Varsinkin vakioahdin syttyy niin mielettömän alhaalta että kitkapinnat on kovilla jos turbiini on lukossa.
Ja Wiinalla se syttyy vielä herkemmin, sillä alle 1/4 kaasun painalluksella pääsee 0,5 baarin ahdoille, joten laatikko on lujilla lopultakin.

Olen rajoittanut vääntöä alle 2500rpm syttykartalla, niin talvisen liikkeelle lähdöt ovat helpompia ja laatikkoakin kiusataan vähemmän.
Pakopaineiden ja aikaisen heräämisen vuoksi olen pidellyt noita ahtoja maltillisena ainakin toistaiseksi.
Paskoja vehkeitä, ei voi muuta sanoa...
Menee vain tuon mikanin uskomaton alavääntö osin hukkaan kun siellä on mehulinko auki. 
Aikakautensa mehulinko!

Sen vuoksihan olen haaveillut siitä AW30-40 laatikosta, sillä saisi kulutusta alas, mikä talvisin nousee vähän väistämättä, sillä ei vaan kehtaa (edes minä) ajella turbiinin lukko kiinni.
Sillä kun saisi ohjattua lukon kiinni pienemmissäkin nopeuksissa ja auki heti kiihdytyksissä.
Satasessa ohitukset ovat vaivattomia, kun lukko on kiinni ja voi käyttää sitä vetoa hitusen.

Laatikon luistaessa kulutus nousee jonkin verran vaikka nopeus on alempi, joten siksi kulutus tuntuu pysyvän ihan maltillisena 120km/h nopeuteen asti, jonka jälkeen kasvava woiman tarve alkaa lisäämään sitä kulutusta.
Tosin kulutuslisä pysyy maltillisena vielä 150km/h nopeudessa, vasta sen jälkeen alkaa soppa (kirjaimellisesti) kelpaamaan.
Toki saan kulutusta laskemaan, kun skaalaan kuormakartan uusiksi, sillä onhan se nyt hitusen typerää pitää vajaa-kuormilla 4 kuormariviä ja isommilla pyynneillä on sitten 12 riviä käytettävissä. Puolustuksukseni sanon, ettei siinä vaiheessa kun asia muotoutui ollut vielä sitä kokemusta ja tietoa mitä nyt on (huono selitys).

Taidan laittaa 7 riviä vajaille kuormille ja 9 riviä isommille pyynneille, mutta pitäisi harjoittaa matikkaa 256 solun verran, jotta säätäminen jäisi vähemmälle. Kun on nuo 12 riviä jo aikas tarkasti säädetty!
