Mielessä kävi kyllä että voisikohan tuon massiivisen peltikupin jättää tuosta voimansiirtopaketin takakannakkeen ympäriltä pois. Katotaan nyt miten tää tästä alkaa kasautua...

Nyt olen näköjään toipunut tarpeeksi käyttispommin korjailusta ja lomamatkailusta, tai ainakin eilen tuli sellainen fiilis että kylläpä olisi kiva taas mennä vääntämään itseään eriskummallisiin asentoihin Volvon konehuoneeseen ja pyöräkoteloon

Välillä pitää ottaa osia pois konehuoneesta, tällaista soutamista ja huopaamistahan tää rakentelu minulla on... Menköön kokeellisuuden piikkiin, tällainen harjoituskappalehan tämä auto on. Muutamia valmisteluja ja apurunko löysälle:


Laatikon puolikas ja vauhtipyörä pois:

Näyttäisi että tähän mennessä ainut selkeä vuotokohta on kampiakselin takastefa. 2 mm poranterällä reikä kylkeen, siihen sopiva ruuvi ja pienen suostuttelun jälkeen mokoma rinkula tuli pihalle.

Tiesin kyllä että B20-aikakaudella oli käytössä huopatiivisteitä, mutta en olisi moiseen odottanut törmääväni tämänikäisten pelien kanssa

Uudessa tiivisteessä (9458178) on siis huulen lisäksi pinnassa huopa. Aika jännä. Vanha oli ihan "tavallinen", Volvolainen näytti sekin olevan ja numerolla 6842274. Naputtelin puupalikan avulla uuden stefan paikoilleen, katotaan nyt pitääkö tuo ja kestääkö ylipäätään paikoillaan:

En oikein tykkää näistä stefahommista jostain syystä, ei viitsisi oikein vaihtohommiin ryhtyä ilman pakottavia vuototapauksia...
Sitten vauhtipyörän ja kytkimen kimppuun:



Vauhtipyörälle pitäisi laittaa aina uudet ruuvit, laitoin silti vanhat kera softlockin - josko nuo 10-venaisen mahtiväännön kestäisivät. Jos eivät kestä niin sitä varten minulla on noita muita autoja sitten

Kytkinlevyssä oli paksuutta yli 7 mm, tarkistin tieteellisen tarkalla mittavälineellä eli Bilteman muovisella työntömitalla... No, ainakaan niitit eivät vielä olleet kitkamateriaalin tasalla eli ihan hyvä se on... Muutenkin nuo osat vähän näyttävät siltä että näinköhän tulee kovin tasaisesti ottava kytkin - ajamallahan näitä on ennenkin soviteltu...
Levyn keskitys tarkalla silmällä:

Asetelmaan tuli nyt laitettua uudet ruuvit kun sellaiset oli valmiina. Muistaakseni purkaessa otti kannat osumaa niin siksi olin nuo (osanumero 959219) joskus hommannut.

Painelaakeri ja haarukka lootaan:

Ja sinnehän se sujahti:


Varsin veikeä tapaus on rattiakselin kiinnittäminen ohjausvaihteeseen, kun tekniikka on konehuoneessa:

Sinnepä se meni kuitenkin ja jollakin tapaa sain kädet JA työkalut mahtumaan yhtäaikaa tuonne. Kirsikkana kakun päälle muistin laittaa varmistussokankin pultinpäähän (näkyy jos zoomaa kuvaa), ihan hauska (ja varmaan myös turvallisuutta edistävä) yksityiskohta.
Täytyy sanoa, että turhaan ihmiset vierastavat etuvetojen kytkin/lootajumppaa. Toki vaikeampiakin tapauksia lienee, mutta 8-pätkähän on ihan helppo tapaus kun apurungon kanssa voi kikkailla vaikka ei olisikaan kunnon autonosturia käytössä. Purkamista on toki paljon, mutta perustyökalut riittävät ja mielestäni on ihan terapeuttista istua pyöräkotelossa loota sylissä miettimässä että miten ihmeessä tätä jaksaisi nostaa vielä muutaman sentin ylöspäin

Onko sitten mukavampaa maata auton alla sen lootan kanssa noitten takavetoisten kanssa, en tiedä... No ehkä takapotkujen laatikkojumpassa on helpompi käyttää laatikkotunkkia tms. apuna, säästyypä lihasvoimaa.