Kuinka päädyit hankkimaan juuri volvon?

En tiedä onko täällä vielä aihetta mutta laitetaan nyt.Voihan tän sitten poistaa jos on jo ennestään.
Elikkäs...Kuinka päädyit ostamaan juuri volvon ja oliko hankittu malli etukäteen pitkään mietitty?
Oma tarinani kulkee että parilla sukulaisella oli ollut volvo niin kauan kun muistan.Toisella 240-sarjaa hankki uutena ja 5v välein vaihtoi uuteen.Toisella 240-sarjaa joka vaihtui sitten 700-sarjaan.
Aina pidin volvoa hienona,tilavana ja kolareissa turvallisena."jo poikana päätin...mä oon volvo-mies..."
Parin hairahduksen kautta(lue sekaannuin Ford:iin)päädyin sitten ostamaan volvon.
Kriteereinä oli:luotettava käyttöauto johon mahtuu hyvin tavarat mukaan.Vaihtoehtoina oli V40 ja 850 vaikka 850 oli vanhempi vaaka kallistui siihen suuremman tavaratilan vuoksi.
Noh siitä lähtien niitä onkin sitten ollut tuossa pihalla eikä mielessä ole käynytkään enää merkin vaihto.

Vahingossa aluks. Piti saada joku kärry alle eikun ostoksille liikkeeseen. Siellä oli pihassa vm 82 244 joka sitten tarttu käteen kun annoin vaihdossa huonosti toimivan mazdan. Tää tapahtuma on vuodelta 2000 tai jotain.

Sen jälkeen onkin noita ruottin tekeleitä ollu 20kpl mut väliin on sit hairahduttu toisenmerkkisiin.

Kun isäntä dumppasi tuon 142:sen mulle ja tuumasi, että jatka sinä tuon ylläpitoa 
Muita Volvoja sitte ole mulla ollutkaan.

Oikeastaan Volvo oli vaihtoehto jo ihan autokoulua myöten eli tismalleen 10 vuotta sitten valintani kohdistui luonnollisesti erääseen savonlinnalaiseen autokouluun, jossa oli vain ja ainoastaan Volvoja ajo-opetusautoina, ja tottakai itse kun hankki autokoulurahat, oli valinnanvapaus ja en edes muita vaihtoehtoja miettinyt...
Tuolloin lapsesta saakka tosin taisin olla muutenkin pesunkestävä Volvistinainen, "Volvolaseineen" kun sitä se ei nyt niinkään enää ole, ainakaan niin vahvasti. Nyt voin harkita myös muita merkkejä, tosin eiköhän seuraavakin auto Volvo ole, koska ko. merkkiin olen ollut aina varsin tyytyväinen, se on turvallinen ja suht paljon ajavalle ihan ok ratkaisu!

Sitten Volvohistoriasta, joka ei kovin kummoinen ole, kuitenkin neljä autoa tänä 10 vuotena aikana omistanut. Ensiautoksihan valikoitui '92 440, sen jälkeen syrjähyppy - toki hyvin palvelleeseen ja luotettavaan '01 Primeraan, josta palauduin ruotuun, ja vaihdoin sen '01 S60, jonka vaihdoin nykyiseen V70:n. Ja kai silläkin merkityksensä on, että vanhemmat on myös muutamaa syrjähyppyä lukuunottamatta, olleet/on Volvisteja lähes aina, samoin vanhimmat veljet.

Tuossa kuvat aiemmista Volvoista:

Eka kosketus volvoon oli '84 244, ruuditettuna B19K ja nelilovisella lootalla. Sekin vaan sen takia ku piti saada takaveto talvekai ja Sunny vaihtui sit semmoseen.


Sit tuli taas viis muuta autoa, ja sitten tää farkku tiuli kuvioihin, ennen sitä vaan sai oottaa et kuolinpesä sai myydä sen mulle.
Ja 240 tuli sit enon kautta mun tietoon ja siitä tehtiin näkemättä kaupat

Fiat -sukuvika rasitteena ja ensimmäiset kaksi vuotta ajokortin saamisen jälkeen tulikin ajettua "ferrareilla".

Sitten ostin erään punton, joka oli se viimeinen pisara. Päätin, että seuraava auto on luotettava, lämmin, tilava, helppo ja halpa ylläpitää.

Vaihtoehtoina oli 855, 745 tai 945. 855 oli mukana vain Dieselinä (bensa tippui äkkiä laskuista pois), 745 vain ulkonäkönsä vuoksi (teknisestihän ihan sama laitos kuin 945).
Lopullisesti 900-sarjaan vaaka kallistui halpojen varaosien ja helpon huollon vuoksi (vrt. 850). Eräs ilta extempore avattiin Huikkosterin kans nettiauto ja seuraavana päivänä istuttiin tölkkitransportterissa keula kohti kouvolaa.

Eli tummansininen 945 B230FB tuli tuolta haettua, enkä ole päivääkään katunut. Toimii kuin ajatus ja tekniikka kestävää. Sillä on rymytty ties minkälaiset metsätiet läpi, eikä mitään ole hajonnut. Tai on, kerran meni bensapumpun johot poikki ja kerran jako korkkas (molemmat kuskin hölmöyttä).

Nyt auto vaihtoi omistajaa, minulla on työmatkakulkineena ferrari. Tosin ferrari tympäsee jo, 240-kuumetta pukkaa kovasti päälle.


Ja Volvoon tutustuin huikkoster -nimimerkin kautta. :hello:

Ensimmäiset 10v elämästäni matkustin -79 242 GT:llä. Se oli mahtava auto . Isälle ei kelpaa muu kuin volvo niin sukuvika kait.

Sitten kun isä osti 960:n ja ajoin sen puuhun mökkitiellä niin tästä tuli sillä hetkellä unelma-auto. Nyt istun kaupan parkkipaikalla ja syön jäätelöä omassa 960:ssä kattoluukku auki ja arvatkaa vaan harmittaako .

arvatkaa vaan harmittaako .

Jos kovastikkin, niin voin vaihtaa päikseen 1.2 hiivatin siihen.

Suvussa vika.

Ensikosketus tuli kun mersusta meni kansipahvi, en jaksanut sitä ruveta vaihtamaan niin pistin auton kiertoon ja vaihdossa tuli -87 240. Tykästyin siihen, varsinkin siihen ajattomaan muotoiluun ja peruslujaan koneeseen, harmi vaan kun kori oli melko huonokuntoinen... Sekin lähti sitten uudelle omistajalle.

Sen jälkeen tuli sitten 740 automaatti, ihan ok auto, kaikilla herkuilla jopa... Mutta en ikinä ole siitä korimallista tykännyt niin lähti sekin kiertoon.

Viime kesänä sitten etsin parempaa käyttöautoa golfin tilalle kun en kestänyt sitä ajomelua enää, golf meni emännälle ja ostin itselleni 940, B230FD koneella, manuaalina ja karvalakkivarusteilla. Hiton hyväkuntoinen auto ja vielä autoliikkeestä, parit pikkuviat korjasin (sytkärojut ja asentoanturi) eikä sillä ole tarvinnut tehdä muuta kuin ajaa ja tankata. Mukava ja hiljainen auto, eikä edes paharuokainen.

Joten piti sitten toiseksi harrasteautoksikin saada volvo, muutama viikko takaperin hain tuon -79 244, eikä vieläkään kaduta.

...erääseen savonlinnalaiseen autokouluun, jossa oli vain ja ainoastaan Volvoja ajo-opetusautoina ...

Siihen aikaan kun ite ajoin kortin oli ko. autokoulussa kalustona ainakin S40 mk1 ja mikähän-se-Volvo-kuormurin-malli-nyt-oli. Niillä tuli kortti ajettua, eipä siinä vaiheessa kyllä vielä Volvo-tauti tarttunut.

Eka autoni oli Clio -99, joka meni lunastukseen kun Fiiatti tuli kylkeen. Taskussa oli viitisen tonnia vakuutusrahoja, joista osan päätin sijoittaa kesäautoon. Pitkään mietittyäni Saab 900:n ja 200-sarjan Volvon välillä tuli lopulta hommattua 242L -76. Siitä se sitten lähti. Välissä oli Corollaa ja ties mitä muuta, mutta kyllä nuo Volvot on kaikkein mieluisimmat autot olleet tähän mennessä. Allekirjoituksessa näkyykin tämän hetkinen Volvo-kalusto. Se ensimmäinen eli 242 viettää nykyisin leppoisia eläkepäiviä jossakin Mikkelin suunnilla.

Volvo oli oikeastaan tietoinen valinta. Isällä oli -89 740 Turbo ja -92 850 siihen aikaan kun ite sain kortin. Niillä kun tuli itekki ajeltua niin tykästyin niihin. Samaan aikaan itellä siis eka auto oli -87 Kadetti !! 

No, omat oli sitten omistusjärjestyksessä: Opel Kadett, Ford Sierrra, Opel Vectra.. 
Näiden jälkeen sitten hankin ekan volvon: V40 2.0T, sitte V70 2.4 ja nyt käytössä tämä oma OR V70.
Mennään näillä ny sitten 

talossa ollut monia vuosia diisseli volvoja, pääasiassa v70/s80 D5:sia, joten pakko se oli itsekin saada oma volvo, aluks 740 b200k, ja bensa sairaus jatkui s60 2.4T, nyt oon tajunnu mukavuuden päälle ja nyt ajokkina D5 s60

Piti koiran ja tulevan mukulan takia saada tilava farkku hankittua.. Alla oli sillä hetkellä -89 audi 100 avatti  Muuten kiva auto mutta etuveto ei oikeen omaan ajotyyliin istunu talvella ja luonto ei kestäny kattoa luiskaperse varkussa kököttävää sakemannia joka yritti mahduttaa ittensä seisomaan edes jotenkin laskeutuvan katon edessä... Vaihto ehdot oli aika vähissä.. ego ei antanu myöten bemaria hankkia, mersutkaan ei napannu. Fordin pallo perse farkut, sierra ja scorpio ei oikein hoututellut... Ja sit sattukin autoliikkeessä olemaan 940 2.3tic -95 kartano myynnissä inhimilliseen hintaan vielä. Kävin kattomassa ja koe ajamassa... Kaupat tuli...
Tämä siis 2008 joulukuussa  
Sitten onkin tähän päivään asti ollu 3 syrjähyppyä välissä ja niistä on aina takaveto volvo tullu tilalle  Sain haukut eräältä kaveriltakin kun 99 focuksen vaihdoin 245:seen 

Nykynen 945 on tarjonnut luotettavat kyydit paikasta toiseen 2,5v ajan... Saa jatkaa palvelustaan 

isä ukollakin oli pari 740 joista viimesimmällä tuli ajettuakin kun ikää oli jo tarpeeks... Amiksessakin muut halus riisikippoja mulla vaihtoehto oli tiilikeula turbo seiska 

Sukurasite, isovanhemmat aikanaan osti PV:n mutta myöhemmin "parantuivat" ja ostivat eläkepäiville mersun. Isä sitten lapsena sairastu pahasti Volvo kuumeeseen eikä ole koskaan toipunut siitä ja nyt se geenivirhe (ja muutama volvokin) tulee mulle perintönä. Eihän tässä muuta ongelmaa ole paitsi että joutuu kokoajan korjailemaan näitä romuja, joskus olisi kiva vaan ajella.