Muutama homma saatu tehtyä. Pikku juttuja, jotka vaativat paljon näpertelyä sekä kuuntelua.
Homman nimihän on jakosuotimille asennuspaikka. Tarkoitus olisi laittaa jakosuotimet ovien sisään. Tarkemmin sanottuna ovipelleissä oleviin,
tehtaalla tehtyihin kaiutinreikiin. Mainio paikka suotimille. Näin myöhemmin ajateltuna asennuksen kannalta olisi kuitenkin ollut helpompaa
piilottaa suotimet johonkin auton muovipaneleiden taakse. Mutta enään on turha itkeä, koska nyt paikka tulee sinne oveen.
Aluksi mielessäni kuvittelin, jotta peitän tuon kaiutinreiän ja laitan jakosuotimen peitelevyyn kiinni ja ovipahvi paikalleen. Helppoa ja nopeaa.
No ei mennyt niin kuin elokuvissa. Jakosuotimen kotelo on kuitenkin sen verran paksu ja tilaa vähän, että homma ei onnistukkaan. Joten
jouduin hiukan aikaa miettimään jotain muuta ratkaisua. Suotimien asennuspaikkaa en enään muuta, koska johdotukset on jo oviin tehty.
Se oli sen verran isotöinen homma, että en ala repimään johtoja ovista pois.
Alla näkyy sitten tuollaiset "kehykset", jotka ovat itseasiassa ne kaiutinreikien peitelevyt. Nyt siis ilman sisuksia. Mun on siis upotettava ne
jakosuotimet oven sisään ja suotimille tarvitaan jonkinlaiset kotelot. Kehyksen yksi sisäkulma on tarkoituksella viistottu, koska ikkunamekanismi
haukkaa hiukan tilaa tuosta alakulmasta. Toivottavasti autoon tulevilla sähköikkunoilla tuo mekanismin haukkaama tila on sama kuin käsiveiveissä.
Muuten ensimmäinen kotelo menee harjoitustyönä.

Tähän asti homma oli helppoa, mutta sitten piti saada tehtyä seinätkin sekä pohja tuohon koteloon. Tilaa ei juurikaan ole hukattavaksi, jolloin seinistä
ei voi tehdä paksuja. Menee siis lasikuituhommiksi. Sain kyllä hiukan aikaa miettiä kuinka saan homman tehtyä. Sitten näin tiskipöydän kulmalla
tyhjän maitotölkin ja siitä se ajatus sitten lähti. Mittailin, saksin, taittelin ja nidoin maitotölkin paloja yhteen ja hetken päästä valmiina olikin "sievä"
kotelo jakosuotimille. Näyttää kuvassa lähinnä margariinirasialta...

Ja valmis, lasikuidetettu "amme". Toinen vielä tekemättä, mutta kokeilen nyt ensin yhtä ja sen sopivuutta.

Ja sitten takaisin saundin viilailuun. Nyt vaikuttaa siltä että we have a winner here

. Kokeilin yhtä juttua ja se näyttäisi toimivan oikein
hienosti. Kyseessä on siis vaimennettu free-air kotelo. Vaadittavat tarpeet hommaan ovat yksi reikä kotelon kylkeen, jotain ilmankulkua hidastavaa
ainetta sekä metalliverkkoa. Näistä rakennetaan sitten kotelon kylkeen poratun reiän peitteeksi tuollainen "voileipä" rakenne. Huopa alle ja verkko
päälle ja koteloon kiinni. Tuo rakenne hidastaa ilman kulkeutumista kotelosta ulos. Ei estä, mutta hidastaa. Tuo harmaa verhoilukangas toimii tässä
valkoista vanua paremmin.


Nyt tosissaan näyttää siltä, että ratkaisu tähän yläpään toistoon on löytynyt. Noita neljan desin pikkukoteloita viitsii nyt jo kuunella.
Kaikki purkkimainen kumina ja honotus äänessä, jota tuossa reitetyssä kotelossa hiukan oli, puuttuu nyt kokonaan. Ollaan kuljettu
pitkä matka tuosta suljetusta kotelosta eteenpäin äänenlaadu kannalta. Olen oikeasti aika tyytyväinen tulokseen. Vielä pitää kuitenkin
hiukan laskea diskantin tasoa ja pyytää kaveri mittaamaan taajuusvasteen. Tosin taitaa olla aika sama miltä se mitattu vaste näyttää,
koska saundi on nyt näinkin hyvä. Mutta mitataan nyt ja katsotaan löytyykö mitään ylläreitä.
Seuraava haaste tulee sitten olemaan kaiken tämän sovittaminen autoon. Täytyy toivoa, että sointi ei autossa muutu kovin paljoa.
Varsinkaan huonompaan suuntaan. Tämä mun testikalustoni kotona on aika keskinkertaista tavaraa ja siksi toivonkin, että sointi muuttuu
vielä autossa parempaan suuntaan. Tosin taidan kiikuttaa noi purkit vielä tonne kotistereoiden pariin ja kuunella, miltä ne siellä kuulostaa.
Siellä olisi tarjolla hiukan parempaa elektroniikkaa.
Mutta tästä jatketaan eteenpäin.