Noniin hetkeen ei ole taas kirjoiteltu. Kaikenlaisia käänteitä on tapahtunut ja harrastelu on lähtenyt aika isostikin eteenpäin auton tekniikkapuolen kanssa.
Tulossa pitkä kirjoitus, joten ottakaa hyvä asento ja vaikka kupponen kahvia.
Jaan tämän kyllä ehkä suosiolla useampaan eri osakokonaisuuteen
Sitten asiaan.
Osa 1. "Purku" - syksy 2024Autolla ajeltiin kuivien kesärengaskelien loppuun asti. Taisi viimeiset ajot olla 19 lokakuuta ja siitä auto seisontaan. Viimeisten viikkojen aikana alkoi kuulua nopeasti paheneva hankaava/metallinen ääni jostain ratin ja etupuskurin välistä. Tarkempaa paikkaa äänelle ei osattu paikantaa, mutta epäilykset kohdistui muita paikkoja pois-sulkemalla vaihdelaatikkoon. Ääni oli pahimmillaan kiihdyttäessä pienillä vaihteilla, mutta sen sai kuuluville ihan paikallaankin kytkintä vasten vedättämällä. Pakkivaihde ollen ainoa, jolla ääntä ei erottanut.
Talven mittaa oli ajatuksena purkaa moottoria muutenkin ja korjata ainakin vuotavat venttiilivarren kumit. Myös tilavuuden nosto 2.0 -> 2.3 houkutti ja oli useasti mielessä. Ja kerran koneen aukaisisi, olisi näppärä vahvistaa alakerta samalla vaivalla H-profiili kiertokangilla.
Hetken asiaa tuumailtua päädyin metsästämään 2.3 B5234T konetta, josta rakentaa uusi mylly vanhan odotellessa pellin alla.
Käytetty kone löytyikin varsin pian ja kohtuulliseen rahaan. Paketin mukana tuli myös M56 manuaalilaatikko, jota ajattelin voivani hyödyntää sikälimikäli totean auton alkuperäisen olevan rikki.
Uusi kone haettiin hallille ja alettiin purkaa. Tässä vaiheessa on todettava etten ole koskaan aiemmin auton moottoria purkanut, saati kasannut. Jakopääremontti on ehkä "haastavin" remppa mitä auton tekniikkaan tullut tehtyä. Crossipyöriä ja vanhoja kelkkoja moottoreineen on tullut kyllä useampia purettua ja kasattua ihan hyvällä menestyksellä, joten ajatus oli ettei tämäkään sen kummoisempaa ole
Onhan tämä lisäksi mahdottoman mielenkiintoista ja samalla tulee taas lisää oppia.
Uusi B5234T3 kone oli peräisin hieman tuoreemmasta V70 T5 mallista. Ostohetkellä en vielä hahmottanut olisiko kone vanhempaa N sukupolvea vaiko jo uudempi RN.
Ostokonetta purettiin sillä ajatuksella, että vanha saisi pysyä autossa niin kauan kunnes uusi olisi valmis ja siinä vaiheessa tehtäisiin vain nopea vaihto laskemalla vanha apurunkoineen alas ja uusi paikoilleen. Mutta...
Melko nopeasti selvisi, että ostettu kone olikin aika kulunut ja ollut huonolla huollolla. Huhupuheiden mukaan "vain" n. 270tkm ajettu.
Sylintereissä oli lähes kaikissa syvät pystynaarmut ja joka paikka missä kulkee öljyä, oli paksun karstan peitossa. Varmaankin ollut viime ajat kauppakassina huonolla huollolla, halvoilla öljyillä ja pitkillä vaihtoväleillä. Onneksi ei ollut kallis ostos niin ei mahdottomasti harmittanut. Käytännössä koko paketti tuli maksamaan suunnilleen ehjän M56 manuaalilaatikon verran.
Kansikin aika hurjassa kunnossa ja paininkupeissa erikoista syöpymää. Liekö ollut joskus vettä koneessa varastoinnin aikana tms.
Melko nopeasti tein päätöksen, että hylkään alkuperäisen suunnitelman ainakin tämän koneen lohkon ja kannen osalta. Olisihan tuon saattanut vielä pelastaa poraamalla, mutta sitten olisi tarvinnut ylikokomännät ja budjetti olisi nopeasti karannut. Kansi hieman harmittaa kun tuo olisi ollut kovilla nostajilla, joiden olen kuullut olevan parempi vaihtoehto virityskäytössä. Uudempi RN kansi olisi myös ilmeisesti hieman paremmin virtaava, joskaan sillä nyt ei tällaisessa suurta merkitystä varmasti ole.
Sinällään kannessa ei varmaankaan ole mitään lopullisesti rikki, mutta isomman työn se kuitenkin vaatisi, jos sitä haluaisi käyttää jatkossa.
Ostetun koneen puretut romut sivuun ja sitten auton, sekä siellä lepäävän B5204T koneen kimppuun. Hieman jännitti alkaa nyppimään johtoja, letkuja ja muita haitoilla olevia komponentteja pois. "Tuleekohan tästä ikinä enää käyntikuntoista liikkuvaa autoa" - ajattelin.
Ei auttanut muuta kuin härkää sarvista ja työntouhuun. Parin päivän aherruksen jälkeen näky oli tämä:
Tässä vaiheessa viimeistään täytyy kiittää isääni. Ilman näin hyviä tiloja ja työkaluja ei tulisi tällaiseen ikinä ryhdyttyä. Toisaalta häntä voi syyttää tällaisten harrastusten pariin ajamisesta
Takaisin asiaan.
Kone laskettiin apurunkoineen päivineen alakautta lattialle. Tai oikeastaan kone ja apurunko pysyi paikoillaan ja muu auto nostettiin nostimella ylös. Kaikenkaikkiaan yllättävänkin näppärä toimenpide. Ainoastaan ohjausakseli teetti ylimääräistä pään raapimista kun nivelen boori oli ruostunut jumiin eikä suostunut liikkumaan ei sitten millään. Onneksi keksin löysätä ohjausaksen ylikautta jalkatilasta ja sitten koko paketti putosikin kivasti irtaalleen autosta.
Tässä vaiheessa oli jo yksi "Tinavitonen" purettu joten räikkä ja pulttimopo auki asentoon ja nopeasti osia toisistaan irralleen. Tässä vaiheessa oli myös oletuksena, että olen purkamassa vanhemman generaation "N" moottoria. Tätä ajatusta tuki myös kannen "venttiilikopasta" puuttuvat Torx tulpat. Netistä luettuna tämä viittaisi hydraulisiin venttiilinnostajakuppeihin, joita käytetty vanhemmissa koneissa.
Kantta irroittaessa koettiin projektin ensimäinen oikea isompi takaisku kun yksi kansipulteista katkesi avatessa. Muuan Heinonen Drift Team videoista oppineena tiesin, mitä tämä tarkoittaa jos katkennutta pulttia ei saisi ongittua lohkosta ulos.
Kylmä hiki otsalla kaverin kanssa onkimaan pultin nysää lohkosta. Onneksi pultti oli katketessaan löystynyt ja nysä lähti pyörimään ruuvarilla pyörittelemällä. Lopuksi porattiin pultin päähän pieni kolo ja lyötiin sopivan kokoinen Torx hylsy kiinni nysän onkimisen helpottamiseksi.
Victory!
Tässä vaiheessa huokaistiin helpotuksesta myös lohkon kunnon osalta. Sylinterit vaikutti olevan todella hyvässä kunnossa. Jopa alkuperäiset hoonausjäljet oli näkyvillä, eikä sylinterien yläosissa tuntunut kulumaa tai "rappua"
Olihan kone täysin käyntikuntoinen ja tuntui vetävän ihan hyvin, mutta jännitti sen kunto kuitenkin hieman. Tällähän oli kuitenkin ajettu n. 330tkm avaushetkellä.
Moottorin kunnostakin voi kyllä päätellä auton olleen pitkään harrastekäytössä ja varmasti ajettu paljon laadukkaammilla öljyillä ja lyhyemmällä vaihtovälillä kuin tavan kauppakasseilla yleensä. Yleisilme todella paljon siistimpi kuin 2.3 ostomoottorissa.
Alakertaa purkaessa selvisi, että tämäkin on ainakin lohkon osalta uudempaa RN versiota. Olen ymmärtänyt, että helpoin tapa erottaa RN kone on runkolinjan "huohotuskanavat". N koneistä nämä puuttuvat.
Erona ostettuun 2.3 koneeseen tässä 2.0 koneessa on lohkon ulkopuolelta tulevat öljysumut. 2.3 koneessa ne oli kiinni sylinterien alaosassa, eikä sumuille ole tarkistuskansia lohkon ulkopuolella.
Äkkiseltään tällä osaamisella laakerit ja muuten yleinen kunto tässä 2.0 koneessa vaikutti varsin asialliselta. Kansikin oli pintapuolisesti katselmoituna ehjän oloinen (Poislukien venttiilivarren kumit, jotka falskanneet melkoisesti öljyä pakokanaviin)
Pakosarjakin tainnut olla löysällä tai tiivisteet palaneet:
Olkoot tämä osa 1 ja jatketaan seuraavassa.
