744 GLE -87 "Pure Jenkki"

Vaihteiston/moottorin pultti?

Museoautoissa ilman hienoja sähköisiä ruiskutussysteemejä tohon tulee kiinni kierrosnopeutta mittaava anturi. Uudemmissa taitaa olla tyhjänä.

No se selittääkin miksi tuo kohta on tyhjänä lähes kaikissa kuvissa mitä löysin vinokoneen pakosarjan puoleisesta kyljestä.

135 euron sarja, eikä tullut edes kaikkia kiinnitystarvikkeita mukana



Nuo pinnapultit siis puuttuivat sarjasta:



Toinen on itse sahattu ruuvista ja lukitteen kera laitettu ~ oikeaan syvyyteen, en löytänyt romulaatikoista kuin yhden oikean pinnapultin.

Sain vesipumpun punnerrettua paikalleen:





Sivuhuomautuksena sanottakoon, että mukava vaihteeksi tehdä remppahommia kuivassa ja lämpimässä - kesällä siis omassa tallissakin tarkenee.

Yksi syy ottaa kuvia auton purkuvaiheessa on se, että kasatessa osaisi laittaa palikat oikeaan järjestykseen. Tihrustelin suttuisesta kuvasta miten nokka-akselin pukit olivat olleet kiinni ja laitoin sen mukaisesti. Noissa numerot olivat kuten kuuluukiin, imusarjan puolelta luettavissa ja luonnollisesti oikeassa järjestyksessä. Mutta hyvä se on varmistua, kun nuo pukit ovat aika kriittinen kohta - ohjeet nokka-akselin asennukseen esim. tuolta:
https://www.vrcf.fi/foorumi/index.php?topic=29301.0

Venttiilivälykset tarkistin, vaikuttivat olevan jotakuinkin säätöarvoissa: 0,30 mm rakotulkki meni kaikkiin, 0,40 mm ei - paitsi pariin tosi nahkeasti. Kaadoin öljyt koneeseen samalla nokka-akselin kyllästäen ja muistin kuin muistinkin pyöritellä apuakselia (ja sitä kautta siis öljypumppua).

Lohkon kylkeen tulevan vesiputken restauroin pikaisesti ja ruuvasin paikoilleen. CRC Galvacolor sävyssä RAL 3000 on riittävän lähellä vinokoneen punaista. Samalla tavaralla maalasin öljypohjankin.



Lähtökohtana oli erään B200K-koneen kyljestä irroittamani putki (orkkis hukkui johonkin, mutta samanlaisiahan nämä taitavat olla):



Venakopan kiristelin paikoilleen. Alunperin tuossa taisi olla vain yksi maajohto, joka oli aika rupuinen. Laitoin Bilteman mallistosta tilalle tuplat (35-186 = 600 mm / 16 mm2):



Seuraava jännityksen paikka on runtelemani sisäkennon nippojen vedenpitävyys:



Kuten kuvista näkyy, sain tuota oikaistua vähän pyöreämmäksi. Pitänee kokeilla laittaa letkut paikoilleen ja nestettä sisään ja katsoa tihkuuko vai pitääkö.



Sateen salliessa koitan samalla laitella meseä, ei voi sanoa että alkaisi lomailu tympimään tekemisen puutteen vuoksi...

Lähtökohta:



Sovittelua:



Ja testisetuppi:



Vähän jäi tihkumaan => laitoin klemmaria syvemmälle, josko sieltä löytyisi enemmän pyöreää muotoa (putken pää siis oli rutussa ja on vieläkin vähän) => nyt on kolmisen tuntia jo pysynyt vedet sisällä. Tai kyllähän tuo Motonetin yleismallinen hana vähän tihkuu läpi. Tosin eipä sen tuossa tartte täysin tiivis ollakaan. Orkkistyylisiä alipainehanojakin käsittääkseni löytyy markkinoilta, pitää perehtyä joskus niihin tarkemmin...

Tänään ihmettelin jakopäätä.



Prikkojen kanssa piti vähän arpoa, tuollainen löytyi ja laitoin sen nokkapyörän taakse:



Remmin linja ei näyttänyt hyvältä...



...joten etsin toisen samanlaisen prikan apuakselin hihnapyörän taakse...



...ja asettuihan tuo paremman näköiseksi:



Olen melko varma, että tässä oli alun perin vain yksi shimmiprikka, todennäköisesti nokka-akselilla. Apuakselille kaivelin prikan toisen auton purkuosalaatikoista.

Onkohan omasta vinokkaasta hävinnyt tuommoinen shimmirikka jakopään paloittumisen yhteydessä?

Remmi kulkenut jo useamman vuoden "reunalla". Syytä sille ei ole löytynyt.

Yritin katsella räjäytyskuvia, joissakin näkyi tuollainen prikka nokka- tai apuakselilla ja joissakin ei... Tässä remmin kulku näyttää paremmalta prikkojen kanssa, joten niillä mennään.

Seuraava vaihe olisi virranjakaja. Sain suostuteltua hela hoitoa koossa pitävää tappia hyvän matkaa ulospäin, vaikka tiukassa olikin...



...melko pienillä vaurioilla jakajan osiin - ruuvipenkki sai kokea isoimmat kolhut tässäkin operaatiossa:



Homma vaan keskeytyi, kun työkalut loppuivat.



Kartiomainen iso tuurna toimi hyvin, kunnes alkoi jumittamaan reikään... 2 millinen on jo valmiiksi kiero eikä kestäisi tässä hommassa, muut ovatkin sitten liian isoja tai rikkinäisiä. Täytynee investoida kunnon tuurnasarjaan - eihän tuota jenkkiä ilman kunnon työkaluja saa koskaan ajoon.

Käsittääkseni tämä jakaja on mahdollista kasata 180 astetta väärin, joten laitan tähän itselleni kuvat eri suunnista, kuvien välillä akselia ei ole pyöritelty:











Laitetaan vielä muistiin hyvät kuvalliset ohjeet:
https://www.volvoclub.org.uk/faq/VolvoB230ShaftSeal/DistributorShaftSeal.html

Tuolla näkyy myös hieno erikoistyökalu, jota ilmankin tosin mitä ilmeisimmin on mahdollista pärjätä. (Kylläpä vaan nykyautojen suorasytytysjärjestelmät alkavat vaikuttaa ihan fiksuilta ratkaisuilta kun näiden jakajavehkeiden kanssa tappelee )

Edit: Toinenkin linkki muistiin, sytytysjärjestelmän vianhakua yms.
https://www.volvoclub.org.uk/faq/ElectricalIgnition.html

4 mm tuurnalla purkaminen onnistui loppuun asti.



Öljykarstojen pois hinkkaamisen jälkeen löytyi melkoinen kasa prikkoja.







Toiselta puolelta ensin varovasti taivutellen johtojen suojamuovi pois, sitten vastapuolelta tuurnalla naputellen lukitusprikka ja stefa irti.







Tarina jatkuu myöhemmin...

Tiivistesarjat esiin...



Pari ylimääräistä stefaa näköjään. Joku foorumilainen noita kauppasi aikoinaan, nimimerkkiä en muista mutta kiitos joka tapauksessa! Puuttumaan jää vielä kaikista isoin o-rengas, jonka kampesin irti tuosta jakajan mistälie pölysuojamuovista - liekö miten tarpeellinen osa ylipäätään?

Stefa ja lukitusprikka paikalleen (hylsyjä apuna käyttäen, mikä hieman kyllä raastoi sydäntä tuon laakeripintanakin toimivan lukitusprikan kohdalla):





Pelti- ja fiiberiprikat hieman jo kulahtaneen näköisen akselin juureen öljyttyinä:





Piuhojen suojus paikalleen ja sitten akseli läpi öljytystä stefasta:



Pelti-fiiberi-peltiprikat paikalleen, jälleen kera tuoreen moottoriöljyn. Tuollainen aivan paperinohut shimmikin tuossa näköjään oli:



Siipipyörä (useaan kertaan oikea asento vanhoista kuvista tarkistaen!) ja tuo hirmuisen tiukasti istuva lukitustappi paikalleen huolestuttavan runsaalla voimankäytöllä:



Ei mennyt tuon pidemmälle ruuvipenkissä:



Sovitin jakajaa paikalleen, eihän se mennyt pohjaan asti Joten vasara ja tuurna taas käteen:



Tappia siis vielä keskemmälle, johan alkoi jakaja istumaan kunnolla paikalleen. Vielä öljyiset o-renkaat paikalleen ja kokonaisuutta mallailemaan vanhojen ruuvinjälkien ja pinttyneiden tahrojen perusteella paikalleen:





Siellä on:



Hienosäätöä varten sitten ajoituslamppu jostakin... Kunhan sen aika tulee. Joko mainitsin, että taidan vihata jakajasytkävehkeitä Kauheasti osia (eli vikamahdollisuuksia), eivätkä ole mitenkään erityisen halpoja edes. Siis laadukkaat sytkäosat näihin.

Tällaisen jakajan purkaminen ja kasaaminen on kyllä sen verran inhottavaa puuhaa, että seuraavaa kertaa tuskin tulee... Ainakin Skandixilta voi näköjään tilata kokonaista jakajaa näihin reilulla kolmella satkulla (+runkopantti pitkälti yli satasen )...

Välillä pitää käydä 745:stakin katsomassa ja käynnistelemässä... Nätisti lähti buusterilla käyntiin ja hyvin liikkui edestakaisin sen verran kun tuossa mahtui kokeilemaan. Ei ollu edes jarrut ruvenneet vielä jumittamaan yhtään





Seuraavaksi muutama strateginen osa tuosta talteen...

Siinä vielä tuon maailman toiseksi kauneimman moottorin kylkeä



Yllättävän syöpyneen oloinen pakosarja kiipesi paikalleen armottoman kierteiden putsauksen ja rasvaamisen jälkeen:









Göran on taite(i)llut lootaöljyputket mielestäni aika veikeästi...



Tuonne tulikin yllättävän ahdasta pakosarjalambdan kanssa:



Kävi satumainen tuuri ja olin laittanut lohkolämppärin vastuksen melko lailla sopivaan asentoon, joskus näinkin

Sulla on lambda pakosarjassa??