Jotenkin vain ajatus siitä, että voit ajaa kuin kädetön pullopersesika ja auto korjaa virheet ja suitsii menoa tiettyyn rajaan asti, ei herätä luottamusta.
Eikä ole syytäkään herättää. Vähän hämmästelen täälläkin näitä muutamia kommentteja, miten apsisipsihöpsi pelasti siltä ja tältä, kuin tuollainen olisi ihan arkipäivää. Ei ihme, että turvallisuus on parantunut niin vähän, kun ottaa huomioon, miten paljon turvatekniikka on parantunut. Olisi ihan hauska nähdä joku luotettava&uskottava tutkimus, miten autojen aktiivisen turvallisuustekniikan kehitys on liikenneturvallisuutta parantanut. Epäilen vähän, että muutos on melko mitätön, kuten oli jo aikanaan abs-jarrujen kanssa. Hölmö sapiens kun ulosmittaa kaiken, mikä on mahdollista. Liikenneturvallisuuden kehittyminen voi viime aikoina selittyä ihan täysin autojen passiivisen turvallisuuden ja liikenneympäristön turvallisuuden kehityksellä. Noissakin on tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Olen itsekin ehdottomasti sitä mieltä, että kaikesta tekniikasta huolimatta autolla pitäisi aina ajaa ja varsinkin osata ajaa(!) niin, että ei joutuisi pulaan ilman aputekniikkaa. Jos tuohon ei kykene, ei kyllä tiedä sitäkään rajaa, milloin tekniikkakaan ei enää pelasta. Lisäksi Suomen oloissa on paljon erilaisia tilanteita, joissa se tekniikka ei vaan enää toimi toivotulla tavalla. Tulee kyllä äitiä ikävä, jos ei silloinkaan osaa itse ajaa. Naureskelin juuri lumen peittämiä teitä ajellessa ja lumikinosten keskelle pysäköidessä kaiken maailman kaistavahdeille ja pysäköintiavustimille...
En silti tingeltangeleista luopuisi. Ovat kaikkiaan oivia mukavuusvarusteita ja kyllä sitä vaan on mukavampi olo ajella kakaratkin kyydissä, kun taustalla on tieto, että jos nyt se joku ihme ylläri sattuisi, niin mukana on aina valpasta, lopulta yllättävän luotettavasti toimivaa, avustavaa tekniikkaa. Mutta tosiaan paino vahvasti sanalla avustava... Se olisi kaikkien hyvä muistaa.
