Ainakin 75 alfassa, jageissa ja muistaakseni jossain rangeissa laikat on ihan perämurikan kupeessa.
Yks kummajaisuushan on vanhan rangen käsijarru joka on yhdellä levyllä ja sijoitettu kardaanin varteen. Eipä ainakaan käsärissä ole suuria heittoja puolelta toiselle.
edit. näköjään myös land-rovereissa.
(Kuva poistettu lainauksesta.)
Tuo kardaanikässäri oli aikanaan melko yleinen erityisesti raskaammissa ajoneuvoissa. Siinä on se etu että käsijarru tarvitsee voimaa peravälityksen verran vähemmän, mutta huono puoli on juurikin suuret voima erot renkaiden välillä. Jos sen pysäköi mäkeen jossa toinen rengas on jäällä ja toinen asfaltilla, niin se lähtee välittömästi liikkeelle, pitävä renags pyörii, ja liukkaalla oleva sutii takaperin. Mekaaninen tasauspyörästön lukko tietysti korjaa tuon.
Mulla on melkein 60 vuotta vanha kuorma-auto jossa on paineilmajarrut ja kardaanikässäri. Tuon käsijarrun teho ei oikein riitä mihinkään, niin että paikallaanpysymisen haluaa varmistaa jättämällä vaihde päälle.
Siinä on tosin pari negatiivista seikkaa.
1. Jos se kuitenkin liikahtaa, niin moottori käynnistyy, ja se vaihde on päällä. Vanha mekaanisella rivipumpulla toteutettu diesel moottori sammutetaan vetämällä sammutinta joka vaan katkaiseen polttoaineen syötön. Kun se on sammutettu ja sammuttiemsta päästetään irti, syöttö palautuu, ja on heti valmiina kun kone liikkuu. Tietysti sammuttimen voisi kiilata päällekin, mutta käytännössä se saattaa jumiutua päälle jos niin tekee. Ei suositeltavaa.
2. Jos sen jättää kuitenkin vaihteen varaan sammutin päällä, niin kun paineilmajärjestelmän ilma on kadonnut (minkä se väistämättä jossain kohtaa tekee), auton jarrupolkimella ei ole enää mitään vaikutusta jarruihin. Ja jos kytkimen painaminen saa auton välittömästi valumaan liikkeelle, ollaan taas ongelmissa. Pitää olla siis varma kun sen pysäköi, että se on sellaisessa paikassa että se varmasti pysyy paikallaan pelkän onnettoman tehoisen käsijarrun varassa.
Sinänsä nuo ei ole varsinaisia outouksia, vaan silloisen tekniikan rajoituksia joita on pyritty parhaan taidon mukaan ratkaisemaan.
Yhden ainakin melko erikoisen ratkaisun olen tuosta kuorkistani löytänyt. Imuventtiilien varsissa on hahlo joka pakottaa venttiilin tietyyn asentoon (eli se ei voi pyöriä seetiä vasten), ja venttiililautasessa on yläpuolella pieni kieleke jonkinlaisen ilmavirran ohjaimena.
Bx sitikalla tultiin Kuusankoski Elimäki väli ilman jousitusta ja jarruja... Tai no käppäri oli ja sekin tais viel eteen ottaa 
Kyllähän se liikkuvassa autossa on parempi että jarrut ovat vain etuakselilla, kuin että ne olisivat vain takana, jos nelipyöräjarrutus ei ole vaihtoehto.