Päivitystä auton nykytilanteeseen, kun päivittely jäänyt vähemmälle. Katsotaan meneekö foorumi rikki pitkästä postauksesta...
Pikakelausta vuoteen 2021...Auto ollut tallin perukoilla kolmisen vuotta, 2021 autosta hajosi kytkinvaijerin pidike polkimen päästä, muovia kun oli. Auto jäi matkalle (toinen kerta elämässä kun 480 jätti tielle), ja hinuria odotellessa havaitsin hienoista savua keulan tietämillä.
Kytkinvaijerin pidike tuli vaihdettua, että sai auton ajettua kotiin. 300-sarjalaisessa on samanmoinen, mutta metallista tehty osa. Laittelin sellaisen tilalle.
Kotipihalla sitten ihmettelin tarkemmin tuota savun lähdettä - tai pikemminkin höyryn. Syyläri pikkuhiljaa tiputteli vettä, ja lähdin keulaa siitä purkamaan. Samalla kun keulan osat irroittelin, päätin puhdistaa ruosteet syylärin alta. Sen verran ruoste oli iskenyt, että tukipelti joka tuli syylärin, ilmastoinnin lauhduttimen ja ohjaustehostimen jäähdyttimen alle, oli ruosteessa.
Ilmastoinnin lauhduttimen olin purkanut jo aiemmin, nyt kunnostin vielä ohjaustehostimen jäähdyttimen, joka oli pahasti ruosteessa. Sinänsä auto tuskin ko. osaa edes tarvitsee, mutta laitoin kuitenkin kuntoon.
Samassa yhteydessä korjasin toisen luukkulampun joka ei enää auennut. Moottorin sisältä oli yksi diodi palanut. Sen vaihtamalla homma lähti taas toimimaan. Onneksi ei tarvinnut lähteä moottoria uusimaan, Volvo jakaa osan Ferrari 456:n kanssa, joten käytettyjen moottoreiden hinnat ovat usein jossain sfääreissä.
Takavalot alkoivat olla huonossa kunnossa. Tyyppivika tämäkin, tahtovat haalistua ja lopulta muuttuvat ensin haperoiksi ja sen jälkeen tomuksi. Viime vuosina uustuotanto on lähtenyt liikkeelle, ja uusia kuoria saa näihinkin. Ei nyt edullisesti, mutta kuitenkin. Vanhat valot pitää hajottaa, ja ottaa talteen alkuperäiset heijastimet jotka sitten liimataan näihin muovikuoriin alkuperäisille paikoilleen. Eipä huolta, näitä uusia heijastimia saa myös uustuotantona.
Tuli itselle siis laitettua myös uudet takavalot, ohessa muutama kuva
Valitettavasti lähtötilanteesta ei ole kuvaa. Tässä kuvassa vanha lasi/muovikuori on jo rikottu uuden tieltä. 
Uusi kuori liimauksessa. Lisäksi piti käyttää puristimia, että kuori asettuu tarpeeksi tiiviisti. Heijastimet oli kiinnitetty jo aiemmin liimaamalla.
Ja kuva lopputuloksesta, likainen auto ei tee oikeutta.Etupuskurin tukipalkki oli heikossa hapessa. Puskuri hieman roikkui ja ei ollut oikein elvytettävissä. Uusi käytetty tilalle euroopasta, ja sille pieni kunnostus.
Aika heikossa hapessa tämä palkki oli. Silti tästäkin saa talteen muoviklipsut, joilla uusipalkki kiinnitetään takaisin puskurin kuoreen.
Pitkälti tähän tilanteeseen auto jäi odottamaan inspiraatiota kolmeksi vuodeksi.
Pikakelausta vuoteen 2023... Elokuussa 2023 kansainvälisen Volvo 480 yhdistyksen aktiivit ilmoittivat Volvo 480 mallien suurtapaamisesta vuoden 2024 keväällä. Ilmoittauduin heti, olihan tuollainen tapaaminen ollut pitkään haaveissa. Ilmoittautuminen nyt kuitenkin kaikessa kiireessä jo unohtuikin. Kunnes...
Pikakelausta vuoteen 2024... Kevään korvilla Volvo 480 kerhon aktiivit muistuttivat käsiohjelman muodossa tulevasta tapahtumasta. Tämähän oli oikeasti ottanut tuulta alleen. Lähes sata ilmoittautunutta... Käsiohjelmaa selatessani havahduin siihen, että järjestäjät olivat laittaneet siihen Suomen lipun muiden jatkoksi, ja minähän olin siis ainoa suomalainen joka oli ilmoittautunut. Tässä oltiin siis suomen kunniaa häpäisemässä, jos paikalle ei saavuta
Tapahtuma tultaisiin järjestämään 17-19.5 Saksassa, Brüggen-nimisessä kylässä lähellä Hollannin rajaa toukokuun puolivälissä. Numeroiden valossa tämä tarkoitti Volvo-raasulle 1600 kilometrin taivalta, yhteen suuntaan (tottahan sitä Ruotsin läpi ajetaan, eikä
nössöillä Travemunden kautta).
Kuukausi vaihtui huhtikuulle, mutta talvi ei hellittänyt otettaan. Kuun lopussahan tuli vielä kunnon lumikaaos, joka ei ainakaan helpottanut pihamaalla, taivasalla turaamista.
Vauhti kiihtyy Tässähän sitä sitten oltiin, kuukausi vaihtui toukokuulle, ja Volvo edelleen keula purettuna. Laivaliput oli jo hankittu ja matkajärjestelyt tehty hyvissä ajoin, ennen kuin edes ensisavuja oli autosta otettu. Usko oli siis ainakin vahva.
Lopulta kasaushommiin ryhdyttiin vain reilu viikko ennen lähtöä. Putsailin keulan ruosteesta, ja laitoin maalit päälle. Valitettavasti kuvailu jäi kakkoseksi, ja vain jotain otoksia jäi puhelimeen. Olin aikojen saatossa keräillyt vaihtosyyläreitä parikin kappaletta, Turbo-malleista löytyy leveämpää syyläriä kuin vapareista. Lisäksi alkuperäiset on aikalailla puolisen tuumaa jykevämpiä kuin tarvikesyylärit.
Ruosteet putsattuna, ja ruosteensyöjää laiteltu paikkaansa. Nyt sitten keulaa kasaan kun maalit oli vähän ehtineet kuivahtaa ja uusi (käytetty) syyläri oli paikallaan. Kasauksessa meni muutama tunti kun rauhallisesti teki, mutta samana iltana pääsi kuitenkin savut autosta jo ottamaan. Nesteet koneeseen ja kovaa ajoa... Tämähän perhana käynnistyi kuin palmun alta kolmen vuoden seisonnasta... Mutta "uusi" syyläri perkele vuotaa enemmän kuin se risa... Tuliko tehtyä virhe kun ei laittanut suorilta vaan uutta syyläriä
Motonetin tarjonnasta melkein tietää, että tähän malliin ei hyllystä syyläriä löydy, ja tilaamallakin tehnee tiukkaa. No ei ollut edes tilattavissa.
Tässä jo keulaa koottuna, pellit maalattiin mattamustalla ennen kuin asennettiin syylärit ja välijäähy.
Ja vielä ilmastoinnin lauhdutin paikalleen. Kuvasta puuttuu vielä ohjaustehostimen jäähdytin, joka tuli myös kunnostettua. Sille rakensin uudet kiinnikkeet kun vanhat olivat syöpyneet pois.Aikaa reissulle lähtöön oli siis tässä kohtaa tasan 6 päivää.
Mutta mullahan on hyllyssä toinenkin syyläri... Vehkeet leviäksi ja uutta syyläriä tilalle. Nyt alkaa mennä jo rutiinilla. Ja rutiinillahan tämä toinenkin vuosi, enemmän kuin ensimmäinen. Olisihan tämän voinut tarkistaa ennen koko rumbaa, että vuotaako nämä vai ei. Otin ensimmäisen syylärin työn alle, ja plastic weldillä koitin hillitä vuotoa. Syyläri vuosi neljästä eri paikasta. Korjausten jälkeen vuosi yhä, mutta vähemmän. Epätoivo alkaa iskeä, tähänkö reissu kaatuu.
10.5, perjantaina vielä uutta syyläriä tilaukseen Virosta, eli alle viikkoa ennen kuin pitäisi lähteä matkaan. Tilaukseen mukaan toive että perkele nyt nopeasti. Lähti samana päivänä matkaan. Iparts.fi syvä kumarrus...
Keula kasaan puskuria myöten, vaikka tiedossa jo että keula vielä otetaan auki ennen reissua. Vuotavalla syylärillä hakemaan päästömittauksesta paperit perjantaina , ja katsastus varattuna maanantaille.
Uusi syyläri saapui maanantaina, ja hirveällä sykkeellä keula jälleen auki ja uusi syyläri paikalleen. Nyt keulan purku, syylärin vaihto ja keulan kasaus meni jo reilussa tunnissa, kun kolme vuotta meni odotellessa inspiraatiota. Illalla vihdoin katsastukseen. Katsastuksessa ei enää ilmennyt mitään ihmeempää, leima tuli paperiin. Eipä muuta kuin pakkaamaan! Tämähän onnistuu sittenkin! Torstai-iltana, 16.5 olisi lähtö Turusta Kapellskärin satamaan Ruotsiin. Tässä ehtisi autoa testaamaan pari päivää, ennen pidempää siivua. Ihmeempiä vuotoja ei enää ollut, kaikki toimii!
Tällaisena lähdettiin katsastusreissuun 
Ja nyt sai jo kilvenkin lyödä paikalleen Keula kohti Saksaa Keskiviikkona, päivää ennen lähtöä otin auton työmatkalle. Ehdin tunnin verran ajaa, kunnes lämppärin kennolle menevä vesiletku halkeaa. Vedet lentävät suoraan turbolle jolloin onneksi havaitsen heti konepellin alta tukevasta höyrystä vesivuodon. Alle kilometrin päässä oli korjaamo, joka tilanteeni selitettyä ottaa auton päiväksi työn alle ja pääsen itse jatkamaan työpäivää. Onni onnettomuudessa, letku oli näkösällä eikä vaatinut erityisesti purkamista. Tälläkö pitäisi uskaltaa lähteä yli 3000 km:n viikonlopunreissulle? Yksin? No helposti. Korjaamo fiksasi paikalle pätkän letkua ja sain hakea auton vielä saman päivän aikana. Itse en olisi ehtinyt saamaan autoa kotiin ja fiksaamaan seuraavalle päivälle.
Torstaina aamulla vein auton vielä kevyeen fiksiin jossa maalipinta myllytettiin kertaalleen, sai hieman siistittyä nuutunutta vanhusta. Työpäivän jälkeen Illalla ajoin Volvon laivaan, ja matka Saksaan alkoi.
Satamassa vuoroa odotellessa
Perjantaina aamuvarhaisella klo 06 auto laivasta ulos Kapellskärin satamassa, ja nokka kohti Saksaa. Ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen saattoi hieman huokaista helpotuksesta, auto toimi mallikkaasti, ja lämmöt pysyivät kurissa. Matka-, ja trippimittari lopettivat kuitenkin toimintansa noilla paikkeilla. Tyyppivikana mittariston ratas antaa periksi jossain vaiheessa elinkaarta, tässä tapauksessa noin 211tkm:n jälkeen ja 36 vuotta tehtaalta ulos rullaamisen jälkeen.
Jossain Ruotsissa tankkaamassa Tuttuja tienpäällä Ruotsin läpi ajeltiin melko haipakkaa, ja Tanskan salmen siltoja lähestyttäessä alkoi ensimmäiset merkit ruuhkista ilmestyä. Google lupaili matka ajaksi 16-18 tuntia. Kaikkineen tuo väli Ruotsista Saksaan nyt ei mitään mahdottomia ahaa-elämyksiä tarjoillut. Hampurin kohdilla tuli pieni piristys, kun taustapeileihin ilmestyi tällainen yksilö
Autobaanalla hetken aikaa jonossa/rinnakkain/ylösalaisin ajeltuamme tiemme kuitenkin erosivat - mitä ilmeisemmin hän ei ollut matkalla samaan tapahtumaan.
Perillä Saksan Brüggenissä olin kuitenkin noin puoli yhdentoista maissa illalla. Matka-aika oli siis noin 16,5 tuntia. Ruoka, ja tankkaustauoissa ei kauaa nokka tuhissut. Autobaanaa tuli myös testattua, mutta kaikkea en uskaltanut tiskiin laittaa. Jotain peruuttamatonta nuo yli 180kmh nopeudet kuitenkin autolle aiheuttivat, mutta niistä tuonnempana lisää.
Taidan olla oikeassa paikassa? Vastassa hotellilla minua tervehti iloinen joukko kanssaharrastajia, jotka järjestään tulivat kyselemään olenko minä
se hullu suomalainen. Olin selvästi kauimpaa paikalle saapuneista, kakkoseksi jääneiden Puolalaisten matkan pituus jäi alle tuhanteen kilometriin.
Melko pian nukkumatti vaati veronsa ja unta oli saatava.
Lauantai valkeni ja piti käydä vielä hotellin pihalla kurkistamassa päivänvalossa autoja joita paikalle oli saapunut. Hihasta tuli nykimään saksalainen Michael. Journalisti ja vannoutunut 480 harrastaja
Hän halusi haastatella minua juttuun joka julkaistaisiin myöhemmin Skandixin sivuilla. Suostuin tietysti omat näkemykseni aiheesta kertomaan.
Näkymä maanantaiaamulta HEISSAN! Ruotsin vahvistukset saapuivat lauantaiaamuna hotellille, he olivat lähteneet jo torstaina liikkeelle eteläisestä Ruotsista, mutta ajoivat maksimissaan 8 tuntia päivässä. Velliperseet
Tervehdin tietysti tuttavallisesti HEISSAN SVÄRJE POIJKAR!! Kun he saapuivat, ja erehtyivät tietysti luulemaan että tämä suomipoika hallitsisi heidän äidinkielensä. Joutuivat pettymään karvaasti. Heillä oli myöhemmin yhdessä autossa startin kanssa ongelmia, olivat kolmella autolla liikkeellä. Syylliseksi paljastui kuitenkin kenkkuileva saksalainen jälkiasennettu ajonesto, eikä suinkaan startti joka sekin vaihdettiin talkoovoimin autoon hotellin parkkipaikalla. Apu oli kuitenkin lähellä.
Aamiaisen jälkeen oli luvassa matka Hollannin puolelle Eindhoveniin, jossa olisi luvassa haastattelu auton suunnittelu-tiimin kanssa. Pääsuunnittelija John de Vries, Rob Koch ja Corien Pompe.
Paikalle saapui 480:n esikuvan, 1800ES kartanopyhimyksen lisäksi lähes 100 480-mallin autoa. Pääsimme tutustumaan muiden autoihin ja tietysti vaihtamaan ajatuksia harrastajien kesken.
Yhtenä erikoisuutena paikanpäällä oli 480 Cabrion yksi prototyyppi. Se oli lainattu yksityisestä kokoelmasta tähän tilaisuuteen
Haastattelu, alla olevista linkeistä nähtävillä suunnittelutiimin haastattelu kokonaisuudessaan. Täältä selviää mistä 850:n T5R:n keltainen väri on kotoisin
https://youtu.be/aTkungTKz-U?si=PheO59o0WklGHphehttps://youtu.be/5HBVIE5J7dA?si=cI4yTos9rSP9gQ4HIltapäivällä sadepilvet alkoivat kertyä taivaalle, ja seuraava siirtymä pitikin ajella osin vesisateessa. Lähdimme yhdessä koossa siirtymään Hollannin ja Saksan rajalle ruokailemaan. Joku oli saapunut paikalle hävittäjällä. Minun takana ajelleet tulivat sanomaan, että auto savuttaa jonkin verran. Kurkkasin auton alle, ja tosiaan vaihdelaatikon ja koneen välissä oli öljyinen läikkä. Ilmeisesti kampiakselin stefa oli ottanut eilisestä rääkistä kipeää, ja vuosi nyt tavallista enemmän. Öljyä ei juuri ollut vähentynyt, ja jäähdytinnesteet olivat tallella - eikä seassa ollut öljyä. Ei toistaiseksi suurempaa huolta.
Illallisen lomassa pääsin tutustumaan kanssaharrastajiin, ja tosiaan porukassa oli väkeä vauvasta vaariin.
Kävin lauantai illalla fillaroimassa Brüggen keskustassa, pieni, idyllinen saksalaiskylä joka oli äkkiä nähty. Minulla oli auton takakontissa taittopyörä matkassa. Olin varautunut siis siihen että jollain muulla kyydillä tullaan kotiin kuin tällä
Öljyä, öljyä Sunnuntaille oli vielä luvassa yhteisajelua vähän siellä sun täällä, kävimme vierailemassa kylän markkinoilla josta oheiset kuvat.
Sieltä ajoimme vielä raviradalle kuvauttamaan autot virallisen lakanan edessä. Järjestäjillä oli hieman karua kerrottavaa tulevasta bbq-illastamme. Hotellimme, jossa itsekin olin majoittunut, oli ajautunut pienehköihin maksuvaikeuksiin. Huomasin tämän itse sunnuntaiaamuna, kun hotellille maksu onnistui enää käteistä käyttäen. Mitään moitittavaa en kyllä hotellista löytänyt, mutta akuutti kassavaje oli aiheuttanut sen, ettei hotelli saanut meille illalliselle järjestettyä henkilökuntaa. Järjestäjät vetivät kuitenkin ässän hihastaan, ja pääsisimme jollekin golf-kentän clubille pitämään tilaisuuden. Kyseinen hotelli on tätä nykyä konkurssissa, että tuuri kyllä kävi.
Raviradalla Saksan Krefeldissä. Vai olikohan tää kuitenkin laukkarata… Sade alkoi taas muistutella itsestään. Ja siirtyminen juhla/lähtöillalliselle tapahtui kunnon sateessa. Illallinen saatiin nautiskeltua hienoissa puitteissa ja oli aika tehdä lähtöä kotia kohti. Hyvästelin uudet tuttavuudet ja kiittelin järjestäjät hyvin sujuneista kinkereistä. Autolle talsiessa huomasin vetisessä maassa muutaman metrin välein öljytipan, jotka vääjäämättä johtivat omalle autolleni.
Juhlapaikka Nettetalissa, SaksassaTarkistin öljymäärän ja tällä kertaa se ei ollutkaan enää täysi. Annoin autolle parin desin hörpyn öljyä, mitään hälyyttävää tässä vaiheessa ei vielä ollut. Lähdin kotimatkalle yötä vasten, tarkoituksena ehtiä vielä sunnuntain puolella Tanskaan. Ensimmäisellä tankkauksella parin sadan kilometrin jälkeen tarkistin öljymäärän. Nyt oltiin hälyttävästi jo öljytikun puolivälissä. Lurautin autoon loput 0,5l öljypurkista, joka ei juurikaan vaikuttanut mittatikun asteikkoon. Kävin ostamassa neljän litran potun öljyä, ja lähdin jatkamaan matkaa. Ajatukset tässä kohtaa kieltämättä laukkasivat. Pimeässä ja vesisateessa en nähnyt mitä takana tapahtui, pystyin tarkkailemaan kulutusta lähinnä öljytikusta. Pysähyin kertaalleen lisäämään öljyä, mutta merkittävästi sitä ei enää viileän illan aikana hävinnyt. Pysähdyin Saksan ja Tanskan rajalle Flensburgin kaupungin liepeille ja vedin muutaman tunnin tirsat autossa.
Minulla olisi maanantaina hyvin aikaa ajella takaisin Kapellskäriin. Ruuhkia ei olisi tiedossa, ei muuta kuin hetkeksi ostoksille Flensburgiin... Mutta eihän täällä ole mikään mestaa auki. Jokin paikallinen juhlapyhä \o/
Flensburgissa, jossain kadun varressa SavukoneNo tämä oli onni onnettomuudessa, nimittäin jos olisin jäänyt tuonne maleksimaan, en olisi laivaan ehtinyt. Päivän lämmitessä, niin myös Volvon öljyt lähtivät lämpeämään. Ja notkistumaan. Ja vuotamaan. Vielä sunnuntaina riitti että välillä tarkisti öljytason kun tankkasi auton. Nyt öljyä piti ryhtyä tankkaamaan. Kriittiseksi homma kääntyi ruotsin puolella. Auto savutti silminhavaittavasti ja noin 100km:n välein pysähdyin tarkistamaan öljytilanteen. Useamman öljykanisterinkin ostin. Alkoi taistelu aikaa vastaan, Kapellskärin satamassa pitäisi olla ennen iltayhdeksää, ja navigaattori alkoi hyvissä ajoin näyttää, että tällä vauhdilla siihen en tulisi ehtimään. Laivan check-in sulkeutuu siis yhdeksältä ja laiva lähtee kymmeneltä. Yritin tavoittaa Finnlinesin väkeä, että onnistuuko myöhempi saapuminen, mutta mistään ei enää löytynyt numeroa, johon olisi jonkun saanut vastaamaan kun aspa oli jo kiinni. Realistisena vaihtoehtona alkoi olla leikin jättäminen kesken ja hinauksen tilaaminen autolle. Tämä ei houkutellut vaihtoehtona, jotenkin auto pitäisi saada Suomeen. Peikkona myös kummitteli vaihdelaatikon puoleisen stefan vaihdon hinta jossain ruotsalaisessa korjaamossa. Epäilen että halvalla sitä ei olisi saanut teetettyä.
Öljyllä kuorrutettu perä, jossain päin RuotsiaÖljynkulutuksen takia olin laskenut ajonopeutta, jos olisi paahtanut nopeusrajoituksen mukaan, kulutus olisi ollut suurempi. Iltaa kohden lämpötila alkoi laskea, ja sitä myöten myös öljynkulutus. Päätin riskeerata ja nostaa ajonopeutta. Loppupätkällä öljyä ei enää tarvinnut lisätä, vaikka säännöllisin väliajoin auton takapäästä alkoi savu nousemaan. Mikäli poliisi olisi tämän toiminnan havainnut, olisi leikki jäänyt siihen paikkaan. Ehdin kuin ehdinkin laivaan, ja taisin olla toiseksi viimeisenä jonossa odottelemassa laivaan pääsyä. Sen jälkeen alkoikin jännittämään, minkälaisen alueen auto merkkaa alleen, ja pääseekö sen jälkeen laivaan laisinkaan. Eipä se kuitenkaan ollut enää ongelma pimenevässä illassa, vaan laivaan päästiin ilman ongelmia.
Tullista huomenta Helpottuneena vetäydyin yöpuulle, seikkailu alkoi olla lopuillaan ja näyttäisi siltä että kotiin saakka päästään yhtenä kappaleena.
Tiistai-aamuna kuitenkin laivasta lähtiessäni Tulli olikin yllättävän kiinnostunut yksinään matkaavasta herrasmiehestä, joka oli lähtenyt autolla Torstai-iltana matkaan ja oli nyt jo Tiistai-aamuna löytänyt tiensä takaisin satamaan. "Mikäs homma? Missäs kävit?" Illalla juodun lonkeron haihduttua jo kauan aikaa sitten aivoni terästäytyivät sen verran, että älysin jättää Hollannin mainitsematta ensisijaisena matkakohteenani. "Saksasta oon tulossa, siellä oli tämmöinen harrastajakokoontuminen". Tärisevin käsin esittelin brosyyriä joka minulle oli tapahtumassa annettu. "Jaa... Kai tällaisiakin jotkut sitten harrastaa..." Tarkempaan analyysiin en sentään tämän jälkeen joutunut, vaan totesivat ilmeisesti vian olevan vain päässä.
Ja niin päättyi tämä retki, kotiin siis päästiin ja auto nyt jo korjattuna ajossa. Vika ei suinkaan ollut kampiakselin stefa, vaan turbon öljykierron paluuputki joka oli haljennut. Eipä sillekään tienpäällä ihmeitä olisi pystynyt tekemään, mutta ehkä jonkunlaisen patentin olisi saanut tehtyä jos sen olisi huomannut. Öljyä kului tosiaan melkoisesti ja pakko sanoa että hävetti ajaa tuollainen matka käryttävällä autolla. Onneksi sentään moottoritietä suurin osa, ettei sinne käryyn tarvinnut kenenkään jäädä taakse kärvistelemään. Tästäkin seikkailusta opittiin jotain. Ehkä
Maalissa. Muutama öljypurnukka meni.https://youtu.be/LZFmVsjPCMc?si=KNWK9CJQkfyYvFMVTässä vielä jonkun kooste tapahtumasta!
Sen verran vielä, että valitettavasti en päässyt VRCF:n miittiin, mutta onneksi 480 edustus oli paikalla! Vielä jossain tapahtumissa tulee tänä vuonna käytyä, Ahvenistolla tuli käytyä jokunen viikko sitten.
