisältämän tolueenin takia.Paha takaisku. Olin jo päässyt mieltymään tuohon tekstuuripintaan.

Paremman puutteessa siis "tavallista" satiinipintaiseksi kuivuvaa mustaa maalia päälle. Muut osat odottavat vielä maalausta ja lopullista asennusta.
Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain vastaavaa Volvon 700-sarjan merikonttiin. Siinä vaan on vähän hankalammat iskaritolpan yläpäät tällaista projektia ajatellen, kun Volvon insinöörit ovat halunneet tehdä siitä pinnasta kaarevan ja epätasaisen. Samoin suunnittelupöydällä on muhimassa 200-sarjaan ne alemmat tuet, joilla moottorin alla oleva pokittaispalkki sidotaan koriin pituussuunnassa.