Laitetaan tähän nyt loput saatavilla olevat kuvat. Ei tämä topikki valitettavasti erityisen aktiiviseksi muodostunutkaan 
Pelkääkö ihmiset sitten moraalisaarnaa, en tiedä.
Meillä tämä touhu kuivui kasaan, kun kerran uhattiin ampuma-aseella. Kyseessä oli tosiaan keskellä korpea ollut kasaan sortunut maatalo siten, että vesakon keskeltä erotti kivijalan, kaivon ja jonkinlaisen piharakennuksen. Niinvain "veljensiskontyttärenkaima" sattui paikalle ja alkoi aivan suoraan räyhäämään.
Hylättyjä maatiloja on tullut nähtyä about tuhat. Vaimo noista on enemmän kuvia ottanut, itse keskityn katselemiseen. Tullut todettua, ettei jälkikäteen muista mitään jos kävelee kamera/puhelin kädessä.
Mielenkiintoisia tarinoita noista on omaan aivoon jäänyt. Eräällä korpitiellä huomasimme metsän takana noin 50m päässä ison peltoaukean. Käännyimme siihen suuntaan menevälle pikkutielle, joka tuli peltojen reunaan. Peltojen keskellä näkyi maalaistalo, hylätty sellainen. Matkaa oli ehkä 100m maatalon pihaan ja välissä joskus muinoin olleen tien pohja, joka oli käytännössä muuttunut pelloksi.
Kova oli luotto itsellä lukottomaan takaveto-volvoon, kun sinne piti yrittää. Sen verran vauhtia mitä sai ja "sukeltaen" sinne mudan ja lällin sekaan. Meni se pihalle asti, auto piti vain pestä sen jälkeen (renkaat pyöri sellaisessa mutavellissä pyöräkoteloissaan, jarrut täynnä mutaa, konehuoneessa mutaa jne...).
Kerran olimme kiertelemässä maastokarttaan merkittyjä metsäteitä, kun tien keskikumpare alkoi olemaan jo melko korkea. Koetin sihdata hieman reunempaan, mutta tien kaventuessa ei sitäkään voinut tehdä. Ehdin nähdä keskellä tietä noin nyrkin kokoisen irtokiven, kuului "kolops" ja mittaristoon syttyi latauksen ja öljynpaineen merkkivalo, kierroslukumittari laski nollaan.
Auto seis ja ihmettelyä, kivi otti 940:n pohjapanssarista (roikkuva sellainen) pompun ja kimposi kohti polttoainepumppua, osuen johtojen läpiviennin kohdalle leikaten johdot poikki.
Maa oli märkää juuri olleen rajun ukkoskuuron takia, mutta kontissa oli työkalut ja tarvikkeet, joten eikun auton viereen makaamaan ja räpläämään. Käskin vielä vaimoa tähyilemään ympärille auton päältä, kun olimme sellaisessa "syvennyksessä" keskellä kangasmaastoa, mahdollisten luontoeläinten vuoksi.
Siinä maatessa kuulin tasaisin väliajoin äänen, joka muistutti polkevaa hirveä. "Tumb.......tumb......tömb...", mutta koska vaimo ei nähnyt/kuullut mitään, niin ajattelin sen olevan möykkäävä ukkonen. Tielläkään ei näkynyt mitään jälkiä, tosin rankka sade oli huuhdellut tien "neitseelliseksi".
Aurinko oli jo senverran matalalla, että siellä metsän keskellä oli hieman hämärämpää kuin aukella, joten hommassa kesti (yllättävän ahdasta liittää lyhyitä johtoja yhteen tien päällä auton alta) noin 40 minuuttia usean yritys&erehdys kokeilun kera. Vaimoa alkoi jossain vaiheessa "kalvamaan" ja meni autoon istumaan. Jatkoin remonttia, kuullen sillointällöin sen "tömb" äänen, mutta paljon hiljaisempana jo....ukkonen se vaan on.
Kun johdot oli saatu kiinni, kokeilin autoa käyntiin. Sehän heräsi ja toimi kuten pitääkin ---> kamat konttiin ja eteenpäin.
Kohdassa johon auto pysähtyi, oli notko ja loiva kaarre keskellä sellaista vesakkoista tienpenkkaa. Ajoimme ehkä 50-100m, niin tien pinnassa näkyi kahdet jäljet vierekkäin. Pysäytin, avasin oven ja katsoin maahan, pienempi tassu ja ihan p*rkeleen iso tassu, karhun jäljet! Jäljet olivat tuoreet, koska sade oli huuhdellut tien aikaisemmin puhtaaksi. Jatkoimme köröttelyä, jäljet menivät muutaman sata metriä pitkin tietä, sitten oli iso kasa paskaa ja jäljet kääntyivät metsikköön siihen suuntaan, missä tie kulki ennen tuota pysäytyspaikkaamme.
Pieni kuumottelu oli kotimatkan aikana. Fiksu karhu ollut, kun ei ole pentunsa kanssa halunnut tulla kysymään "onko volvossa vikaa?".
