Toisenlainen projekti

Aikani tuumiskeltuani, päätin minäkin vähän raottaa projektiani. Ehkäpä tämä mahtuu topicin raameihin?
Erilaisia Volvoja on tullut harrastettua vähän yli 10 vuotta. Sen verran on "pussihousun" vikaa, että matkan varrelle mahtuu entisöity Amazon -66 ja Pyhimys -64. Molemmat täysin läpikäytyjä ja museossa. Mutta nyt ei ole tarkoitus tarinoida niistä. Kuitenkin niiden jäljiltä jäi kätköihin kaikenlaista tekniikkaa, mille piti yrittää keksiä jotakin järkevää käyttöä. Löytyi mm. pari viritettyä B20 tappikonetta, peltisarjaa, tupla lorttoja jne.
Muutamia vuosia sitten näin Lappeenrannassa, erään moottorikoneistamon pihalla, vanhan traktorin. Se seisoi hylätyn näköisenä kumit lintallaan ulkosalla. Olin juuri tuomassa Pyhimyksen moottoria porattavaksi ja kysäisin lähtiessäni koneistajalta traktorista. Hän sanoi olevansa omistaja ja tarjosi sitä ostettavaksi, heitti jopa hinnankin kysymättä. Hinta oli mielestäni naurettavan kova ja unohdin koko jutun. Kävi kuitenkin niin, että lohkoa pois hakiessani puhe kääntyi uudelleen traktoriin ja kävimme sitä oikein vilkaisemassa. Kyseessä oli jenkki Ford 8NAN vm. 1949. Eli ns. riitavoorti (se onkin sitten ihan toinen tarina) Laite näyttää äkkivilkaisulla samalta, kuin harmaa Ferguson. Silläkään kertaa asia ei kaupan suhteen mihinkään vielä edennyt.Mutta joitakin viikkoja myöhemmin koneistaja soitti ja tarjosi Fordia niin houkuttelevaan hintaan, että tein siitä kaupat. Laite sattui olemaan vielä rekisterissä!
Traktori oli täysin räpeltämätön, alkuperäisessä mutta huonossa kunnossa. Moottorina siinä oli 2.3 litrainen lättäpää nelonen, polttoaineena bensa ja petrooli. Tehoa huimat 23 hv. Vaihteisto on 4+1. Ajokuntoon laitteen sain, kun hankin siihen uuden 6 voltin akun, putsasin kaasuttimen, vaidoin tulpat ja etuvastuksen. Myös virranjakaja piti huoltaa.




Ajelin joitakin vuosia pientä hupiajelua laitteella sellaisenaan. 2014 syksyllä järjestettiin Lappeenrannan kupeessa Kasukkalan soramontulla järjestyksessään toiset tai kolmannet mäkivetokilpailut. (Netistä löytyy aiheesta lisätietoa, en rupea tässä selostamaan). Osallistuin skaboihin Fordilla pilke silmänkulmassa ja kuinka ollakaan, jäin koko kilpailun viimeiseksi! Siitä sain ajatuksen, että asialle pitää tehdä jotakin. Luonnollinen valinta tulisi olemaan Volvon B20.

Ei muuta, kuin mitta käteen ja heppailemaan, kuinka B20 tuohon Fordiin naitetaan. Alkuperäinen moottori on fyysiseltä kooltaan varsin iso ja painava, joten sen puoleen pienemmän B20:n sopiminen ei tulisi olemaan ongelma. Mutta se oli ongelma, että alkuperäinen moottori on osa kantavaa rakennetta. Etuakseli on siis kiinnitetty suoraan moottorin etupäähän. Eli jonkinlainen apurunko piti kehitellä. Mainittakoon, että se vanha pussihousu oli vielä sen verran voimissaan, että päätin paluun alkuperäiseen säilyttää. Mitään lopullista ei tulla tekemään: Reikiä ei porata, mitään ei laikata/polttoleikata. Siis mitään alkuperäistä ei rikota! Kaikki kiinnitykset on tehtävä alkuperäisiin reikiin. Ulkoasukin on tarkoitus pitää mahdollisimman orkkiksena.
Purettaessa kävi selväksi, että -40 luvun tekniikka on hämmästyttävän tarkoituksen mukaista ja yksinkertaista. Mitään turhaa ei ole ja kaikki on tehty toimivaksi. Etuakseli, moottori ja vaihdelaatikko purettiin pois. Vaihdelaatikko siksi, että se piti hirvittävää jurinaa heti, kun kytkimen nosti ylös ja kytkinakseli alkoi pyöriä. Vaihteiston yläosan laakerit olivat aivan loppu ruostumisesta johtuen (pitkä seisominen huonoilla öljyillä). Pääakseli on laakeroitu kytkinakselin sisään kartiorullalaakerilla, minkä ulkokoolina toimii kytkinakselin päähän koneistettu pinta. Ja kun tämä pinta oli ruosteessa, ei äänen aiheuttajaa tarvinnut muualta etsiä. Virheetön kytkinakseli löytyi ebayn kautta USA:sta, samoin osan hampaistaan menettänyt sivuakseli tuli uutena valtameren takaa. Vaihteistoon uusittiin kaikki laakerit.
Sitten sovittamaan B20:stä. Moottori oli kasattu valmiiksi jo aiemmin. Avarrettu kansi, jyrkempi nokka (en muista mikä) kevennetty vauhtipyörä ja kampiakseli (vastapainot sorvattu kartioksi), tupla Dellortot ja peltisatsi. Kytkiakseli traktorissa on järeää tekoa: Halkaisija 35 mm. (Sama kuin M5 BMW:ssä) Varmuuskerroin on ollut riittävä 23 hepalle! Kytkiakselin boori on kuitenkin niin lyhyt ja lähellä akselin päätä, että sovittaminen vauhtipyörään vaati pähkäilyä. Jos silmälaakeri on omassa kolossaan kampuran sisällä, loppuu boori kytkinakselista. Ongelma ratkaistiin siirtämällä silmälaakeri vauhtipyörän sisään sopivalla sovitteella ja tekemällä moottorin ja vaihteiston väliin yht. 32mm paksu sovitelevy. Sovitetta varten molemmista liitospinnoista otin isolla työntömitalla mahdollisimman tarkat mitat ja piirsin kappaleet autocadillä. Cad kuvista kun pystyy laserilla suoraan leikkaamaan viiden satkun tarkkuudella kappaleet. Mitoitus onnistui hyvin, koska kaikki reiät ja pultit sopivat ykkösellä.  Periaate sovitteessa oli, että sovite pultataan ensin moottoriin ja sitten ulkokehältä vaihteistoon. Kytkimen painelaakerikin osui muuten sopivasti, paitsi että paineasetelman tähtijousen sisäreikää piti suurentaa.
Moottorin alle pokkailtiin 6 mm:n kylmävalssatusta teräslevystä "kaukalo", mikä hitsattiin takapäästä sovitelaippaan. Etupäähän hitsattiin vastakappale etuakselin kiinnitystä varten. Kaikki tämä toteutettiin siten, että etuakseli pysyi vaihteistoon nähden täsmälleen alkuperäisellä paikalla. Moottorin kiinnitysjalat meni uusiksi ja kiinnitettiin pulteilla kaukalon reunaan.
Tammikuussa 2015 oli sitten savujen ja koeajon vuoro. Kaikki toimi jotakuinkin ok.
Kevät ja kesä meni kaikenlaista pientä parannellessa, koevetojakin tuli tehtyä. Mutta tositoimiin päästiin sitten syyskuun lopussa, kyseessä taas Kasukkalan mäkivetokisat.
Kilpailuluokka määräytyy alkuperäisen moottoritehon mukaan. Pienin luokka rakennelluissa on alle 60 hv. eli siis siihen. Painoa vedettävässä kärryssä on tässä luokassa 3 ton.
Vetoja jokaisella kilpailijalla on kaksi, parempi aika jää voimaan.
Eka veto vähän tunnustellen ja sopivaa vaihdetta hakien, toinen veto ja kaikki peliin. Lopputuloksena kolmas sija. Aineksia oli parempaankin, mutta ongelmaksi tuli välitykset: Kolmosen ja nelosen väli on liian pitkä! Kolmosella ulvoo kierrokset tapissa, nelosta ei kärsinyt heittää, kun ei ole alavääntöä eikä voimaa => moottori kuolee. No kolmosella oli ajettava. Vaihteet 1-3 on peltovaihteita, nelonen tarkoitettu alkujaan tielle. Mainittakoon, että huippuja laite kelaa tiellä B20:llä n. 80!

Oli strategiapalaverin paikka! Joko välityksiä, moottoria tai molempia on fixattava.

No, tuli hankittua 940 -FT koneella, mutta siitä seuraavassa osassa.

Kuvia lisäilen myöhemmin.
https://m.youtube.com/watch?v=2jqUYj-R-30
Noin 8 ja 12 min. paikkeilla tappikone ulvoo

Tässä projektissa on munaa :-). Ainakin täällä kuolataan kuvien perään.

Ootko vinssikerhin jäseniä?

Luin koko jutun koska otsikko vaikutti niin mielenkiintoiselta ja kyllä kannatti, hienoa tekemistä Kakkososaa odotellessa

Nousi hymy korviin, ei sillä että tämä olisi naurettava projekti, vaan kuinka hauskalta ja asiallisesti toteutettavalta projektisi kuulostaa 

No nyt on laite! kertakaikkisen nerokasta ja erilaista tälläiset päiväkirjat 

Tässä projektissa on munaa :-). Ainakin täällä kuolataan kuvien perään.

Ootko vinssikerhon jäseniä?

En ole Vilkjärven vinssikerhon jäsen, jos sitä tarkoitat?
Ja hauska kuulla, että tämmöiset älyttömät projektitkin kiinnostaa. Täytyy sanoa, että itselle on varsinaista terapiaa tehdä välillä tämmöisiä vähän ronskimpia juttuja entisöintihommien sijaan.
Lisäilin alkuperäiseen juttuun vähän kuvia ja yritän lähiaikoina kirjoittaa kakkososan.
Pähkinänkuoressa B20 version tiedot:
-Teho 140-150 hp. (ei mitattu)
-Kierrokset yli 8000
-Traktorin kokonaispaino n. 1000 kg
-Renkaat takana 20-20 (leikkuupuimurista), edessä 4.00-19

Jatketaan siitä, mihin osassa 1 jäin.
Eli tuli sitten hankittua 940 Classic -97, automaatilla. Moottorina B230FT. Auto oli ollut nettiautossa myynnissä jo pitemmän aikaa. Selvisi, että autoa oli jo edesmenneen tuttuni entinen ja sitä myi perikunta.Tein siitä hetken mielenjohteesta tarjouksen ja mullehan se sitten lopulta jäi. En käynyt autoa edes katsomassa etukäteen.No sitten rahat kourassa tarkastelemaan, että mitä tuli hankittua.
Volvo oli katsastettu kesällä ja se oli muutenkin täysin liikennekelpoinen. Mittarissa oli vain 287 tkm! Eli se alkoi olla jotakuinkin "sisään ajettu".
Vaihteet toimivat moitteettomasti, pellit apumiehen ovea lukuunottamatta suorat ja myös ruosteettomat. Oikeastaan ruostetta ei ollut missään! Moottorin etupää oli öljyinen, ilmeisesti nokka-akselin stefa oli vuotanut. Myyjän mukaan ainoat viat olivat toimimaton vakionopeussäädin ja toinen ajovalon pyyhkijä. Tuulilasi oli uusittu aivan hiljattain. Hyväkuntoiset nastarenkaatkin oli ruosteisilla peltivanteilla. Koeajolla totesin ahtopaineiden nousevan helposti sinne puoleen baariin. Eli kaikki vaikutti hyvältä!
Toin auton kotiin ja sanoin pojille (9 ja 12 v), että nyt olisi vähäksi aikaa takavetoinen peltoauto käytettävissä. Ja pojathan käyttivät. Itse rupesin selaamaan tätä foorumia oikein urakalla ja ammensin kaikenlaista tietoa liittyen näihin turbotettuihin vinokoneisiin. Ja kiitettävästi sitä tietoa olikin tarjolla! Jopa liikaakin, ähkyksi asti. Aikaisempaa kokemusta turboista ja ruiskuista ei ollut joten tarpeeseen kaikki tuli.
Sitten piti ruveta hankkimaan osia. Ensimmäinen hankinta oli bleed-/ rajapaineventtiili millä kokeilin ahtojen nostamista. Täytyy sanoa, että ero oli uskomattoman iso jo tuolla vakio Mitsulla, kun hieman sitä tuossa testailin. Seuraavana listalla oli sitten vauhtipyörä ja kytkimen osat, sillä automaattia ei rakennelmaani saa oikein mitenkään. Blingfactoryn vauhtipyörä löytyi Myllykoskelta (kiitos "Vinokone"), M5:n Bemarin uusi 240mm. paineasetelma löytyi ebayn välityksellä satasella Unkarista. Kytkinlevy olikin sitten hankalampi juttu. Fordin kytkinakselin boori on 10-urainen ja halkaisijaltaan  n. 35 mm. Mutta se ei ole sama, kuin esim. bemarissa. Urat on eri levyisiä. Selasin monta iltaa nettiä, mutta sopivaa valmista levyä ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Boorikeskiö on sama, kuin joissakin vanhoissa Mustangeissa ja halkaisijaltaan 1 3/8". Yllättäen apu löytyi Oulusta, Ape-Importista. Siellä oli kiitettävä palvelu ja he saivat sopivan keskiön hommattua. Kitkalevyksi tuli 240mm. 4 lapainen sintteri. 240 Volvon LH johtosarjaakin haeskelin, mutta sitä ei tuntunut löytyvän.
Sitten piti pojilta takavarikoida peltoauto pois ja ryhtyä irrottamaan konetta. (Ei kuulemma tuntunut etuveto Ascona enää miltään Volvon jälkeen.)
Kaikenlaista piuhaa ja letkua yms. 940:ssä onkin sitten aivan eri määrä, kuin esim. Pyhimyksessä tai Amazonissa! Mutta kohtuu helposti voimala sieltä kuitenkin irtosi.

Syy, miksi entisestä moottorista projektissani luovuin, tuli kerrottua jo osassa 1. Eli suurin ongelma oli alaväännön ja tehon puute. Miettiessäni tulevaa kokoonpanoa oli jo alusta asti mielessä säilyttää alkuperäinen T-nokka ja myös TD04L-13C ahdin. Kuitenkin Mitsua tarkastellessa tulin toisiin ajatuksiin: Pakopesä oli pahasti halki ja tiivistepinnat rokoilla hukkaportissa. Välystäkin oli jo jonkin verran. Siihen nähden täytyy ihmetellä, miten hyvin se kuitenkin vielä ahtoja nosti. Täältä foorumilta sitten löytyi TD04HL-16T (kiitos "Juke-Maza"), minkä pulttasin alkuperäiseen pakosarjaan.
Toki isompaakin turboa mietiskelin, mutta ei mopolla mahdottomia! Muistetaan traktorin alkuperäinen 23 heppaa, ei se voimansiirtokaan ihan mitä tahansa kestä!
Stefat tuli uusittua: Kampiaselin taka- ja etupää, nokka-akseli ja apuakseli ja samoin nokkahihna. Venttiilivälykset tarkistin, kaikki oli ok. Seuraavaksi piti käydä öljypohjan kimppuun.
B20:lle tehty sovitelaippa sattui suoraan B230 moottorin liitostasoon. Sen sijaan sovitelaippaan hitsattu kantava kaukalo oli tehty luonnollisesti B20:n mukaan. Ja koska B230:n öljypohja on huomattavasti korkeampi, ei se tietenkään mahtunut sellaisenaan. B230:n öljypumpun jalka taas on huomattavasti B20:n vastaavaa korkeampi, joten B20:n öljypohjakaan ei sovi sellaisenaan. Ratkaisuna oli B230:n öljypumpun jalan lyhentäminen. Eli pätkä välistä pois ja osat tigillä yhteen. Kyseinen liitos oli muuten elämäni ensimmäinen tig-hitsaus ja jälki sen mukaista. Ei viitsi kuvaa laittaa! Mutta sen myötä B20:n öljypohja siihen sitten tuli, loiskelevyjä hieman lisäilin. Valmiiksi hankittu vauhtipyörä ja kytkinpaketti kiinni ja olikin aika sovitella konetta paikoilleen sovitelaippaan ja sitten vaihteistoon. Se sopi heittämällä. Etuakselin kiinnityspalkkikin sopi sellaisenaan. Levystä prässätyssä palkissa oli hihnapyörää varten kolo, mihin Volvon oma pyörä sopi juuri ja juuri. Sivu suunnassa ja jopa 4 mm rakoa. Sitten vain etuakseli paikoilleen ja rakennelma oli pyörillään.

Sitten oli vuorossa sähköt. 240:n LH johtosarjaa haeskelin, mutta sellaista ei sitten löytynyt. Ei auttanut muu, kuin irroitella autosta alkuperäinen johtosarja irti ja riipiä siitä kaikki ylimääräinen pois. Sähkötöissä oli valtava apu täältä foorumilta löytyneistä linkeistä loistaviin sähkökaavioihin. Ilman niitä homma olisi ollut mulle mahdoton. Lisää pohdittavaa aiheutti erilaisten sähkövempaimien sijoittelu. Avotraktorissa ei ole hirveästi sateelta ja roiskeelta suojattuja paikkoja, mihin laitteet kiinnittää.  B20 ei ole hankala, mutta B230 LH:lla sisältää jo melkoisen listan:
-EZK
-ECU
-Sulakerasia
-Sytkävahvistin
-Suutimien etuvastukset
-Järjestelmärele
-Suutinrele
-Puola
-Flektin rele
-OBD-pistoke
-Bensapumppu
Näille kaikille rakensin alumiinista kiinnityskonsolin rattiakselin eteen, konepellin alle. Kun laitteet olivat paikoillaan, alkoi armoton piuharumba! Monesta kohtaa piti johtosarjaa lyhentää ja useita piuhoja liittää (juottamalla ja kutistesukka päälle). Osa liitetyistä johtimista oli jopa armeerattuja ja siten hankalampia liittää. Sähkötyöt kuitenkin valmistuivat aikanaan, monta iltaa niissä kyllä meni.
Tässä vaiheessa rakensin down pipen ja pakoputken. 3" roori alusta loppuun, ilman vaimentimia. Hyvä aihio oli Motonetin 3" J-putki. Liityntä turboon oli tosin 2,5", mutta siihen tuli kartio. Ecun kohdalle putkeen eristenauhaa suojaamaan liialta lämmöltä. Vanhasta pesukoneen rummusta löytyi rei'itettyä rosteripeltiä, mistä tein kulkuväylälle lämpösuojan, ettei kintut pala.
Kiina-cooleri 3" lähdöillä piti sijoittaa vinoon keulan alle. Syylärin eteen cooleri ei mahdu rikkomatta keulapeltiä. Ja koska cooleri tuli erilleen, asensin sille oman 12" puhaltimen. Ahtoputket on kauttaaltaan 3"
Oma hommansa oli sitten kaasupoljin, käsikaasu, jäähdyttimen letkut jne. Bensatankin tein Bilteman valmiista 10 l peltikanisterista, mihin upotin Volvon oman bensapumpun kannesta sisään sopivalla laipalla. Tankki tuli alkuperäiselle paikalle venttiilikopan päälle konepellin alkuperäisiin reikiin kiinnitettynä. Kehikko sille kyllä piti rakentaa ohuesta RHS-putkesta.

Sitten olikin jo savujen aika! Tein muutamasta sähkömokkulasta diagnostiikan lukulaitteen ja ajoin läpi komponenttitestin. Kaikki toimi hienosti: Flekti pyöri, suuttimet naksutti, tyhjäkäyntimoottori ajoi laidasta laitaan. Mutta käyntiin ei lähtenyt millään! Pienen selvittelyn jälkeen huomasin, ettei ECU maadoita suuttimia. Kyselykierros foorumissa ja syynä tässä mallissa oleva käynnistyksen esto! Liittyy ECU:n lastuun ja virtalukkoon, mitkä komminikoivat jotakin piuhaa pitkin keskenään. Volvon virtalukkoahan mulla ei ole käytössä, joten siitä se täytyy johtua! Käytetty lastu ilman ajonestoa löytyi Kouvolasta (kiitos "Ruusuja"). Lastu paikoilleen ja moottori käynnistyi heti ja kävi nätisti. Äänetkin oli yllättävän kohtuulliset, vaikkei vaimentimia olekaan. Turbo sotkee mölyn yllättävän tehokkaasti.
Koeajolla oli jo lumet maassa ja pito huono, mutta hyvin tuntuu potkivan.
Palataan aiheeseen.

No hyvä että meni tarpeeseen    enpä olis ikinä arvannut että tämä lastu menee traktoriin,  mutta loistavaa työtä teet.... Jatkakaa

Mielenkiintoinen projekti ja on varmasti vähän enemmän luonnetta tuolla 200 hv turbokoneella kuin 23 hv lättäpäällä.

Hiivatti, nyt on kyllä asiallinen projekti!  Juuri tällaista pellepelottomuutta arvostan. Onko vielä normaalisti kilvissä virittelyn jälkeenkin? Minkähänlaiset olisi sanktiot, kun ajaisi tuota kahdeksaakymppiä tutkaan.

no nyt on tyyliä

pääsisköhän tuolla modifield 950kg sarjaan vetämään pullinkia?

Hiivatti, nyt on kyllä asiallinen projekti!  Juuri tällaista pellepelottomuutta arvostan. Onko vielä normaalisti kilvissä virittelyn jälkeenkin? Minkähänlaiset olisi sanktiot, kun ajaisi tuota kahdeksaakymppiä tutkaan.

Kilvissä ja vakuutuksissa laite on edelleen, eihän traktoreita määräaikaiskatsasteta! Ja ei kai siinä ole mitään ongelmaa, että vaihtaa tilalle samankokoisen, mutta toisen merkkisen moottorin? Ja ei tämä enään kulje kahdeksaakymppiä, kun puuttuu rajoittaja peliin
Pulling laitteeksi taitaa olla hieman liian painava 950 luokkaan. Pitäisi käyttää puntarissa.

Ruokahalukin kasvoi syödessä, kuvan osat tuli hankittua ja on syttylastua lukuunottamatta laitteessa kiinni. Eli -012 immu, 440 suuttimet ja näille tehdyt lastut (by Stoni). Pitäisi vain jostakin löytää lastutettava EZK poksi, tai sitten tytärkortti. Kyselyssä on.

Tuota on aika paha laihduttaa pullinki hommiin, toki muitaki rajoituksia saattaa tulla vastaan...

Katotaan vaan nii kohta tuosa traktorissa on enemmän voimaa ku monella hlö autossa.

Nyt ku hauskuus ja kaikki on kohillaan tarvii muistaa uusimmat säädökset. https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tiedotteet/1/1/kyparan_kayttosaannokset_ovat_muuttuneet_44435

Nyt ku hauskuus ja kaikki on kohillaan tarvii muistaa uusimmat säädökset. https://www.poliisi.fi/tietoa_poliisista/tiedotteet/1/1/kyparan_kayttosaannokset_ovat_muuttuneet_44435

Äkkiäkös tuohon turvakaaren turailee