Luonnevika.
Olen aina ollut - ja tulen olemaan - syöpäsäätiöiden vankkumaton arvostelija. Autojen huolto-ja varaosatoimintojen sitominen, tai pyrkimys sitoa ne auton myyntiliikkeseen, edustaa, ainakin minusta, juuri tuota syöpäsäätiö-meininkiä.
Minusta on volvonkin osalta jännää havaita, kun on yli 20 vuotta tehnyt havaintoja, se miten selitykset ja mainonta muuttuvat. Esimerkkinä vaikkapa tuon B230 vesipumpun mainostaminen.
Vielä 90-luvulla siinä piti mainoksen mukaan olla sorvattu letkuliitäntä, että oli standardin mukainen. Vähän etiäpäin, ja pumpun valmistajan ollessa englannissa, ei enään tarvinnutkaan olla sorvattu. Ihan menee valupinnalla. Ja ihme: Se ei enään olekaan vuotoherkkä!
Tietysti haluan laatua, mutta uskon sen löytyvän jokseenkin aina muualtakin, kuin mainitulta tiskiltä.
Esim. kiinalaiset jarrupalat, joista oli juttua jossakin toisessa viestiketjussa, vaikka olisikin volvon leimalla, kierrän taatusti kaukaa. Ainakin toistaiseksi. Siihen liittyy myös muita arvoja , kuin tekninen.
Osa meistä näyttää kovasti markkinoivan sinisen tiskin palveluja ja osien edullisuutta. Itse en ole mainittua edullisuutta juurikaan todentanut. Poikkeuksellisen edullista, edes laatuunsa nähden, en ole tuolta tavannut.
Onneksi Suomessa, kekkosen jo kuoltua, saa olla mielipiteitä. Ja ne, kuin myös kokemuksena, voi jakaa. Vaikkapa netissä. Kiinassa tuskin voi.
_sfr-
