Alkaa tää harrastus taas antamaan niitä parhaita puoliaan.
Torstaina mentiin autoa laittamaan siinä toivossa että perjantaille saisi siirtotarrat. Oli taas ne "pari pikku juttua." Konepelli saatiin paikalleen, muutama sähköjohto kiinni ja flektin anturi paikalleen. Sitten kello olikin jo kymmenen eikä kehdattu alkaa ajaan testiä tallin pihassa.
Perjantaina sitten aamusta jo tallille. Vaihdoin öljyt, suodattimen, ja nesteet. Autoa käyttelin ja ihmettelin. Yhtäkkiä kello olikin jo kolme ja piti lähteä kilpiä hakemaan. Aattelin sitten että otan ne lauantai päivälle kun perjantaina ei olisi kerinnyt enää paljoa ajamaan. Konttorilta kun tultiin takaisin niin kaveri sanoi että toinen jarruvalo ja pakkivalot on pimeenä. Tuli siinä mieleen että nytkö se sitten alkaa, että pian tulee nesteet ja öljyt ulos ja koko auto syttyy palaan. No ei kuitenkaan, lamppu ongelmat meni polttimoitten vaihdolla ohi.
Lauantaina aamulla menin pesemään kopperon. Timppa tuli laajakaistan kapulan kanssa että saatiin seoksia kattella. Ja kun piti laittaa lambda kiinni niin huomasin että screampipe kulki suoraan laajakaistan mutterin edestä.
No parin kilometrin päästä hakeen työvaatteet, ja äkkiä takas tallille. Kaveri otti ulos hitsauskoneen, rälläkän, porakoneen yms. Yhdestä toisesta downpipestä lambdamutteri irti ja hitsasin sen kiinni pakoputken ollessa paikallaan. Puolituntia meni kun lamda oli paikallaan, siitä hetkestä ku lähin vaatteita kotoo hakeen.
Sitten hypättiin autoon ja lähdettiin kokeilemaan. Mahtava tunne kun ensimmäistä kertaa kolmos vaihteella polkas lapun lattiaan. 3000-3500 kohdalla alkoi holset pitää ujellusta. Takapenkillä ollut kaveri sanoi että "tuntee kun selkä alkaa meneen tänne sohvan sisään." Ja ensimmäisen vedon jälkeen auto seis ja konepelli ylös. Tulos: kaikki oli ihan kunnossa. Pelli kiinni ja matka jatkui. Seokset näytti tyhjäkäynnillä että tulee varmaan vihreä päästölappu. Ahdoilla korkeammilla kierroksilla olikin sitte jo törky rikkaalla, mutta ehkä parempi niin päin.
Ajelua jatkettiin pitkin päivää ja mitään ei menny rikki. Todella palkitsevaa oli niiden ihmisten hymy auton kyydissä jotka on mua tässä auttanu. Ja olihan se mahtava tunne itelläkin. Noin 5000rpm asti kierrätin kiihdytyksessä, ja ahdot nousi n.0,8bar lukemiin, vaikka hukkaportin säätöruuvi oli kokonaan irti. No ensin alkuun voidaan ajella sillä ihan vaan tuollaisenaan. Ja jo tuolla paineella tuntuu että ihan tavoitteessa ollaan. Ainakin selvä ero vakio B230ET:en.
Sydäntä lämmitti kun paikallisella baarilla 3 terassilla istunutta miestä kehui autoa, ja kun omistaja tuli ulos niin kysyi että "onko täälä joku autonäyttely?" Ja ihan mahtava juttu että päivän päätteeks sain ajaa auton ehjänä takas talliin.
Katsastukseen olisi varmaan hyvä vaihtaa vielä eteen pallonivelet, rtpäät, pyöränlaakerit, jarrulevyt ja palat. Olisi sekin asia sitten kunnossa.
Tän projektin aikana huomasen että kaikista kalleimmaks tulee auton rakennus jos kaikki on saatava heti äkkiä. Ite keräilin osia autoista mitä on tässä vuosien varrella ollu ja menny. Hyvin on myös osia jääny autoista jotka oon purkanut, esimerkiksi 172tkm ajettu m90 tuli maksamaan mulle n.100euroa. Tästä keltasestakin jäi jotain osia mitä pystyisi myymäään vielä poiskin. Tietysti matkassa on ollu hippunen tuuria, ja nettiä on selattu päivittäin tunnista muutamaan tuntiin. Tähän mennessä koko auton budjetti on ollu sanoisinko n.5000euroa. Ja tuo hinta sisältää auton ostohinnan. Kyllähän viidellä tonnilla saa jo vaikka minkämoisen auton, mutta onko siinä niin paljoa tunnetta kuin tässä?
