Aika moni joutunut itsepuolustusta käyttämään, valitettavasti...

Kaverin poika läksi kouluun joitain vuosia sitten. Noh, tottakai siellä alkoi tietty porukka nimitellä, töniä, rikkoa tavaroita ymsjne. Opettajat ei tehneet asialle mitään, joten isänsä opetti taekwondoa pikkusen.
Kiusaaminen loppui, mutta niin loppui yhdellä hampaatkin. Siitähän seurasi rehtorin puhuttelu isänsä kanssa, jonne kaverini vei todisteita väkivallasta ja rikotusta omaisuudesta.
Pahin kiusaaja erotettiin koulusta, koska tapauksia oli samalla henkilöllä kymmeniä...
Minua kun kiusattiin ala-asteella, niin se loppui yksi välitunti. Jotain 6-7 kiusaajaa muilutti minut pitkin piharakennuksen seiniä ja lopuksi maahan. Yrittivät saada maahan ja tulla joukolla päälle (=tukehduttaa). Joku ääni pään sisällä sanoi, että pistä kampoihin... Porukkaa vietiin pitkin seiniä, vertakin näkyi. Opettaja näki tilanteen ja tuli sanomaan "Josko nyt pojat jo pikkuhiljaa opitte jättää toiset rauhaan! Koko lössi opettajien huoneeseen, NYT!!", minulle ei tullut mitään.

Joitain vuosia myöhemmin, koulun "pelätyin rääväsuukovinelämämkoululainen" tuli vastaan kun olin kavereiden kanssa pyöräilemässä. Jotain minulle huuteli, huusin takaisin "Pidä nyt jo suus kiinni, kun ei tuota piipitystä jaksa kuunnella" (oli minua reilusti pienikokoisempi, lyhyempi ja hennompi). Ei uskaltanut minulle mitään tehdä, mutta parin kaverinsa kanssa ottivat minun kaverin pyörästä kiinni, alkoivat repimään tukasta, potkimaan pyörää ja nauramaan.
Käännyin ympäri, ajoin viereen ja sanoin "Päästäkää irti."
- Mitäs sä vitun läski meinaat tehdä jos ei?
"Satuttaa, päästäkää irti"
Kaksi tyyppiä päästi irti, mutta tämä "kovin rääväsuu ei".
- Mä en sua kuuntele, mä otan tän (minun kaverini) pyörän
"Tero (nimi muutettu), päästä irti"
- Haista läski muoviämpäri!
Tässävaiheessa kyseinen "Tero" yritti lyödä kaveriani. Löin niin kovaa kuin ikänä kykenin, takaisin. Alkoi aivan jäätävä itku ja "menen kertomaan äitille" -vollotus.

Minun kaverit saivat olla rauhassa, kyseinen Tero on sittemmin sekaantunut huumeisiin, ryöstöihin ja ties mihin...
Jos kenelläkään on itsellä/ tuntee pieniä lapsia, niin pitäkää huoli ettei heitä kiusata. Kyllä se lapsi sen kertoo, kun osaa oikealla tavalla kysyä (ei pelotella). Vahvimmat ihmiset pääsevät kiusaamisesta ylitse ja ehkä jopa kääntävät jääneen trauman vahvuudeksi, mutta toiset eivät välttämättä pääse siitä koskaan ylitse. Tällöin vaikutukset voivat helpostikkin uloittua myöhempään elämään, pahimmassa tapauksessa työelämään asti.
Äitini työkaverin poika, rinnakkaisluokkalainen, tappoi itsensä 22 -vuotiaana. Hän oli erittäin raskaasti koulukiusattu ja tämänkin vuoksi terapiassa koko ikänsä käynyt.