Ajettua: Land Rover Discovery Sport, SD4 Aut. SE 5+2.
Plussaa: maantieajettavuus, maasto-ominaisuudet
Miinusta: hinta suhteessa laaduntuntuun, puhtia vievä automaatti, ohjaustunto
Nyt tuli ajettua testilenkki ja kokeiltua elämää tämän Discovery Sportin kanssa. Odotin tätä oikeastaan aika paljon, ajattelin, että tässä voisi olla sellainen auto, josta tykkään. Ulkonäkö on kohtalaisen hyvä, merkillä on historiaa tällä saralla ja ei tule joka nurkalla vastaan.
Noh, ensiksi tutustuin sisätiloihin, ja etupenkit olivat ihan mukavat, jokseenkin vaan halvan oloiset ilman nahkaverhoilua. Mutta ehdottomasti Volvon jälkeen perusjakkaroiksi hyvät. Omassa X3:ssa olevat perusnahkajakkarat eivät ole näin hyvät kokonaisuutena (mutta minkäs teet, kun on liian iso 3-sarjan sporttipenkkeihin).
Kojelaudassa, keskikonsolissa ja monessa muussakin paikassa on käytetty halvan oloista kovaa muovia. Tulee ihan mieleen jopa Hiace. Samoin mittaristo on todella halvan oloinen muuten kuin mittariston keskellä olevan infonäytön osalta. Se on ihan ok, joskin parempi resoluutio tekisi terää.
Keskellä kojelautaa on kosketysnäyttö, joka oli kyllä aika ankea ja halvan oloinen. Se oli suomeksi kyllä, siitä pisteet, mutta monessa kohtaa suomennos katkesi törkeästi tai oli lyhennetty tarpeettomasti (testaus??).
Ilmastointi tuntui olevan suoraan Mondeosta: jälleen jatkuvasti liian kovaa puhallusta... ja kun turhauduin asiaan ja laitoin manuaalivoimakkuuden puhallukselle, oli ykköstaso ok, mutta jo kakkostasolla puhalsi liian kovaa! Todella huonosti toimi ja tästä iso miinus.
Autossa ei ollut juuri lisävarusteita, ja se toki teki auton hieman ankeaksi.
Tässä muutama huomio kuvien kera.
Autolla oli ajettu vasta 10 000km, mutta jo oli penkin säätövipu hajonnut. Hehheh, laatua.
Ei keskikyynärnojaa etupenkkien välissä. Muutaman kerran meinasin nojata itseni kumoon tuossa, kun on tottunut, että aina siinä kyynärnoja on. Jarrupolkimen takana näkyy joku irtojohto. Takapenkille ei tuuletussuulakkeita.
Takapenkin tilat silloin, kun kuskinpenkki on "asennossani". Ei ruhtinaallisesti. Pääntilaa vähemmän kuin meillä, vaikka tässäkään ei ollut panoraamakattoa. Polvet nousee aika ylös, melkein näkyy ikkunasta ulos polvet
Ahtaan oloinen ja tavallisen oloinen tila.
Takaoven osalta, ja muidenkin ovien, tuntui siltä, että on suunniteltu ovi hienoksi ja sitten tajuttu. Ei muoviämpäri, tässä tarvitsee olla diskanttikaiutin ja lasinnostimetkin... mihinkäs ne pannaan? Eli mielestäni ergonomisesti ja tyylillisesti epäonnistunut sijoittelu lasinnostimen osalta ja äänentoiston suhteen diskantti on tuon kahvan takana. Äänentoistossa diskantit pitäisi tulla suoraan korvaa mieluiten silmien tasalta...
Autossa piti olla joku magneettisilpulla toimiva iskareiden säätö... valikkoa tähän ei ollut ja olisin jäänyt kaipaamaan "comfrot"-asetusta. Terävät kuopat ja poikittaissaumat tulivat oudosti läpi ja niissä alusta piti myös ääntä. Samoin soratiellä sora ropisi premium-autoksi liian kovaa.
Maantiellä, maastossa (mökkitiellä, jättömaalla), ja motarilla alusta toimi hyvin ja oli mielestäni mukava.
Ehkä osaksi renkaiden syy tuo pintaepämukavuus.
Rengasäänet olivat kohtuulliset, en sanoisi, että siitä jäisi hankinta kiinni, joskin hiljaisempiakin autoja on. Moottorin ääni kuului yllättävän kovasti läpi, traktorimainen fiilis. Ja matalilla alle 1500 kierroksilla tärinäkin välittyi turhan kovasti ohjaamoon. Työkalumainen tältäkin osin.
Testilenkillä dieseliä kului yllättävän paljon, seitsemän litraa sataselle, eli meni XC90:n kanssa samoihin. Työmatkallakin katsoin, että menee paria litraa enemmän kuin meidän autossa.
Testilenkkiin kuuluvassa ramppikiihdytyksessä auto lähti puskemaan aika tavalla eikä kaasu ja ohjaus sisäkurviin oikein auttanut, vaan puskeminen jatkui. Perä ei kuitenkaan lähtenyt irti. Parempi siis kuin etuveto-Mondeo, mutta nelivetoisille Bemareille tai XC90:lle ei vastusta ramppiajettavuudessa.
Yksi outous vielä: vakionopeudensäädintä ei voinut säätää kuin kaksi askelta kerrallaan eikä siinä tuntunut olevan minkäänlaista pikahyppyä. Eli 30km/h jos halusi lisää vauhtia, piti naputella plussaa viisitoista kertaa. Ja en siis voinut ajaa haluamaani rajoitus +5km/h mittarissa, koska vaihtoehtona vakkarilla oli +4 tai +6
Tässä vielä tuo mittaristo, jossa nuo pyöreät mittarit muistuttava halpaa japanilaista:
Autossa kuului lähes aina, kun oli vähänkin epätasaista (eli kehätiet ja kaikki asvaltit, jos ei ollut ihan uutta asvalttia), outoa rapinaa / kolinaa, jonka paikallistin tulevan kojelaudan sisästä. Todella harmillinen ääni eikä sitä saanut mitenkään pois. Tältäkin osin jäi halpa maku suuhun autosta.
Moottori tuntui ihan puhdikkaalta kyllä, mutta automaattivaihteisto tuntui sellaiselta vanhalta lootalta, joka syö kaiken tehon. Yllätys olikin suuri, kun automyyjä sanoi, että siinä on kyllä ihan moderni 9-vaihteinen loota. Vaihdehetki oli hidas ja lähtö hidasta (kuin Volvon vanhemmissa lootissa, joita oli XC60 ja V70 mm.).
Tässä kuva jossa auto on parhaimmillaan:
Ja tässä:
Kun nyt sitten koeajon päätteeksi löysin hintalapun autosta, niin yllätys oli suuri. Olin kaiken edelläkuvatun perusteella olettanut, että tämä olisi noin 10 000 euroa halvempi kuin mitä meidän nykyinen X3 oli, eli sellainen 55 000 euroa. Noh, eipäs ollutkaan, vaan hintaa oli:
Yli 70 000 euroa!
Ok, auto on 7-paikkainen, mutta tilat eivät ole, takakontinkaan, osalta yhtään suuremmat kuin meillä, laatuvaikutelma ja laatu tuntuu surkeammalta, jos haluaisi nahkaa ja vähän lisää varusteita, pitäisi latoa vielä enemmän rahaa tiskiin ja silloin kyllä XC90 olisi paljon houkuttelevampi vaihtoehto.
Sanoisin, että kaikenkaikkiaan "ihan kiva", mutta ei riitä.
Vanhalla kirsikalla jatketaan ajelua, ei ollut Discovery Sportista saamaan sitä fiilistä, että tämä on niin paljon parempi kuin nykyinen, että on aika raottaa lompakkoa.
(saimmeko niin hyvän diilin nykyisestä, että tuntuu ettei niin hyvää enää saa samaan rahaan?!?)
