Tuo on muuten sellainen lause jonka voi sanoa vain ihminen jolla ei ole kovinkaan kummoinen hämäränäkö.
Aiemmin mä epäilin tuota pelkäksi ..ttuiluksi, mutta näin vanhemmiten tajunnut että kun ei enää ole hämäränäköä, niin ei ne valotkaan silloin häikäise, kunhan ei ihan suoraan niitä tuijota.
Täytyy kyllä myöntää, etten ymmärtänyt nyt yhtään. Jos on valoherkät silmät, eikö se lähivalon epäsymmetria haittaa ihan kuten kaukovalokin? Ja riippumatta kuinka valoherkät silmät on, mitä enemmän valonlähdettä tuijottaa, sitä pahemmin häikäisee. Sitä paitsi ainakin itsellä oli nuorempana parempi hämäränäkö ja etenkin hämärään sopeutuminen oli selvästi nopeampaa. Ehkä osin jälkimmäisestä johtuen nykyään liikenteessä kirkkaat valot häiritsee paljon enemmän, vaikka on huonompi hämäränäkö.
Ja nyt oli kyse jalankulkijasta. Aika harvoin, mutta välillä itsekin tulee taivallettua pimeää maantienlaitaa jalkaisin ja silloin on lähinnä tavoite tulla havaituksi, mutta en niin itsetuhoinen ole, että häikkisin autoilijaa, vaan teen kaikkeni, että häiritsen sitä mahdolllisimman vähän, ettei esim. luisu hartialukossa päin tms. Sokaistuminen toisen valoista ei ole jalankulkijana mikään ongelma, mutta autoilijana ja pyöräilijänä se on. Jalankulkijana voin vaikka hetkeksi pysähtyä penkan puolelle, laittaa käden varjostimeksi, kurkkia vähän toisella silmällä sormien raosta jne. ilman mitään ongelmaa. Ja matka jatkuu sivuutuksen jälkeen. Se on aina voitto, kun ei tullut osumaa autosta.
Pyöräilijää päin en missään nimessä ajaisi kaukovalot päällä. Ei se eroa mitenkään auton tai mopon kohtaamisesta. Itsellä ei ole enää luottoa autoilijoihin ja vältän pyöräilyä maantien laidassa kirkkaalla kesäkelilläkin, mutta kun pyöräilin pimeässä, oli kunnollinen erillinen lähivalo jonka turvin kyllä pärjäsi, vaikka autoilija ei olisi lähivaloille vaihtanutkaan. Mutta ei kyllä pimeällä maantiellä olisi tullut mieleenkään kaukovalolla häikäistä autoilijaa ihan jo oman turvallisuuden vuoksi.
