Omasta kokemuksestani ja mielestäni suolaus on rektumista ja syvältä sieltä!
Käytetty kalsiumkloridi on hygroskooppinen aine (imee vettä itseensä). Tämä seurauksena pakkasessakin suolattu tienpinta kuuraantuu (jäätyy), koska suola imee itseensä kosteutta ilmasta (härmistyminen). Prosessi jatkuu niin kauan, kunnes saavutetaan se piste, jossa suolaliuos on laimentunut niin paljon, että se jäätyy. No, kyseisen suolaliuoksen jäätymispiste ja faasimuunnosenergia on jotain aivan muuta kuin puhtaalla vedellä. Joten saamme aikaiseksi jäätä, joka sulaa esim. -7C nurkilla ja paineessa (pelkkä täysperävaunuyhdistelmän paino riittää) matalemmissakin lämpötiloissa.
Jolloin meillä on aina liukkaat tiet, ellei suolaa kylvetä niin paljon, että tie on valkoisenaan sitä (missä ei ole mitään järkeä).
Tämä ei meinaa mennä tiepiirien tiemestareiden tajuntaan...
Olen joskus käynyt keskustelua em. herrojen kanssa aiheesta ja kemia on heille täysin tuntematonta, edes tuolla tasolla, vaikka se kuuluu peruskoulun oppimäärään.
Joskus takavuosina VT12:sta oli sellainen paikka, jossa tiepiirit kohtasivat ja suola-autot kääntyivät kumpikin ennen tiepiirin rajaa ympäri, jolloin siihen välille jäi sellainen muutamien satojen metrien pätkä, joka jäi suolatta. Mielenkiintoista oli se, että pakkasilla em. kohta oli aina kuiva ja hiton hyvällä pidolla varustettu, satanut pakkaslumikin pöllysi em. kohdasta pois ilman auraamista, ellei sitä tullut todella paljon kerrallaan.
Suolatulla tiellä lumi jää kiinni tienpintaan koska suolaliuoksen jäätymispiste on jotain mutta kuin 0 C astetta.
Lisäksi suolatun lumen tiheys on huomattavasti suurempi kuin puhtaan lumen, jolloin ns. pöllyäminen vähenee entisestään (lumi ei poistu ilmavirranmukana ajoradalta), koska lumi on painavampaa. Vaikka tätä lumen suolausta on perusteltu juuri sillä lumen pois pöllyämisellä.
Minusta parempi menetelmä on pelkkä kuuma hiekka risteyksiin ja muualla vain auraus yms. toimet ilman suolan rippustakaan. Tuohon hiekkaankaan ei pidä sekoittaa suolaa lainkaan, koska se aiheuttaa yllä kuvattuja ongelmia ja se suolattu hiekka ei pysy kiinni jäässä tai lumessa, kuten kuumana tullut tekee. Kuuma hiekka jäässä tekee pinnasta lähes hiekkapaperia. Ja kun jää kuluu pois, on alla paljas asfaltti, eikä jäätynyt suolaliuos.
Lisäksi suolaamaton tienpinta on pidoltaa tasainen ja ennakoitavissa, jolloin ajaminen on helppoa sopeuttaa vallitseviin olosuhteisiin.
Lisätään vielä tuolta tetra chemikalsin tuoteselosteesta ote:
Kalsiumkloridi liukenee hyvin veteen muodostaen lämpöä. Muodostuvilla liuoksilla on suuri tiheys. Lisäksi se on erittäin hygroskooppinen eli se imee itseensä vettä ja sitoo kosteutta. Kalsiumkloridiliuoksen eutektinen piste on n. -51 °C, jolloin 29,6 % kalsiumkloridiliuos on vielä nestemäistä. Kiteytymislämpötila vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri väkevyisillä liuoksilla. Kts. kalsiumkloridin jäätymispistekäyrä.
Kalsiumkloridiliuoksilla on alhainen höyrynpaine, jonka vuoksi kosteus säilyy kauan kalsiumkloridilla käsitellyn tien
pinnassa.
Hygroskooppisuutensa ja alhaisen höyrynpaineensa vuoksi kalsiumkloridi sopii hyvin sorateiden pölynsidontaan, sillä kalsiumkloridi imee itseensä vettä ja säilyttää kosteuden pitkään tien pinnassa. Estämällä teiden pölyämistä vähennetään sideaineksen poistumista, jolloin pintakerroksen uusimistarve pienenee. Pohjoismaissa pölynsidonta on kalsiumkloridin suurin käyttökohde.
Eli juurikin mainitsemani pointit!
Ja suolaamaton tienpinta kuivaa renkaiden tuottaman lämmön ansiosta nopeammin, vaikka kosteus tosin haihtuu tienpinnasta ilmankin (pyykkikin kuivaa talvella ulkona).
Olipas avautuminen!
