Veneilyä

Vene traikkuineen tuli myytyä pois, jäi vielä Kala-Palta ja soutuvene.

Sinne lähti

Impellerin vaihdosta kyssäri. Kovin moni suosittelee vaihtoa, esim. Vene-lehdessä 3 vuoden välein. Onko kokemusta, onko tuo vain myyjien aikaansaama käsitys, vai perustuuko faktaan? Ei ole kallis homma itse tehtynä, mutta pieni vaiva kuitenkin ja huvikseen en vaihtaisi myöskään siksi, että kokemus nykymaailman kiinankumischeissesta pistää epäilemään, että originaali kestää vaikka maailman tappiin, mutta kiinankumilla tuo vaihto on sitten todellakin jokavuotinen ilo. Kyse on siis veteraanista -89 vuoden Evinrude 30 hp ulkolaitamoottori, jolla ajettu todella vähän ikäänsä nähden ja vettä ruiskii edelleen hyvin, eikä edes vesi- ja ilmahelteillä ollut polttavan kuumaa poistuva vesi kummastakaan suihkusta kovan ajonkaan jälkeen.

Joistain lähteistä luin, että sisälaitamoottoreissa ei hajoaisi itsekseen "ikinä", vaan tukoksen aiheuttama veden voitelun puuttuminen olisi "aina" syynä. Onko jollain kokemusta, miten homma oikeasti menee? Ristiriitaista infoa on maailma täys.

En ole koskaan joutunut tuollaista vaihtamaan, kokemusta on tuon lähes käyttämättömän Evikan lisäksi -67 vuoden(!) Johnson 20 hp ja -91 vuoden Mercuru 9.9, joilla ajettu melko paljon, paitsi viimeiset 10 vuotta seisseet lähes tyystin. Kaikki olleet perheessä uudesta asti. Johnsonista en tiedä, millainen pumppu siellä on, mutta vettä sekin edelleen ruiskii originaaliosilla. Tuolla kokemuksella en ihan heti osta väitettä, että siipipyörä olisi hyvä vaihtaa "joka vuosi". Toki uudempien kiinanmuovikumivehkeiden kanssa voi olla asia ihan toisin.

muoks: Oli kyllä viime viikolla ihan mahtavat kelit veneillä Puulalla. Kun vihdoin saanut mökinkin asuttavaan kuntoon ja veteraanikoneen pörpöttämään todella hienosti, niin loppui venekuume kuin seinään. Upea laite, hiljaisempi kuin moni nykypäivän nelitahti ja teho/paino suhde omaa luokkaansa. Kevyessä veneessä (muistaakseni 150kg?) meidän 6-henkinen perhe (n. 400 kg kuormaa) ja 30 hp kulki vielä kohtuudella, eli noustua suht nopeasti plaaniin pystyi vähän laskemaan kierroksia ja vielä meni hyvin pinnassa matkavauhtia. Nelitahdilla kynnettäis vieläkin keula pystyssä aaltoja plaania odottaen

Impelleri on vähän samanlainen osa kuin jakohihna. Voi toimia ties miten kauan tahansa, mutta hajotessaan tuhoaa koneen. Ajomäärä tuossa ei ole kriittinen tekijä vaan ennemminkin pitkät seisontajaksot. Siivet ovat melkoisen mutkalla ja saattavat murtua.
Itsellä on Yanmarin meridiesel vuodelta -84 ja impelleri on käsittääkseni alkuperäinen. Toki uusi löytyy siltä varalta, että summeri alkaa soida ylikuumenemisen merkiksi.

Jep, ulkolaitamosassa vaihto kesken matkan on toki hankalampi homma ja siihen en haluaisi joutua, mutta kaipa tuonkin huomaisi ennen konerikkoa, kun on tapana katsella suihkua silloin tällöin ja ehkä outo äänikin lähtisi? Se reissu vaan olisi sitten siinä.

On se varmasti parempi avata ja tarkistaa pääasiassa seisseen 30-vuotiaan Evinruden tapauksessa ja samallahan tuon vaihtaa, kun vaan löytäisi originaalin tasoisen osan. Jotenkin silti tuntuu tuo 3 vuoden vaihtoväli hätävarjelun liioittelulta, kun mutulla alkaa tuntua, että jos on kunnollinen siipipyörä, joku 10 v voisi olla täysin turvallinen vaihtoväli. Jakohihnavertaus on varmaan aika hyvä ja kyllähän niissäkin hyvillä vehkeillä ajaisi oikeasti 3 x vaihtovälin, eli jos impelleri kestää 30 v, 10 v olisi turvallinen aika. Mutta sitten on automerkkejä, joilla hihna kestää murto-osan toisista merkeistä... Siitäköhän tuo yleinen 3 v suositus impellereissäkin johtuu.

No OMC:issä väitän, että originaaleilla 10 v on vielä täysin turvallinen vaihtoväli ainakin makean veden käytössä.

On kokemusta kun Hondassa alkaa lämmöt piipata ja kone sammuu ylilämpöjen takia syysmyräkässä Keiteleellä. Ei lähtenyt outoja ääniä kun halkesi impelleri, lakkas vaan kerrasta vesi kiertämästä...

Sain tuon kalastusveneen vihdoinkin ajoon, uusin vain köysiä ja joustimia, moottorin (Mariner 20hp vm. 1993), ohjauksen (Biltema teleflex) ja pilssipumpun (Bilteman tasoanturilla varustettu) ja akun (Saab 9-5:n akku vuodelta 2007)


Hyvin menee plaaniin ja fiilis on huikee! Pitää kyllä parantaa varustusta että syksyllä tuon saa takaisin kalliolle nostettua, laskukin oli vaikea kun trailerin kaikki neljä pyörää oli kumit puhki.

Yamaha FH80 Buster X:ssa, mikä ihme on seuraava ääni, joka on ollut läsnä tämän kesän, en ole aiemmin ainakaan kiinnittänyt huomiota: Pakitan mökkilaiturista, teen uukkarin ja kesken uukkarin vaihdan vapaalle, käännän ruorin toiseen suuntaan ja sitten vaihdan tyhjäkäyntinopeudella vaihteen eteenpäin. Parin sekunnin päästä kun vene vetää jo eteenpäin kuuluu perästä tömps, niinkuin joku luukku sulkeutuisi. Tämän jälkeen ei kuulu töminöitä koko 10km matkalla vaikka mitä manoovereitä ja aaltoja olisi.

Olisko joku "klappi" kippi/trimmi mekanismissa? Tai joku ohjausläppä, joka menee kiinni kun kaasun asento on x.. Ohjauksessa joku vähän löysällä? Saman tyyppinen ääni kuuluu yammuissa, kun konetta laskee ja se ottaa kiinni trimmisylintereihin - joskin tuskin pakitat tai  ajat toistuvasti sellaisilla trimmikulmilla, että olisi juuri otolliset "välykset".


Impellerit.. vanhat kestää ainakin säilytystä huikeita aikoja. Uudet veltostuu muutamassa vuodessa.

Ohjausta olen kanssa miettinyt että läpsähtääkö se vaan seinää vasten kun tossa tekee käännöstä. Noh talvella katselen sit kyllä tuo kesän kestää. Sen sijaan kalastusvenettä pitääkin sit asap nostella se näet upposi laiturissa..

Impellerin vaihdosta kyssäri. Kovin moni suosittelee vaihtoa, esim. Vene-lehdessä 3 vuoden välein. Onko kokemusta, onko tuo vain myyjien aikaansaama käsitys, vai perustuuko faktaan? Ei ole kallis homma itse tehtynä, mutta pieni vaiva kuitenkin ja huvikseen en vaihtaisi myöskään siksi, että kokemus nykymaailman kiinankumischeissesta pistää epäilemään, että originaali kestää vaikka maailman tappiin, mutta kiinankumilla tuo vaihto on sitten todellakin jokavuotinen ilo. Kyse on siis veteraanista -89 vuoden Evinrude 30 hp ulkolaitamoottori, jolla ajettu todella vähän ikäänsä nähden ja vettä ruiskii edelleen hyvin, eikä edes vesi- ja ilmahelteillä ollut polttavan kuumaa poistuva vesi kummastakaan suihkusta kovan ajonkaan jälkeen.

Joistain lähteistä luin, että sisälaitamoottoreissa ei hajoaisi itsekseen "ikinä", vaan tukoksen aiheuttama veden voitelun puuttuminen olisi "aina" syynä. Onko jollain kokemusta, miten homma oikeasti menee? Ristiriitaista infoa on maailma täys.

En ole koskaan joutunut tuollaista vaihtamaan, kokemusta on tuon lähes käyttämättömän Evikan lisäksi -67 vuoden(!) Johnson 20 hp ja -91 vuoden Mercuru 9.9, joilla ajettu melko paljon, paitsi viimeiset 10 vuotta seisseet lähes tyystin. Kaikki olleet perheessä uudesta asti. Johnsonista en tiedä, millainen pumppu siellä on, mutta vettä sekin edelleen ruiskii originaaliosilla. Tuolla kokemuksella en ihan heti osta väitettä, että siipipyörä olisi hyvä vaihtaa "joka vuosi". Toki uudempien kiinanmuovikumivehkeiden kanssa voi olla asia ihan toisin.

muoks: Oli kyllä viime viikolla ihan mahtavat kelit veneillä Puulalla. Kun vihdoin saanut mökinkin asuttavaan kuntoon ja veteraanikoneen pörpöttämään todella hienosti, niin loppui venekuume kuin seinään. Upea laite, hiljaisempi kuin moni nykypäivän nelitahti ja teho/paino suhde omaa luokkaansa. Kevyessä veneessä (muistaakseni 150kg?) meidän 6-henkinen perhe (n. 400 kg kuormaa) ja 30 hp kulki vielä kohtuudella, eli noustua suht nopeasti plaaniin pystyi vähän laskemaan kierroksia ja vielä meni hyvin pinnassa matkavauhtia. Nelitahdilla kynnettäis vieläkin keula pystyssä aaltoja plaania odottaen

Nyt jos koskaan kannattaa katsoa Immosen juutuubi kanavaa veneilystä ja erityisesti veneen- ja moottorien huolloista

Tässäpä on ohjeet; Johnso ,Evinrude 20,25,30 ja 35 perän irrotus
https://youtu.be/XUaPyO9DE3s

Ja Honda df 15 Iso huolto (sis. mm. impellerin vaihdon)
https://youtu.be/Fxgvxzv9X-M


P.S Puulalla tuli veneiltyä heinäkuussa järvi päästä päähän ja kävin ihailemassa myös noita Puulalla olevia kalliomaalauksia.

Tuli ostettua emännän kanssa vene, Marino 21. Rekisteröity kuudelle ja keulassa makuupaikat kahdelle. Alunperin ollut Volvo Penta AQ145 ja vetolaitteena Volvo Penta 290 SP. Nykyisin vetolaite on edelleen sama, mutta moottoriksi on vaihdettu SBC 350, eli pikkulohko Chevy. Moottoriin on vaihdettu Edelbrockin kannet, imusarja ja kaasutin.



Varsin hyväkulkuinen vene. Kölin puute aiheuttaa hitaassa ajossa lullaamista, mutta trimmeillä saa hieman rauhoitettua.

Tuosta tuli mieleeni, että minulla on ylimääräisenä "klassikko" Mariner 530HT + Volvo Penta AQ151A + Volvo Penta 290D. Vein sen jo talvisäilytyspaikalle kun en enää tänä kesänä ehdi veneilemään, joten ilmoituskaan ei ole enää Nettiveneessä, mutta jos jotain tuollainen kiinnostaa, niin kerron kyllä lisätietoja. Massaa on sen verran että liikuttelu vaatii jarrullisen traikun; sellainenkin on saatavissa veneen mukana edullisesti (mutta myyn myös pelkän veneen, koska trailerille löytyy kyllä aina ottaja).

Varsin hyväkulkuinen vene. Kölin puute aiheuttaa hitaassa ajossa lullaamista, mutta trimmeillä saa hieman rauhoitettua.

Hyvä, ettei köliä ole muuten pikkulohkon voima menisi hukkaan, kun köli sotkee pidon potkurilta.. Paljon tuommoisessa on ruutia ja mitä tuo kulkee - ihan uteliaisuudesta.. Ei varmaan ihmeitä, kun toi vetolaite ei ole kovin lahjakas..

Hyvä, ettei köliä ole muuten pikkulohkon voima menisi hukkaan, kun köli sotkee pidon potkurilta.. Paljon tuommoisessa on ruutia ja mitä tuo kulkee - ihan uteliaisuudesta.. Ei varmaan ihmeitä, kun toi vetolaite ei ole kovin lahjakas..

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että millä tavalla 290sp, ei ole lahjakas. Meinaatko, että pitäis olla duoprop?